• Miksi en osaa olla itsestäni ylpeä?

    Miksi en osaa olla itsestäni ylpeä?

    Miksi en osaa olla itsestäni ylpeä?

    Niin – miksi en osaa olla itsestäni ylpeä?Olen kyllä tehnyt saman huomion monien muidenkin äitien kohdalla. Viimeisen viikon aikana olen palauttanut neljä yli 6000 merkin mittaista artikkelia, aloittanut koulun, osallistunut orientaatioon, tehnyt HOPSia, vääntänyt kaksi koulutehtävää, blogannut, taistellut kyläkoulun puolesta, koostanut vastineen ja ajanut ympäriinsä hakemassa siihen nimiä, tehnyt perus arkiaskareita eli siivonnut, kokannut ja pyykännyt, tehnyt kaksi haastattelua, ideoinut uusia artikkeleita ja sopinut haastatteluaikoja.

    Sen lisäksi olen onnistunut olemaan useimpina iltoina kotona lukeakseni lapsille iltasadun, ja olen jopa huolehtinut itsestäni liikkumalla, syömällä hyvin ja lepäämällä. Viimeisin on jäänyt ehkä vähän vähäiseksi, mutta en ole mitenkään ylirasittunut.

    Listaamalla nämä asiat, käsitän että olen tehnyt hommia oikeasti paljon. Kotonakin on suhteellisen siistiä, pyykki- tai tiskivuoria ei ole ja hommat on kutakuinkin hanskassa. En yleensä listaa tai kelaa sen kummemmin mitä olen tehnyt, se on turhaa koska en kuitenkaan koskaan tee mielestäni tarpeeksi.

    Vertaistukea – miten opin hyväksymään itseni?

    Jos mut ois heitetty handlaamaan näitä hommia kymmenen vuotta sitten, lapsettomana, kaikki olisi kussut. Miksi en sitten osaa olla itsestäni ylpeä? Kaipaan vertaistukea. Tunnen olevani saamaton, kun istun sohvalle edes hetkeksi. Ja oikeastaan tunnen vaikka en edes istuisi. Tekemättömät asiat rullaavat päässä loppumattomana litaniana, enkä pääse irti ajatuksesta, että olisin tämän ja tuonkin voinut tehdä paremmin.

    Ja vaikka en olisi tehnyt noista asioista kuin puolet, tai neljänneksen, saisin kai silti olla ylpeä. Jokainen jaksaa tietyn verran. Itsestään täytyy olla ylpeä, mutta ainakaan mä en sitä osaa. Se johtuu varmaan suurimmaksi osaksi huonosta itsetunnosta, ehkä jostain muustakin. Tiistaina kun aloitin koulun, näin ympärilläni ainoastaan ihmisiä, joiden koin olevan miljoonia valovuosia edessäni, ammatillisessa mielessä siis. Vaikka olemme kaikki samalla viivalla.

    Mihin voisin mennä harjoittelemaan tätä? Itsekriittisyys ja kritiikin hakeminen muilta ovat tärkeitä kasvun ja kehityksen kannalta, mutta ainainen tyytymättömyys omaa itseään kohtaan on tosi raskasta. Haluaisin kuitenkin oppia olemaan itsestäni ylpeä ihan aidosti. En tiedä mitä mut tuntevat ihmiset asiasta ajattelevat, mutta tunnustan itkeväni viikoittain useita kertoja sitä, miksi en pysty parempaan, miksi en pysty tekemään enemmän. Mielialani on muuten ihan hyvä. Minun kantiltani katsottuna huomioin ympärilläni muiden tekevän enemmän, onnistuvan ja saatavan loppuun projektinsa, mutta mun resurssini eivät riitä suurempiin tai parempaan, vaikka miten yritän.

    Miksi en palauttanut enemmän juttuja? Miksi en saanut myytyä juttuja enempää? Miksi lattialla pyörii pölypalloja? Miksi sähköpostissa on 36 lukematonta viestiä? Miksi en taaskaan ehtinyt leikkimään kuopuksen kanssa? Miksi me taas syötiin makaronilaatikkoa?

    Tiedän miten nämä asiat skulaa, osaan olla ylpeä muista.

    Miksi, miksi en osaa olla itsestäni ylpeä?

    Huhuu, vertaistukea? 

    Vastaa

    Sulje
    ×

    Cart