• You are currently viewing Naisen metatyö on itse valittu taakka

    Naisen metatyö on itse valittu taakka

    Naisen metatyö puhuttaa. Tunnistan sen itsekin. Koska sen lisäksi, että aivoni raksuttavat kodin kaikki aikataulut läpi päivittäin, yritän tässä samalla pyörittää myös yritystä, joka on yhtä deadlinea deadlinen perään. Päässäni on menossa yksi sirkus koko ajan. Aikatauluineen ja ohjelmanumeroineen.

    Iltaisin en saa unta, kun mietin seuraavan päivän aikatauluja. Samaan aikaan mieheni nukkuu sikeästi vieressä. On se niin väärin…ja vali vali.

    Mitä on metatyö?

    Metatyö on sitä, että ihminen tekee hiljaista ja näkymätöntä aivotyötä. Metatyö on suunnittelemisesta ja huolehtimisesta, jonka avulla varmistetaan arjen sujuvuus. Itse kotiaskareiden tekeminen ei kuulu tähän. Aiheesta kirjoittaa Iltasanomat

    Metatyöstä voi myös luopua

    Naisen metatyö on sitä että, joutuu pyörittämään ajatuksen tasolla enemmän arkea, kuin kumppaninsa. Onhan se kauhean kivaa olla marttyyri ja pitää naisena kovaa ääntä naisten metatyöstä. Vaan onko kukaan meitä naisia siihen pakottanut? Onko monenkaan naisen mikään PAKKO olla perheen arjen isopomo koko ajan?

    EI!

    Emme kestä sitä, että asiat menevät toisenlailla

    Mutta me naiset tuppaamme sen roolin itsellemme ottamaan. Koska emme kestä sitä, että asiat menevät toisenlailla, kuin itse haluaisimme. Muutenhan lapsen syntymäpäivien järjestäminen voisi sujua siltä mieheltäkin ihan hienosti. Vaan ei suju, kun meillä on kilometrin pituisia vaatimuslistoja valmiina siitä, että mitä kaikkea siellä pitää olla. Millaiset kutsujen pitää olla ja kuinka tarjottavien herkkujen pitää olla terveellisiä ja värikkäitä.

    Lue myös: Mitä käsilaukkusi kertoo sinusta?

    Isien näkemys on todennäköisesti erilainen. Eivät syntymäpäivät tarvitse teemaa. Tarjottavaksi riittää kakkua ja herkkuja. Paikalle tulee ketä tulee, ei niitä tarvitse etukäteen tietää ja laskea. Kaikki voi ottaa paljon rennommin.

    Käsi sydämellä äiti, kuinka moni teistä antaisi isän alusta loppuun suunnitella lapsen synttärit täysin itse? Niin, että ette puuttuisi mihinkään? Veikkaan, että hyvin harva vastaa tähän ”kyllä”. Tämä johtuu siitä, että haluamme olla tietoisia siitä, mitä tapahtuu ja miten tapahtuu. Voimme delegoida, mutta emme anna päätösvaltaa täysin kumppanille.

    Valitsemme metatyön.

    pojan synttärit

    Rentouta aivosi

    Mitä jos yrittäisimme joskus vähän höllätä? Ei meidän tarvitse kontrolloida kaikkea koko ajan. En usko, että lapset kuolisivat nälkään tai eivät selviäisi perille harrastuksiin isänsä kanssa, vaikka me äidit sivussa olisimmekin.

    Meidän pitää harjoitella

    Tätä pitää tietysti ensin vähän harjoitella, ennen kuin se alkaa sujumaan. Meidän pitää harjoitella päästämään kontrollista irti ja hyväksyä se, että mies tekee omalla tavallaan. Ei samanlailla kuin me. Onko se niin haudan vakavaa, vaikka lapsella olisi treeneissä päällä väärä paita? Seuraavalla kerralla sitten varmasti oikea.

