Pakko sulkea some. Tänään me suuntaamme lomalle, Thaimaahan. Ja koska työni on niin kovin somepainotteista, on minun irrottauduttava siitä ihan kokonaan. Lopetan siis somettamisen myös tänään.
Ei hätää, Poikien Äidit rullaa silti, sillä Sanna astuu somen puolella puikkoihin. Todennäköisesti jossain välissä palmujen alla maatessani, haluan myös käydä kurkkaamassa, mitä teille kaikille kuuluu. Ikävä tulee kuitenkin. Että luultavasti olen jo pian kommentoimassa siellä seassa jotain. Ehkä joku reissujuttu pitää tänne bloginkin puolelle tehdä. Katsotaan fiiliksiä kohteessa.
Lue myös: Kotiäiti se vasta kova likka onkin
Yrittäjän lomailu on haastavaa
Lomailu yrittäjänä on haastavaa, mutta onneksi minulla on tässä toinen yrittäjä rinnalla kulkemassa. Ihana Sanna! Yksin jos tätä tekisi, niin tuskin voisi lomaa koskaan pitää. Nyt on just hyvä, kun voimme Sannan kanssa lomittaa toisiamme ja saamme omille lapsillemme sen heidänkin ansaitseman ajan annettua edes loma-aikaan.
On oikeasti aika vaikeaa pysytellä pois työstä, kun yritys on oma. Olen yllättynyt siitä, kuinka herkästi sitä tulee oltua iltaisinkin työkone sylissä tai ihan vaan vähän ”vilkaistua” somea. Mutta ei pidä valittaa, on se aika luksusta, kun tykkää työstään niin paljon, että sitä tekee mielellään vähän koko ajan. Pakko sulkea some silti edes kerran vuodessa.
Lue myös: Blogini luetuimmat jutut vuonna 2018
Yritän nyt reissussa malttaa mieleni ja pysytellä mahdollisimman paljon poissa kuitenkin puhelimelta ja netistä. Vielä vuosia sitten minulla oli reissuissa sellainen tyyli, että en katsonut puhelinta kertaakaan koko reissun aikana. En oikeasti, en edes siihen tulleita puheluita. Se oli todella, TODELLA rentouttavaa. Siihen en todennäköisesti enää pysty. Ihan jo siitä syystä, että otan luultavammin puhelimella kuvia reissusta.
Lämpöön lepäämään
Katsoin Thaimaan sääennusteita, sinne on luvattu sadetta, mutta onneksi kuulin paikalle olevilta poikien äideiltä, että aurinkokin paistaa paljon. No mutta, sama se. Pojat voi uida vesisateessa ja minun drinkki maistuu ihan samalta sateensuojassa, kuin aurinkovarjon alla. Ihaninta on se, että saan olla yhdessä poikien kanssa, ilman aikatauluja. Saan syödä hyvin, eikä tarvitse itse tehdä ruokaa. Ei tarvitse pestä pyykkiä, eikä imuroida olohuonetta. Voi vaan olla olla ja nauttia rakkaimmista ihmisistä päällä maan.
Kookos-koiraa tulee ehkä vähän ikävä, mutta ehkä siitä selviän hengissä. Jännittää lakkaako tuo mamman-poika syömästä, kun lähdemme. Kookos pääsee hyvään hoitoon ystävälleni naapuriin, joten varmasti saa rapsutuksia ja rakkautta koko lomamme ajan. Ihanaa kesälomaa kaikille muillekin lomalla oleville. Ottakaa tekin se pieni hetki, kun puhelinta ei tarvitse mihinkään. Se on sen arvoista.
”Ihaninta on se, että saan olla yhdessä poikien kanssa, ilman aikatauluja. Saan syödä hyvin, eikä tarvitse itse tehdä ruokaa. Ei tarvitse pestä pyykkiä, eikä imuroida olohuonetta. Voi vaan olla olla ja nauttia rakkaimmista ihmisistä päällä maan.” Missä muualla tämä on mahdollista kuin toiselle mantereelle lentämällä? Mielenkiintoista, miten erilaiset asiat meitä ihmisiä koskettaa tai mihin arjessa jaksamme tai hoksaamme ottaa kantaa tai omalta osaltamme niihin vaikuttaa. On olemassa näkökulma, jossa matkailu kaukomaille lentäen ei ole ekologisesti tai eettisesti tai jopa taloudellisestikaan kestävän kehityksen raamien mukaista. Kestävä kehitys puolestaan on ihmiskunnan hyvinvoinnin tukemista maapallon kestokyvyn rajoissa ja matkailu lentäen ei pysy näissä raameissa millään muotoa. Vai pitäisikö yksilön itsemääräämisoikeus erityisesti hyvinvointivaltion kansalaisille laittaa (ja säilyttää sellaisena) kuitenkin etuoikeudeksi, koska meille matkailu lentäen on juuri sitä; etuoikeutettu mahdollisuus? Yksilöllä on osa joukkoa; ei ole joukkoa ilman yksilöitä. Yksilöistä muodostuu se monimiljoonainen päivittäinen lomamatkoja lentäen tekevä massa viikottain, kuukausittain ja vuosittain.
Niin, lentäminen on joillekin myös pakollinen paha. Tänne Thaimaaseen lensi paljon myös sellaisia perheitä, joilla on sukulaisia kahdessa maassa. Meilläkin asuu minun äitini Espanjassa. Minä matkustaisin kaikista mieluiten ilman lentokonetta. Ja kovasti on vähän nykyään lennettykin. Valitettava tosiasia on myös se, että meidänkokoiselle perheelle 2 viikon loma hotellissa kotimaassa maksaisi varmasti enemmän. Ruokineen ja huveineen. Täällä kun on tosi edullista elää.
Omalla kohdallani olen miettinyt paljon lentämisen ekologisuutta, siksi lennämme nykyään vähemmän ja pidempiä matkoja. Syksyllä menen junalla espanjaan.
Toisaalta, minä vaikutan henkilökohtaisella tasolla enemmän sillä, että en syö lihaa. Se on minun tapani vaikuttaa.
Meni ehkä vähän ohi aiheen… kun puhuit kirjoituksessasi enemmän siitä, että lentäminen on toisten etuoikeus. Olet oikeassa! Myös puhdas vesi, vaatteet ja ruoka on etuoikeuksia. Olisi upeaa jos koko maapallon väestöllä olisi oikeudet samoihin asioihin, mutta niin ei valitettavasti ole.