• Meillä riidellään ja sovitaan

    Meillä riidellään ja sovitaan

    Meillä riidellään ja sovitaan

    Olen viimeaikoina lukenut useamman bloggaajan tuottamaa sisältöä aiheesta nimeltä riitely. Viimeisimmäksi bongasin Desire Nymanin kirjoittaneen asiasta, ja päätin tarttua tähän itsekin. Meillä siis riidellään ja sovitaan.

    Tunnen ihmisiä sekä ihan tosielämästä että somemaailmasta, jotka antavat ulospäin sen kuvan, että eivät riitele olleenkaan. Koskaan. En usko siihen, tai musta se ei ainakaan ole normaalia. Se taas miten riidellään, on ehkä kuitenkin oleellisinta? Monille sana riitely luo kuvia lentävistä lautasista, solvauksista ja karjumisesta.

    Mun mielestä toisen osapuolen solvaaminen ei kuulu riitelyyn, mutta siihenkin sorrumme toisinaan. Emme hauku toisiamme kusipäiksi tai mitään muutakaan vastaavaa, mutta harvakseltaan saatamme sortua ”Miksi sä aina jätät nää tiskit… – ”Mikset sä koskaan muista mitä mä sanon”- linjalle.

    Lue myös: Arjen onni – näistä se koostuu

    Riidelläkin voi rakentavasti

    Tuntuu tosi omituiselta, jos vuosikausia yhdessä ollut pari on aina samaa mieltä kaikesta, koskaan ei ärsytä eikä konflikteja synny? Tai että samassa kodissa asuu kaksi vanhempaa ja lapsi/lapsia, ja kaikesta ollaan aina samaa mieltä? Tämä Me Naisten-artikkeli riitelystä oli mielestäni erittäin osuva.

    Meillä näin ei ole, enkä edes haluaisi kasvattaa lapsia tällaisessa ympäristössä. On ihan sopivaa ja jopa tarpeellista, että toisinaan riidellään. Opitaan sopimaan konflikteja, pitämään omaa puolta asiasta. Opetellaan riitelemään. Omia läheisiä tai ketään muutakaan ei sovi ryöpyttää tai sättiä jatkuvasti, mutta jokainen mokaa joskus.

    Meillä riidellään ja sovitaan, myös lapset ja aikuiset. Se miten riidellään sekä anteeksipyytäminen ja anteeksiantaminen ovat keskeisiä tekijöitä.

    Oletan että mies lukee ajatuksiani

    Kirjoitin tovi sitten siitä, että meidän suhteessa on saatu vaikeuksien jälkeen hyvä kiertämään. Se pitää edelleen, mutta kyllä me silti toisinaan olemme eri mieltä ja riitelemme. Meillä ei oikeastaan koskaan riidellä rahasta tai omasta ajasta. Aiheet joka herättävät eniten kränää, ovat siivous ja ajatustenluku.

    Juu, ajatustenluku.

    Koska mä toisinaan tunnun unohtavan ettei mun mies lue mun ajatuksia. Muutaman päivän hampaiden kiristelyn jälkeen saatan suuttua vaikka autotallin nurkalla nököttävästä tynnyristä – miksei tätä ole vieläkään siirretty? Johon mies vastaa, että ethän sä ole edes pyytänyt. Niin, no en olekaan mutta se häiritsee mua, joten olishan miehen sen pitänyt tajuta.

    Vai olisiko? Kun ei se häiritse sitä?

    Sama käyttäytymismalli pätee todella monissa muissakin parisuhteissa, muissa asiayhteyksissä. Helposti olettaa toisen ajattelevan samalla tavalla.

    Puhutaanko teillä?

    Toinen asia jonka olen huomioinut, on puhumattomuus. Olen oikeasti tosi hämmentynyt siitä, miten vähän pariskunnat ja perheet tuntuvat puhuvan keskenään. Ei jutella päivän tapahtumista, saati sitten että kysyttäisiin mikä mieltä painaa. Jos huomataan että toinen on ärtynyt, suututaan itsekin eikä vahingossakaan käsitellä asiaa. Nykyään meillä avataan suu ajoissa, ainakin useimmiten. Puhutaan kaikesta ja vähän päälle, kysytään jos joku painaa mieltä. Se on ehkä meidän kodissa vahvuus. Kerrotaan jo oma-aloitteisesti mikä harmittaa, ja asiasta puhutaan.

    Aina ei voi olla kivaa – mutta onneksi useimmiten kuitenkin.

    Riidasta sovintoon

    Riitojen aiheena siis siivous on numero 1. Nyt kun lapset ovat olleet lomalla koko kesän, meidän koti on kuin taistelutanner. Mun miestä ei niin haittaa, mutta mua haittaa. Siitä on siis sanailtu, kun tuntuu ettei kukaan muu oikein huomioi sotkua ympärillä, tai yritä sen eteen mitään tehdä.

    Rehellisiä huutoriitojakin meillä on joskus, ehkä kerran-pari vuodessa. Ärtyneellä äyskimisellä purkautuvaa riitaa vähän useammin. Riidat eivät kestä kovinkaan pitkään, yleensä ehkä muutaman tunnin. Koska tempperamenttia ei puutu, toisinaan kovassa kiukussa jompi kumpi meistä saattaa poistua kodin ulkopuolelle ottamaan happea. Joskus se on pyörälenkki, joskus lounas tai kahvi kaverin kanssa. En näe sitäkään pahana asiana, eikä se aiheuta meillä lisädraamaa, koska tämän jälkeen asiat keskustellaan ja molemmat pyytävät aina anteeksi. Tämä toimii meidän perheessä niin aikuisten, kuin lastenkin kanssa. En ole täydellinen ihminen – joskus väsyn, suutun ja korotan ääntä turhaan. Sen jälkeen pyydetään anteeksi, halataan ja koitetaan olla fiksumpia.

    Riidat eivät siis ole meillä jokapäiväinen, jokaviikkoinen tai välttämättä jokakuukautinen vieras, mutta kyllä ne ovat osa meidän elämäämme. Meillä riidellään ja sovitaan, ja se on ihan OK.

    Mistä teillä riidellään, miten teillä riidellään, miten usein teillä riidellään?

     

     

     

     

    Vastaa

    Sulje
    ×

    Cart