• Vaihtamalla paranee – ainakin päiväkoti!

    Arki on täällä! Halleluja. On ne lapset ihania, mutta kyllä mä tykkään mun tauoista päivään paristi viikossa. Saa myös ihan eri tavalla huomioida Elieliä eikä hän vain kuljen joukon jatkona millon missäkin. Meidän arki sai siis yllättävän käänteen kesällä, kun ihan extempore Juliuksen päiväkoti vaihtui. Toki ajatus oli kytenyt mielessäni jo oikeastaan koko viime vuoden, mutta kesällä havahduin siihen, että kyllä se on tehtävä.

    Päiväkodin vaihto

    Nyt meillä on takana ensimmäinen viikko (miltein) uudessa päiväkodissa ja ero lapsessa on kuin yö ja päivä. Julius menee iloisena hoitoon, hän on siellä rento oma itsensä ja hakiessa kertoo silmät säihkyen kuinka he ovat poikien kanssa leikkineet työmaata. Aamuisin kun hän silmänsä auki saa hän hihkaisee, että mennään jo! Vuosi sitten asiat ei ollut näin ruusuisesti. Toki ikää on tullut vuosi lisää, mutta myös ihmisten väliset kemiat vaikuttavat hurjasti lapsen viihtyvyyteen päiväkodissa.

    Päätös vaihtaa ei ollut helppo. Ajattelin, että mulla olisi enemmän aikaa tehdä se päätös, mutta lopulta jouduin aika sikaa säkissä-menetelmällä luottaa vain sisimpääni ja laittamaan kädet kyynerpäitä myöden ristiin. Jäisihän taakse Juliukselle tärkeiksi muodostuneet kaverit ja ennen kaikkea vanha päiväkoti huolehti Juliuksen allergioista niin hyvin. Saisiko hän kavereita? Mitä jos allergioiden kanssa tulisi vain ongelmia uudessa paikassa eikä niitä otettaisi niin tosissaan? Ei päätös siis ollut ihan yksioikoinen ja helppo. Valvoin ja mietin. Punnitsin ja pelkäsin. Mutta uskalsin.

    Ja hyvä niin. Vanhassa päiväkodissa meillä ehkä suurimmaksi ongelmaksi muodostui, että osa aikuisista sysäsi 3-vuotiaan harteille heidän suhteensa muodostumisen ja lähentymisen. Joka pelotti ja ahdisti selvästi lasta. Se ei ole lapsen tehtävä. Aikuisen pitää olla aikuinen ja jo aamusta kohdata lapsi ja saada hänelle olo että kiva kun tulit tänään tänne. Tämä ajatus on vain selkiytynyt päässäni nyt uuden paikan myötä, jossa lastani halataan ilahtuneena kun hän tulee paikalle. Hänelle annetaan se pari minuuttia kertoa aamun kohokohdat kotona ja ollaan se pieni hetki vain hänen. Luodaan se kontakti ja suhde, että kiva kun olet täällä. Ja lopputulemana on luottavainen ja avoin lapsi, joka pitää päiväkodistaan.

    Meidän vastuu

    Vaikka lapsi olisi hoidossa vain 3 päivää viikossa n 6h kerralla niin se aika on pienelle pitkä. Se aika on meidän vanhempien harteilla, että hän siellä viihtyy, hänet kohdataan ja hän saa olla oma itsensä. Uudet asiat aina pelottavat elämässä, mutta haluaisin silti kannustaa kaikkia, joiden päiväkotiura ei mene ihan toivotulla tavalla harkitsemaan vaihtoa. Lapsella on oikeus siihen että päiväkoti on mukava paikka. Ja jos asioiden esille tuominen ei päiviä paranna niin jäljelle jää vaihto. Lapsi ei ole siellä vain hoidossa. Hän on siellä pitkiä päiviä ja ne päivät käy hänelle työstä.

    Juliuksella on nyt siis neljä päivää takana uudessa paikassa. Mitenkä kävi niiden kavereiden? No niitä hän sai heti. Hänet otettiin avosylin vastaan isojen poikien porukkaan ja kaikki heistä leikkivät yhdessä. Hänellä on oma paikka ryhmässä ja oma rooli esimerkkinä pienemmille (ja tästä hän nauttii täysin rinnoin, olla iso!). Yksikkö on pieni ja kiireetön, hyvin lapsilähtöinen. On aikaa kohdata lapsia, pysähtyä hetkeen vaikkakin sitten päivässä ehtisi aktiviteetteja tulla vähemmän. Lapsi ei ole vain yksi tuote liukuhihnalla vain lapsi on yksilö ja oma persoona, joka kohdataan ja jota kunnioitetaan.

    Meillä siis loppu hyvin kaikki hyvin. Jos joku muu siellä kamppailee itkuisen lapsen kanssa että päiväkoti ei ole kiva paikka niin toivottavasti teilläkin kaikki on lopulta hyvin!

    Vastaa

    Sulje
    ×

    Cart