Minulla on jonkinlainen mopo-kammo. Ehkä opittu omilta vanhemmiltani, en tiedä? En pidä mopoista ja koen ne vaarallisiksi. Lähinnä vaarallisiksi niille, jotka niitä ajavat, mutta joissain tapauksissa myös muille. Esimerkiksi meidän kotitiellä nuoret mopopojat ajavat aika hurjaa kyytiä. On vain ajan kysymys, milloin joku pikkulapsi jää tässä alle. Sitten taas, jos mopo ja auto ajavat kolarin, ei kenellekään ole epäselvää kummalle käy huonommin. Ajatus siitä, että oma poika ajelee tuolla kaduilla mopolla, on vähintäänkin ahdistava.
Olenkin ollut aina vahvasti sitä mieltä, että meidän pojista ei mitään mopopoikia tule! Kirjoitin tästä aikaisemmin blogiinikin. Nyt minä kuitenkin syön sanani, sillä mopo tuli taloon!
Mopo autotallissa
Olemme pitäneet siitä Pekan kanssa edelleen kiinni, että me emme osta pojillemme katumopoa. Se asia ei ole muuttunut mihinkään. Jossain vaiheessa kuitenkin, Pekka antoi Ossianille sen verran löysää, että jos ostaa mopon ja kaiken siihen tarvittavan itse, niin mitäs me olemme sitä estämään? Minä valitsin taisteluni ja en lähtenyt tästä asiasta sen enempää tappelemaan. Ossian alkoikin heti säästämään rahaa ja päätti, että mopon hän ostaa, kun on oikean ikäinen. Nyt Ossian on vasta 13-vuotias, joten mopon hankintaan olisi ollut vielä hyvin aikaa. Silti mopo tuli meille jo nyt.
Lue myös: Äiti, tätä on luvassa, kun pojasta tulee teini
Pekka löysi mielestään täydellisen mopon Ossianille ja se mopo piti sitten heti hankkia. Mopo on samanlainen, millä Pekka itse on ajanut nuorena (Honda Monkey). Ossian oli saanut jo kasaan osan rahoista (tekemällä työkeikkoja), loput moposta hän maksaa isälleen takaisin pikkuhiljaa. Ossian ei vielä kuitenkaan mopolla saa ajaa, sillä hän on vasta 13-vuotias. Mopo on nyt autotallissa ja Ossian on kirjaimellisesti asunut siellä siitä asti, kun mopo tuli. Mopon käyttöä on Ossian jo vähän harjoitellut meidän omalla pihalla. Muuten hänen pitää vielä malttaa mielensä, ennen kuin pääsee oikeasti ajelemaan.
Kasvunpaikka tälle äidille
Vaikka en olekaan kovin ilahtunut siitä, että tänne hankittiin mopo, toi mopo silti mukanaan myös hyviä asioita. Pekka ja Ossian aikovat purkaa mopon osiin ja Ossian opettelee kasaamaan sen itse kasaan. Tämä on tietysti mahtava juttu, sillä Ossiania on ollut aika vaikea saada innostumaan yhtään mistään nykyään. On kiva nähdä innostunut ilme hänen kasvoillaan ja saada hänelle jotain kiinnostavaa tekemistä. Tietysti hienoa on myös se, että hän oppii rakentelemaan ja vielä hienompaa se, että isälle ja pojalle löytyi yhteinen kiinnostuksenkohde. Mukavaa, että he viettävät jatkossa aikaa kaksin enemmän.
Lue myös: Tätä on teinipojan äitiys. Ihan mahtavaa!
Vanhemmuus on siitä jännää, että koko ajan tapahtuu jotain, mistä on aina sanonut…”minä en ainakaan tai meillä ei ainakaan”. Vanhemmuus kasvattaa ja avaa silmiä näkemään asioita eri vinkkelistä, kuin mitä on ehkä suunnitellut aikaisemmin. Poikien äitiys tuntuu kasvattavan enemmän äitiä, kuin poikia. Ainakin täällä meillä on niin käynyt!
