• Äidin pitää pystyä olemaan, SE -ÄRSYTTÄVÄ ÄITI

    Äidin pitää pystyä olemaan, SE -ÄRSYTTÄVÄ ÄITI

    Äidin tehtävä on olla se ärsyttävä äiti. Tuntuu, että nykyaikana äidit eivät enää halua sitä ikävää roolia itselleen. Ollaan mielummin lasten kavereita. Pohdiskellaan yhdessä ja pidetään lapsi tyytyväisenä. Varjopuolena kasvaa nuoria, jotka hakevat rajoja sitten ihan muualta kuin kotoa. Kohtelevat toisia huonosti, koska ovat tottuneet saamaan aina kaiken, mitä haluavat.

    Ymmärrän, että entisaikojen ”koska minä sanon niin”-tyyppiset kommentit ja fyysiset kuritukset ovat historiaa, ja hyvä niin, mutta pettymyksiä lapsen kuuluisi saada edelleenkin jo kotoa. Vaan harva lapsi tuntuu niitä enää saavan. Pelätään, että mitä, jos lapseni ei tykkää enää minusta?

    Lue myös: Tätä on luvassa, kun pojasta tulee teini

    Ja KYLLÄ, minäkin olen joskus lipsauttanut ”koska minä sanon niin” lauseen, vaikka se on täysin typerästi sanottu, eikä vie keskustelua mihinkään järkevään suuntaan. Mutta en ole täydellinen, niin kuin harva meistä on.

    Nyt, kun minulla on kotona esiteini ja teini, saan kuulla aika usein olevani ihan liian tiukka mutsi. Ja tietysti paljon ärsyttävämpi, kuin kaikkien muiden äidit. Moni äiti saa kuulla samaa omilta lapsiltaan. Se mikä yhdistää meitä ”ärsyttäviä äitejä” on se, että lapsillamme on säännöt, kotiintuloajat ja peliajat. Lapselta odotetaan kotitöitä ja vastuun ottamista. Lapsi ei saa soittaa suutaan ja kiroilla. Lapsi on muutakin kuin passattava pikku prinssi tai prinsessa.

    Eihän se ole kivaa, kun mökilläkään ei saa olla kännyköillä.

    Ei ole kivaa olla ärsyttävä

    Tiedän lapsia, joille kouluiässäkin tehdään voileipä naaman eteen aamuisin. Tietysti se on jokaisen perheen oma asia tekeekö voileipiä vai ei. Mutta ei pitäisi olla oletus lapselta, että joku häntä aina passaa.

    Lue myös: Meillä päättää äiti, eikä pojat 

    Se on varmaankin ihan luonnollista, että kukaan meistä ei halua olla ärsyttävä. Meidän vain pitää olla!

    Tuntuu, että lapsille ei yleensäkään enää opeteta toisten kunnioittamista ja se lähtee kotoa. Vanhempien kunnioittaminen on yksi ensimmäisistä asioista. Siinä perässä tulee opettajien ja muiden aikuisten kunnioittaminen. Tottakai varsinkin teini-iässä, moni lapsi kokeilee rajojaan tämänkin suhteen, mutta niistä sitten opitaan yhdessä. Toisten kanssa vähän hitaammin, kuin toisten…

    Kuuluuko äitiyden olla vain kivaa? No ei!

    Sen lisäksi, että meillä on välillä toki kivaakin ja saamme elää rakastamiemme ihmisten kanssa, on se välillä muutakin. Se on kasvattamista, opettamista, taistelua, epäonnistumista ja onnistumista. Se on sitä, että joutuu joskus olemaan ärsyttävä, jotta lapsi kasvaa ja kehittyy normaalisti. Se on sitä, että on se tyhmä äiti, kun ei anna pelata tietokoneella aamusta iltaan ja illasta aamuun. Se on sitä, että on ihan superärsyttävä äiti, kun käskee nukkumaan ajoissa, koska aamulla on koulua. Ja se on sitä, että kaikkien muiden vanhemmat ovat kuulemma rennompia, kuin sinä.

    Jari Sinkkonen sen hyvin sanoi Kodin Kuvalehdessä: Vanhempien täytyy vaatia lapsiltaan myös epämiellyttäviä asioita.

    ”Tämä ei ole psykosössötystä vaan tiedettä: nuori ei itse tiedä omaa parastaan. Kasvattajan ei pidä seurata sivusta, kun teini pilaa mahdollisuuksiaan, sanoo lastenpsykiatri Jari Sinkkonen.”

    Uskallatko sinä olla se ärsyttävä äiti?

    Kommentit

    1. Avatar

      No olen kyllä uskaltanut !!!!

    Vastaa

    Sulje
    ×

    Cart