    Yksinhuoltajilla on eri juttu, valinnan mahdollisuutta ei ole, koko paletti on vain suunniteltava ja toteutettava yksin.

    Sitten taas, jos valitsemme sen, että haluamme olla puikoissa ja päättää, miten asiat hoituvat, voimmeko siitä oikeastaan silloin valittaakaan?

    Kommentit

    1. KaijaSalla

      Kyllä antaisin isän suunnitella synttärit milloin vain, JOS saisin jonkin takuun ettei hänen äitinsä ole vetelemässä naruista. Sillä viimeisen 5vuoden ajan kun juhlia on järjestelty ollaan saatu kuulla kuinka on aina IHAN väärät vieraat paikalla ja tarjottavatkin on aivan väärät. Ja tässä lähdetään ihan siitä, että hänen mielestää vieraiden pitäisi olla hänelle tärkeitä, tuttuja, sellaisa joita hänen vanhempansakin ovat joskus juhliin pyytäneet…ja näitä villakoiranserkkuja on muuten paljon. Ei siis sellaisia jotka on lapselle tärkeitä ihmisiä ja jotka mekin saatettaisiin tuntea. Ja koska anoppisuhteeni ei ole kovin hyvä on hänen mustallalistalla mm vanhempani ja veljeni. Tarjoiltavien tulee olla kinuskilakkakakkua, ässäpipareita, lusikkaleipiä ja peruspullaa…koska aina on ollu näin ja kätevähän vääntää muut ite paitsi kakun joka on AINA tilattu tietystä leipomosta. Ei sinänsä mitään vikaa, mutta sankari ei näistä paljoa perusta, niin häntä on kaikesta vääryydestä koetettu kuunnella ja teen niin myös jatkossakin. Mihin tämä on johtanut?! Siihen että hän pitää lasten nimissä omat kemunsa aikuisille ja tuttavilleen ja me sitten omamme.. Mutta asiaan, meilläkin luiskahti taas tässä vapaalla ollessa siihen, äiti hoitaa – linjaan, noh, kk:n sai khh olla yhtä puhtaan pyykin vuorta ennen kuin mies kääri hihat ja alkoi pohtia mikä rensseli kuuluu kellekin. En vaan ehtiny tai jaksanu paneutua pyykkeihin, kun piti saada arkeakin rullaamaan töihin paluun myötä. Jatkossa taas se ken ehtii tai enempi häiritsee hoitaa sen osaston. Eikä haittaa vaikka olisi väärin viikattua ja väärää päällä, kunhan on sopivaa ja puhdasta 😁

      1. Jonna

        Niinpä, kyllä ne sit hommiin ryhtyy kun saavat siihen ”vapauden”. Ikävä tuo tilanteesi anopin kanssa. Olisi varmasti kaikkien kannalta kivempaa, kun homma toimisi mutkattomammin.

    2. Konna

      Meillä asuu kyllä niin pätevä mies, että järjesti viime vuonna tyttären synttärit. Menivät keppareilla maastoon ja paistovat makkarat ja vaahtokarkit nuotiolla, söivät sipsejä ja karkkia muovirasioista. Sillä oli itelläänki keppari, vaikka karski raksamies onkin. Parhaat synttärit ikinä! Enkä minä stressannut yhtään mistään.

      1. Jonna

        Mahtavaa! Näin sopisi kaikilla olla. 🙂

      2. IM

        Kuulostaa ihan loistavalta! Mitä muuta voi keppihevostelusta tykkäävä lapsi toivoa – nuo on oikeat elämyssynttärit! 💙

