• Missä on meidän äitien maalaisjärki?

    Missä on meidän äitien maalaisjärki?

    Ei voi kuin ihmetellä, missä on meidän maalaisjärki? Luin näyttelijättärestä, jonka tytölle tuli prinsessavaihe. Kyseinen näyttelijä on halunnut tietoisesti kasvattaa lastaan sukupuolineutraalisti ja tyttären prinsessavaihe tuli ikään kuin puskista. Mitä teki äiti? Uutisen mukaan, hän kysyi apua tilanteeseen ministeriön tasa-arvoasiantuntijalta. SIIS MITÄ? Kysyi apua…mihin? Ollaanko me siinä tilanteessa, että prinsessavaiheessa olevan tytön äidin pitää pyytää apua ”ongelmaan”?

    Luojan kiitos ministeriön tasa-arvoasiantuntijan vastaus oli järjellä varustettu. – Älä yritä puskea väkisin toiseen suuntaan, kuului oikeusministeriön työntekijä ohjeistus. Uutinen kokonaisuudessaan Helsingin Uutisissa.

    Mitä järki sanoo?

    Mitä sanoo järki? Onko olemassa tyttöjä ja poikia? No tietenkin on. Kyseinen uutinen piti sisällään nimittäin vielä lisää mielenkiintoisia käänteitä. Siinä kerrotaan, että lopputuloksena näyttelijä on toistaiseksi hyväksynyt tyttärensä konservatiivisuuden. Siis esimerkiksi sen, että lapsi haluaa ensimmäisenä tietää, onko ihminen tyttö vai poika.

    Toistaiseksi? Eikö meidän tule hyväksyä meidän lapset IHAN AINA sellaisena kuin he ovat? Vaikka eivät olisi juuri sitä, mitä toivoisimme heidän olevan.

    Missä maalaisjärki?

    Ollaanko me äidit ja ihmiset yleensäkin ihan unohdettu maalaisjärki? Kaikkeen pitää kysyä asiantuntijalta joku mielipide, tai vähintään avata joku paksu opus, mistä voisi löytää vastauksen lapseen liittyvään ”pulmaan”. Google käy kuumana, kun äidit googlettelevat vastauksia. Nähdäänkö me ongelmia sielläkin, missä niitä ei edes ole?

    Onko lapsen kasvattaminen loppujen lopuksi niin vaikeaa, kuin me nykyään kuvittelemme? Rajoja ja rakkautta, sillä pääsee jo aika pitkälle. Sillä, onko tytöllä (tai pojalla sen kummemmin) prinsessavaihe, ei pitäisi olla mitään vaikutusta yhtään mihinkään.

    Luotetaan itseemme

    Kyllä luonto tikanpojan puuhun ajaa- sanonta on aika hyvä. Lapset kasvavat omanlaisekseen, kun emme ohjaile heitä liikaa. Oli ohjailu sitten mihin suuntaan tahansa tapahtuvaa, niin se harvoin tietää hyvää. Tottakai jossain määrin meidän omat arvot näkyvät kasvatuksessamme, mutta jokaisesta tytöstä, pojasta ja kaikista muistakin tulee silti kasvaa omanlaisensa.

    Minä en syö lihaa ja tietysti toivoisin, ettei poikanikaan söisi. Silti osa heistä syö. Minä kunnioitan poikieni päätöstä olla lihansyöjiä, koska he ovat yksilöitä ja valitsevat oman polkunsa tässä maailmassa. Se polku ei välttämättä ole sama, kuin minun polkuni. Tai oikeastaan… ei tietenkään ole sama, kuin minun polkuni! En tarvitse kenenkään neuvoja ymmärtääkseni, että me ihan kaikki olemme yksilöitä. En tarvitse ammattilaista neuvomaan kertomaan minulle, että saako poikani valita omat mieltymyksensä.

    Onhan minullakin aivot. Meillä kaikilla on. Käytetään niitä!

    Kommentit

    1. Avatar

      5 pojan äitinä olen oppinut arvostamaan vielä enemmän sitä hienoa ja arvokasta asiaa, että olemme erilaisia, onneksi. On tyttöjä ja poikia ja vielä erilaisia ihmisiä siinä välissäkin. Ei tytöistä pidä tehdä poikia eikä päinvastoin,vaan juuri se erilaisuus on elämän suuri rikkaus. Ei meidän pidä olla samanlaisia vaikka olemmekin kaikki, ihan jokainen, tasa-arvoisia.

      1. Jonna

        Niin, ehkä ihmiset vähän sekoittavat tasa-arvon ja tasapäistämisen nykyään. Tasapäistäminen kun ei ole sama asia tasa-arvon kanssa. Olen samaa mieltä, että erilaisuus on myös rikkaus. On joku syy sillä, miksi me naiset viehätymme pääasiassa miehistä, se on biologiaa, että miehiset piirteet houkuttavat naista ja toisinpäin. Erilaisuus naisten ja miesten välillä on varmasti väistämätön pakko, ihan jo lajimme jatkumisenkin kannalta. Ja silti ihan hienosti tänne mukaan mahtuu niitäkin naisia, jotka eivät viehäty miehisistä miehistä, tai tykkäävät jopa enemmän pariutumismielessä naisista. Jokainen kun on yksilö.

    Vastaa

    Sulje
    ×

    Cart