• Onko sillä väliä, mitä muut minusta ajattelevat?

    Onko sillä väliä, mitä muut minusta ajattelevat?

    Onko sillä väliä, mitä muut minusta ajattelevat? Mietin tätä, kun jouduin poikani kanssa seuraavaan tilanteeseen.

    Yksi pojistani on todella taitava tanssija. Hän pohti kerran ääneen, mitä uutta harrastusta lähtisi kokeilemaan. Me Pekan kanssa ehdotimme pojalle tanssia, koska hän on siinä erityisen hyvä. Esimerkiksi jotain break dancea tai sitten ihan toisesta päästä kilpatanssia. Poika katsoi meitä pitkään ja totesi, ”en todellakaan, mitä kaikki kaveritkin sanoisi?”.

    Meille vanhemmille on ollut aina ihan sama, mitä lapsemme harrastavat ja mistä he pitävät, kunhan ovat onnellisia. On kuitenkin aika sääli kuulla, että oma lapsi miettii harrastustaan valitessa ensimmäisenä sitä, mitä muut siitä ajattelevat. Minua se harmittaa erityisesti siksi, koska olemme tahallisesti yrittäneet kasvattaa poikia siihen ajatukseen, että muita ei tarvitse miellyttää ja jokainen saa olla oma itsensä.

    Ihminen on laumaeläin

    Me ihmiset halutaan kuulua porukkaan. Kuuluminen yhteisöön ja hyvät ihmissuhteet ovat olennaisen tärkeitä meidän hyvinvoinnillemme. Ihmekös tuo, että pojalle on tärkeää kuulua porukkaan, eikä olla erilainen. Eipä siitä voi lasta syyttää.

    Tietysti olisi mahtavaa, kun nämä poikien ahtaat roolit hieman venyisivät ja esimerkiksi tanssiminen ei olisi enää niin kovin ihmeellistä pojillekaan. Toisaalta, ainahan kaikki riippuu myös kaveripiireistä, mihin on päätynyt. Jos kavereissa ei ole tanssivia poikia, niin suhtautuminen voi olla nihkeämpää, kuin jos olisi. Tuskin tanssiporukoissa tanssiharrastusta aloittava poika joutuisi ihmettelyn kohteeksi.

    Ihminen on luonnostaan laumaeläin. Kun meidän pojat kasvavat nuoriksi, on selvästi havaittavissa tietynlaiset porukat eli ”laumat”. Vaatetus, musiikkimaku, harrastukset, koulumenestys ja vapaa-ajan vietto erottelevat nuoret omiin lohkoihinsa. Nuorten porukkaan kuulumisen tärkeyttä, ei pidä vähätellä. Vaikka vanhempana olisikin kauhean kiva, kun lapsi ei koittaisi miellyttää jotain porukkaa ja olisi ennemminkin omanlaisensa.

    Kuinka usein mietit, ”mitä muut MINUSTA ajattelevat?”

    Ei me aikuiset loppujen lopuksi olla tässä kovinkaan paljon parempia, kuin nuoret. Kuinka monta kertaa päivässä aikuiset miettivät, mitä muut minusta ajattelevat? Esimerkiksi kun pistävät kuvan- tai kirjoittavat hauskan päivityksen itsestään sosiaaliseen mediaan? Kun lähtevät kauppaan ilman meikkiä ja törmäävät siellä vanhaan tuttuun?

    Yksi lapseton ystäväni sanoi, että kun hän kulkee kadulla, niin kaikki katsovat häntä säälien. Tuskin vain, mutta ystäväni miettii sitä ajatusta niin paljon, että alkaa jo ”näkemään näkyjä”. Kaikki ne vastaan tulevat miettivät todellisuudessa myös -mitä muut minusta ajattelee-? Loppujen lopuksi, ihmiset ajattelevat niin paljon sitä, mitä muut minusta ajattelevat, ettei kenelläkään riitä aikaa miettiä muiden juttuja.

    Mitä väliä sillä oikeasti on?

    Olen minäkin kompastunut tähän. Kun sain kolmannen poikani ja sain osakseni paljon voivottelua, lisäsin varmasti myös osittain voivottelujen määrää omassa päässäni. Kuvittelin niin kovasti kaikkien arvostelevan minua siitä, kun en saanut tytärtä. Toki ihan oikeastikin typerää kommentointia oli, mutta tuskin ihan niin paljon, kuin mitä minä koin. Sääliviä katseitakin näin joka päivä. Oliko niitä oikeasti olemassakaan?

    Kun sain neljännen poikani ja olin poikien äitiyden kanssa sinut, niin jostain kumman syystä kommentteja ei tullut enää niin paljon. Kommentit eivät satuttaneet enää ja ehkä niitä ei enää samanlailla kuullutkaan. En miettinyt enää, mitä muut perheestäni ajattelevat, se oli  (ja on minulle nykyäänkin) yhdentekevää. Säälivät katseetkin loppuivat. Oliko niitä edelleen, mutta en vain huomannut niitä?

    Meille ihmisille, iästämme huolimatta, on tärkeää kuulua porukkaan. On tärkeää tulla hyväksytyksi ja kuulua yhteisöön. Sillä, mitä muut meistä ajattelevat, ei pitäisi olla mitään merkitystä. Pitää vain löytää ne oikeat piirit, missä tuntuu hyvältä olla juuri sitä mitä aidosti on.

    No…onko sillä sitten väliä, mitä muut minusta ajattelevat? Eipä juurikaan, kunhan en nyt ketään satuta tai loukkaa ehdoin tahdoin, niin muuten minua ei kiinnosta tippaakaan mitä muut minusta ajattelevat.

    Entä sinä? Kiinnostaako sinua, mitä muut sinusta ajattelevat?

    Poikien Äiti

    Ole poikani oma itsesi

    Toivon, että saamme kasvatettua poikamme myös loppujen lopuksi uskaltamaan olla oma itsensä. Ainakin se on meidän kasvatustyöassämme yksi iso ja merkittävä tavoite. Se, että poikani on sinut itsensä kanssa sellaisenaan ja hänen ei tarvitse saada hyväksyntää muilta. Ei edes meiltä vanhemmilta.

    Tottakai me ihmiset olemme aina osa kokonaisuutta ja useita erilaisia yhteisöjä, mutta yhteisöllisyys ei saisi rajoittaa meidän ajatuksiamme, eikä ohjata meitä olemaan suppeasti yhdenlainen.  Koska oikeasti, erilaisuus on rikkaus!

    ”Ole oma itsesi, kaikki muut ovat jo varattuja!”

    Kommentit

    1. Avatar

      Meillä poikaa haukuttiin homoksi (eihän homoudessa mitään pahaa ole, mutta sitä nyt käytettiin haukkumasanana) kun hän harrasti taitoluistelua. No pojan itsetunto kesti sen kyllä, mutta harrastus loppui siihen kun olisi pitänyt siirtyä kilpailemaan ja alkaa harjoittelemaan kunnolla. Joskus myöhemmin hän on sanonut että harmittaa, kun olisi teini-iässä ollut paljon tyttökavereita ja kaverit kateellisia….

      1. Jonna

        Mahtava harrastus! Harmi, että poika lopetti. Toisaalta monessa muussakin lajissa tulee paljon lopettamisia tietyssä iässä, kun kaikki muu alkaa kiinnostamaan enemmän kuin harrastaminen. Ehkä nämä asenteet tästä pikkuhiljaa muuttuvat…

    Vastaa

    Sulje
    ×

    Cart