• Pojilla rajaton peliaika…kannattiko?

    Pojilla rajaton peliaika…kannattiko?

    Rajaton peliaika… sitä on pojat vinkuneet minulta niin kauan, kun tässä talossa on pelikonsoleita ollut. Ensin oli muutama pelipäivä viikossa, sen hankaluus oli siinä, että ne päivät todella istuttiin koneen ääressä aamusta iltaan. Muut päivät räplättiin kännykkää tai mentiin kavereille pelaamaan.

    Seuraavaksi meille tuli peliaika arkena 1h/poika. Se on toiminut aika kivasti. Täällä kotona voimme hallita sitä, että mitä pelejä pojat pelaavat ja viihtyvät nyt kotona enemmän. Aika on ajastettu suoraan pelikonsolille niin, että kun aika on täynnä, pelaaminen loppuu automaattisesti. Viikonloppuna ei ole enää pelattu, koska silloin on kiva tehdä yhdessä jotain.

    Kunnes, menin lupaamaan, että jos pojat lukevat mökkireissulla jokainen yhden pitkän kirjan, niin saavat muutaman viikon ajaksi rajattoman peliajan. Hepä lukivat ja nyt meillä oli kaksi pitkää viikkoa rajaton peliaika. Halusin ajan olevan sen verran pitkä, että näkisimme, miten pelaaminen muuttuu uutuudenviehätyksen jälkeen. Miten 2 viikkoa meni ja kannattiko kokeilu?

    rajaton peliaika

    Rajaton peliaika -miten meni?

    Toimiiko rajaton peliaika? Toiselle toimi, toiselle ei. Riippuu todella paljon lapsen luonteesta ja lapsen iästä.

    Meillä rajaton peliaika toimi ihan ok Ossianille, joka on 13 vuotta. Hän ei loppujen lopuksi juurikaan lisännyt pelaamistaan. Kaverit ja muut jutut veivät voiton. Tämä oli positiivinen yllätys meille vanhemmille, sillä luulimme, että nimenomaan tämä teini-ikäinen istuu aamusta iltaan koneella pelaamassa. Väärin luulimme. Ossianin kohdalla voisimme kuvitella rajatonta peliaikaa jatkossakin, kunhan koulut ja harrastukset hoidetaan ensin kunnialla.

    Lue myös: Hanki nämä ekaluokkalaiselle pojalle kouluun

    Toinen, jolle tämä rajaton peliaika sopi ihan ok, oli Ollie 6 vuotta. Ensimmäiset päivät Ollie pelasi paljon, mutta sen jälkeen ei jaksanut enää. Hän rakenteli mielummin legoja ja pomppi trampalla. Välillä eksyi pelien pariin, jos ei ollut muuta tekemistä. Tämä voi olla luonnekysymys, sillä Ollie on muutenkin vähän eri tyyppinen poika, kuin suurin osa pojista. Ei ole niin peleistä ollut kiinnostunutkaan koskaan.

    Tämä kokeilu EI sopinut Oliverille 11 vuotta ja Oscarille 9 vuotta. Heidän kohdallaan kokeilu oli kamala. Pojat pelasivat aamusta iltaan ja illasta aamuun. Sen verran sääntöjä tässä oli, että aamulla ennen kl0 10 ei saanut pelata ja illalla klo 20 pelit menivät kiinni. Muut ajat pojat pelasivat lähes tauotta. Ruoka ei maistunut, uni ei tullut illalla ja Oscarin silmätkin muuttuivat lasittuneeksi. Ajattelin, että kun tämä rajaton peliaika on kuitenkin jopa kaksi viikkoa, niin pojat jossain vaiheessa kyllästyvät pelaamiseen. Väärin luulin. Eivät kyllästyneet, innostuivat vaan lisää.

    Kun 2 viikkoa oli tulossa täyteen ja Oscar näytti yksi ilta silmin nähden väsyneeltä, hän totesi minulle, että taitaa pelata liikaa. Kysyin Oscarilta, että miksi ei pelaa vähemmän? Hän vastasi,”kun ne pelit koukuttaa niin kovasti”. Sieltä se taikasana tuli. Juuri tästä syystä meille ei tule pysyvästi ikinä rajatonta peliaikaa. Juuri tästä syystä kaduin koko kokeiluamme jo viikon kohdalla ja juuri tästä syystä vastaavanlaisia kokeiluja ei tässä talossa enää koskaan tehdä. Koska pienet lapset eivät hallitse itseään ja pelit koukuttavat.

    Rajat on rakkautta

    Tässä peliasiassa se näkyy, rajat on rakkautta.

    Pelaaminen on toki nykyaikaa, ja jos poika ei pääisi pelaamaan lainkaan, hän jäisi helposti ulkopuolelle koulussa kavereiden jutuista. Pojathan puhuvat tosi paljon peleistä ja käyttävät jopa peruspuheessaan paljon pelisanastoa. Olisi aika kurjaa, jos lapsi ei ymmärtäisi, mistä ikätoverit puhuvat. Pelaaminen ei ole pelkästään huono asia muutenkaan. Siinä oppii kieltä ja joissain peleissä esimerkiksi matemaattisia taitoja. Meidän Oliver puhui englantia jo ennen kuin koulussa edes alkoi englanti. Pelejä ei pidä pelätä, pitää vain hallita sitä, miten paljon ja mitä pelejä pelataan.

    Lue myös: Tärkeät ikärajat pojille!

    Tärkeintä on rajoittaa pelaamisen määrää ja katsoa, että lapsi pelaa ikäiselleen sopivia pelejä. Rajaton peliaika voi sopia jollekin, mutta suurimmalle osalle kouluikäisistä pojista se ei sovi. Monilla luokilla vanhemmat ovat sopineet yhteiset pelipäivät. Tällöin lapsilla on väistämättäkin sellaisia päiviä, kun kenelläkään kaverilla ei pääse pelaamaan. Se on aika hyvä systeemi. Lapset kun ovat aika ovelia ja siirtyvät aina leikkimään sille lapselle, kenellä on peliaika.

    Meillä jatketaan tunti päivässä systeemiä ja viikonloput pidetään pelivapaana. Se on meidän pojille selvästi toimivin systeemi.

    Miten teillä muilla pelataan?

    Vastaa

    Sulje
    ×

    Cart