Oodi oppivelvollisuuden pidentämiselle
Hallitusneuvotteluja vetävä Antti Rinne kertoi perjantaiaamuna, että oppivelvollisuuden pidentäminen toiselle asteelle on varmistunut. Ilmoitus on aiheuttanut huutoja sekä puolesta että vastaan. Tällä kertaa en ole vastarannankiiski, minä huudan tämän asian puolesta. Yksityiskohdat eivät ole vielä likimainkaan selvillä, mutta sopii olettaa, että tulevaisuudessa oppivelvollisuus kattaisi koko toisen asteen ammatillisen tutkinnon tai lukion. Käytännössä oppivelvollisuus jatkuisi siis 19-vuotiaaksi asti. Mielettömän hyvä juttu. Vielä ei kuitenkan ole tietoa siitä, esittääkö hallitus iän nostoa 18:aan vai 19 vuoteen. Täysi-ikäisyyden raja on 18 vuotta, jolloin velvoittavuus on vaikeampaa, ellei käyttöön sitten otettaisi esimerkiksi korvausten epäämistä.
Kaikki eivät tietenkään vielä yhdeksännen luokan lopussa tiedä, mitä elämältään haluavat. Vaihtoehtona olisi valita jokin yleissivistävä koulutus, enkä näe sitä mitenkään kurjana vaihtoehtona. Nuorelle annettu valtava mahdollisuus ja vastuu kääntyy monien kohdalla toteutuneeksi uhkakuvaksi, kun nuori saakin itse päättää, meneekö sinne kouluun vai ei. Itse muutamankin koulun keskeyttäneenä ja vasta 25-vuotiaana ensimmäisen ammattini lukeneena toivon, että oppivelvollisuus olisi jo minun aikanani jatkunut 19-vuotiaaksi saakka. Lapsuudenkodin asenne koulunkäyntiä kohtaan oli positiivinen ja kannustava, mutta sillä ei ollut minuun vaikutusta.
Oppivelvollisuuden pidentäminen olisi turvaverkko
Edelleen tähän saakka annettujen tietojen perusteella voidaan myös olettaa, että ammattikouluissa ja lukiossa tarvittavat välineet sekä kirjat olisivat muutoksen myötä maksuttomia. Todennäköisesti myös koulumatkat olisivat maksuttomia julkisia liikennevälineitä käyttäville. Ainoa siis mikä aiheuttaakin huolta, on opetuksen ja välineiden laatu. Miten hallitus jumppaa kasaan paketin, jossa ne säilyvät yhtä hyvinä kuin tähänkin saakka? Niin tai näin, toivon heidän onnistuvan siinä. Asia ei ole yksinkertainen, miltään osin. Itse näen tässä kuitenkin mahdollisuudet suuriin parannuksiin. Monelle nuorella yhdeksännen luokan lopussa oleva aika on yksi elämän myrskyisimmistä. Näen oppivelvollisuuden pidentämisen eräänlaisena turvaverkkona. Olisi mahdollisuus suunnata suoraan itseään kiinnostavalle alalle jos oma juttu on jo löytynyt, mutta nekään eivät pääse syrjäytymään ja eristäytymään, jotka vielä hapuilevat.
Odotan siis jatkoa suurella mielenkiinnolla. On myös kiinnostavaa nähdä, miten velvoitetta valvotaan mikäli tämä muutos toteutuu. Nykyäänhän kunta valvoo ja seuraa, suorittaako oppilas peruskoulua. On huoltajien velvollisuus huolehtia siitä, että oppivelvollisuus suoritetaan joko kotona tai kotiopetuksessa. Laiminlyönnistä seuraa useimmiten ensin lastensuojelullisia toimenpiteitä, viimekädessä jopa uhkasakko.
Mihin joukkoon sä kuulut – huudatko oppivelvollisuuden pidentämisen puolesta vai sitä vastaan?
