• Lomalla nukutaan ja levätään vai mitä?

    Heipähei kesälomalta! Kiirettä on pitänyt kun molemmat pojat ovat olleet kotona. Sen aiheuttaman kiireen lisäksi Eliel imuroi kesän korvalla monia flunssia, jotka lopulta matkusti korviin ihan tulehdukseksi saakka. Nyt 4,5-kuiseni on siis syönyt jo kaksi antibioottikuuria. Sen kaiken seuraamuksella meillä nukutaan aika huonosti.

    Koko elämää on tässä viime kuukaudet ja viikot ja päivät paniikki ja stressi. Sellainen, jota ei olisi jos Juliuksen historia ei olisi allerginen ja refluksinen. Ehdin juuri ennen korvatulehduksia tottua elämäämme, Eliel on terve, hänen suolistonsa voi hyvin ja elämä leppoisaa. Sitten tuli korvatulehdukset eikä yski kuuri riittänyt vaan tarvittiin toinenkin. Sen jälkeen omat tuntosarveni ovat olleet todella herkillä ja paniikkinappula ollut millien päässä painalluksesta.

    Jokainen suuhun kuuluva nousu, hikka, punaiset posket, vähänkään epänormaali vaipan tuotos, sen puuttuminen tai liiallinen ilmestyminen jne saavat niskavillat pystyyn. Pelkään siis todella antibioottien pilanneen suoliston ja allergioiden ilmestyvän. Siihen yhdistettynä nyt pari kuukautta (ehkä, kuka näitä voi muistaa?) jatkunut tiheämpi heräily, pahimmillaan tunnin välein, lisäävät pelkoa. Juliuksella unet ei ikinä parantuneet itsestään tästä normaaleiksi, joten usko siihen on vähällä nytkin.

    Vauvavuoden uniongelmat

    Tätä kaikkea varjostaa heräilystä johtuva väsymys, joten omakin mieli on herkemmällä. Maidontulo on myös selvästi tasaantunut, joten myös hormoonit ovat tasaantuneet. Niiden apuun väsymyksen voitossa ei voi siis enää luottaa. Nyt olen jättänyt ruokavaliostani suklaan (may god bless me, miten tästä tulisi selvitä ilman sitä?!) ja pieniä parannuksia ollaan nähty. Tosin omaa mieltä rauhoittaa se, että suklaan sopimista täysin epäilin jo ennen koko tulehdusruljanssia.

    Pelastusrenkaani

    Pelastusrenkaani on tuo iloinen ja hyvin kehittyvä vauvani. Eliel on edelleen mitä iloisin veikkonen, joka kovasti harjoittelee jo ryömimistä. Veljen perään kuin pitäisi päästä. Onneksi myöskään en ole mikään suorittaja siinä mielessä, että superväsyneinä hetkinä TV päälle ja Julius sen ääreen ja itse lattialle makaamaan silmät puolitangossa. Kaikkeen ei tarvitse aina taipua ja pystyä!

    Valoa näkyy vähän tunnelin päässä ja lenkki kaulan ympärillä vähän hellittää otettaan. Yksi yö meni jo tasan yhdellä herätyksellä (yksi on joo yksi mutta se tuo toivoa että kohta nukutaan taas paremmin), nousuja en ole hetkeen kuullut ja mikä tärkeintä Eliel ei ole kipeän oloinen! Todellisuudessa meillä ei ole hätää. Kaikki on vaan sotkuinen sekametelisoppa historian ja väsymyksen takia. Kaikesta huolimatta kesä on ollut mukava ja lupaus tylsyydestä on pitänyt. Ollaan pyöräilty kaatosateessa, leikitty järvessä, makoiltu sohvalla, tehty mielikuvitusruokaa ja pyöritty ympyrää tylsistyneinä.

    Tänään lähdetään kesäiselle retkelle Viikinsaareen kaikesta sateesta huolimatta katsomaan Maltin ja Valtin esitystä. Ajattelin skarpata ja kuvata paljon ja kirjoittaa (taas kun lapsen pienen tauon mulle suovat) siitä postauksen. Aina kaiken ei tarvitse olla niin ruusuista ja odotusten mukaista ollakseen hauskaa ja onnistunut reissu!

    Kommentit

    1. Avatar

      Hienoa! Niin se menee, ettei kaikkea tarvitse jaksaa, olet läsnä ja lähellä! Täällä pojat jo aikuisia ja ikävä noita aikoja, mutta ihanaa on se, että on läheiset välit lapsiin.

    Vastaa

    Sulje
    ×

    Cart