• HEI MEILLÄ SYÖDÄÄN!

    Kesäloma alkaa olla takana. Aika siis istua koneen ääreen tiuhempaan tahtiin ja kirjoitella asioita ylös. Loma on tehnyt tehtävänsä, ollaan vain oltu, halailtu, leikitty ja ladattu akkuja. Toki myös opittu uusia asioita kuten mm tuo pienempi kypsässä 4 kuukauden iässä ryömimään. Tai tehty hampaita. Tai opiskeltu dinosauruksista. Mutta myös opiskeltu syömään kiinteää ruokaa varsin menestyksekkäästi. Joten mikäs sen ihanampaa kuin todeta että hei meillä syödään!

    Olin ajatellut täysimettää täydet kuusi kuukautta. Kesän aikana kuitenkin Elielin valmiudet karttui hurjaa vauhtia ja kiinnostus ruokaa kohtaan alkoi olla melkoinen. Ihan meinasi käämi mennä kuin muut söi ja hän ei. Viimeinen niitti päätöksessäni oli meidän 5 kuukauden neuvola. Kasvua ei ollut tapahtunut juuri lainkaan. Painoa 230g ja pituutta vain 0,2cm. Toki suurin syy tähän on varmasti että 4-kuisena Eliel vaihtoi täyspäiväisin lekottelun vimmattuun ryömimiseen ja energiaa kasvuun ei vain ole jäänyt. Se kuitenkin sai sen viimeisenkin epäilyn pois ja päätin että me aloitetaan.

    Julius harrasti jo innoissaan sormiruokailua, joten se tuntui luontevimmalta myös Elielin kohdalla. Puurot toki syöttäen koska hei sen liisterin pois hinkkaaminen katuporalla ei vaan ole mun lempijuttuja. Mutta tässä syöttämisessäkin edetään todella lapsentahtiin, meillä ei junat eikä lentokoneet pärise että suu aukeaisi. Ei on ei ja sitä kunnioitetaan.
    Niinpä koitti päivä kun Eliel istui syöttötuoliin ja sai eteensä höyrytettyä bataattia ja parsakaalia, samat millä isovelikin aikoinaan ruokansa aloitti. Meni paljon pidempään kuin veljellään, että tajusi jutun juonen. Tuijotti vain päivästä toiseen edessään olevaa ruokaa epäuskoisena ja muussasi ne mielummin kuin syö. Teki mieli jo perua koko päätös.

    Mutta sitten tulikin se päivä kun ruokaa alettiin lapata, tai ”lapata”, suuhun. Eihän sitä nyt hurjia määriä mene mutta menee ja maistellaan. Listaa en ole pitänyt mitä kaikkea meillä syödään koska paljon teen Elielille ruokia kasvisten kaveriksi, joten listalla on varmasti jo päälle 30 ruoka-ainetta. Eliel nauttii saadessaan syödä isoveljensä kanssa, varmasti munkin mutta veli on kaikki kaikessa. He kikattavat ja käkättävät ja pienempi meinaa unohtaa ruokansa!

    Mikä meille maistuu?

    Suosikeiksi on noussut kurkku, kesäkurpitsa ja avocado. Lihoista menee kana parhaiten. Inhokkeja; kaikki uusi! Lähtökohtaisesti kaikki on puistattavaa mutta innokkaasti silti niitä maistelee ja opettelee makuja. Mutta silti se ylitse muiden rakkaus on se vesihörppy ruokailun jälkeen. Siitä ei hän vaan saa tarpeekseen ja virne on korvasta korvaan. Hän voisi siis elää maidolla ja vedellä varmasti omasta mielestään!

    Vettä sormiruoan päälle!

    Toki koska allergiaperhe ollaan niin eipähän me ilman jännitystäkään olla pärjätty. Tarjolla oli siis paistettua munakasta sellainen 1cmx3cm pala. Ensiksi alkoi punottaa koko leuka, sen jälkeen nousi nokkosihottumaa leukaan. Alkoi itku ja tyytymättömyys. Eliel hinkkasi koko naamaansa itkien. Silmän ympärykset punoittaa. Lopulta turpoaa silmät ja saadaan käsky tulla päivystykseen. Ennen lähtöä muistin että meiltä löytyy nestemäistä Zyrteciä, jota annoin hieman ja reaktio alkoi laantua. Taysissa kirjattiin vain ylös tapahtuma ja tehtiin ihan päätös että myös minä välttelen nyt munaa. Nuo reaktiot kuin tuppaa pahentumaan enkä halua nähdä mitä seuraavaksi on luvassa.

    Toisaalta oli haikeaa päättää täysimetys, vaikka eihän imetys meidän elämästä ole minnekkään kadonnut. Jatkuu samaan tahtiin kuin ennenkin. Rinnalle on vain tullut uusi muoto nauttia meidän perheestä. Kaikki yhdessä pöydän ääressä. Poikien suhde kehittyy jatkuvasti kuin Eliel kasvaa ja sitä on ihana seurata. Ruokailun merkitys on ollut suuri ja meidän ruokapöydässä vallitseekin loputon ilo kun me kaikki syödään yhdessä!

    Vastaa

    Sulje
    ×

    Cart