    3. IM

      Olen kyllä rentoutunut paljon, kun päätin vähentää ajatuksen tasolla tapahtuvaa arjen mikromanagerointia. Kyllä tuo aikuinen mies osaa omat hommansa hoitaa, ja jos ei kumpaakaan häiritse villakoirat, niin emme tee niille mitään, ja teemme, kun on sen aika. Kaikki pakolliset hommat hoituvat vallan mainiosti ilman sitä, että suunnittelen niitä jatkuvasti mielessäni. Tärkeät jutut kirjoitetaan kalenteriin ja ne tehdään ajallaan. Kun ne on siellä kalenterissa, ne eivät ole enää pään sisällä. Olen ennen tehnyt aivan valtavat määrät metatyötä, mutta jälkeenpäin kun katsoo: mitä hyötyä siitä edes on ollut? Meillä on kivempaa ilman sitä että stressaan siitä sopiiko lasten vaatteet yhteen ja muistavatko lähteä jalkapalloharjoituksiin (spoiler: 98% varmuudella muistavat).

      Meillä mies on ollut jo muutaman vuoden vastuussa isomman pojan kaverisynttäreistä ja minä vaan autan missä tarvitsee. Niissä on aina ollut teema, välillä ulkona järjestetyt jalkapallosynttärit ja välillä pöytälätkäsynttäriturnaus, johon hän suunnitteli pieniä lakritsista leikattuja kiekkojakin muffinsien päälle. Että kyllä niillä miehillä voi olla luovuutta siinä missä naisillakin, ja silmää yksityiskohdille. 😀

      1. Jonna

        Kyllä se rentouttaa kummasti! Ihan hyvä valinta. Ja meillä esimerkiksi kun meni pitkään, että mies laajensi taloa, eikä osallistunut kodinhoitoon eikä metatyöhön yhtään, niin siitä palautuminen on vienyt pitkän pitkän ajan. Tuntuu, että metatyön siirtäminen miehelle tasaisesti on ollut yllättävän hidasta. Vikaa meissä molemmissa.

    4. Einon äiti

      Meillä osa vaatimuksista tulee kyllä mieheltä, osoitettuna minulle. Tyyliin ”Onko Einon synttäreille ongintaa, hauskoja itsetehtyjä herkkuja ja tiedossa, ketkä Einon kaverit pääsevät tulemaan?”, ”Eikö meillä ole ensi talveksi ostettu jo alennuksista haalaria?”, ”Eikö kukaan meiltä osallistunut vanhempainiltaan?”, ”Palastimeen voisi tehdä valmiiksi ruokia viikonloppuna”, ”Onpa meillä sotkuista”, ”Mitä tänään on ruuaksi?”, ”Anna kauppalista”, ”En löytänyt Einolle kaapista yksiäkään sopivia housuja”, ”Onko lapsille jo pakattu?”

      Joskus vastaan aikuismaisesti, joskus kärkkäästi, joskus en jaksa vastata, kun on helpompaa vain tehdä, kuin joka kerta selittää metatyön minusta kuuluvan meille molemmille.

      Metatyön kasaantuminen naiselle äitiysvapaiden aikana ja jääminen naisen työksi ikuisesti ei ole vain naisten vika. Moni mies odottaa mitalia kun vie roskat pyynnöstä, eikä suostu ottamaan aidosti vastuuta kodin siisteydestä, lasten tarvikkeista tai sosiaalisten suhteiden ylläpidosta.

      Standardien lasku minunkin mielestäni auttaa jaksamaan arjessa ja minunkin mielestäni lasten isälle kannattaa antaa osa metatyötaakasta kokonaan, delegoida vastuu ja antaa vapaus toteuttaa asia kuten hän itse parhaaksi näkee. Naisten syyllistäminen metatyöhön hukkumisesta on kuitenkin epäreilua.

      1. Jonna

        Ei varmasti ole vain naisten vika, se on totta. Mutta ei myöskään vain miesten vika. Syitä saattaa löytyä molemmista tai perheestä riippuen, sitten vain toisesta. Suosittelen lähtemään pidemmäksi aikaa pois, ja jättämään kaiken miehelle. Kun palaat, on mies saanut toteuttaa isyyttään omalla tyylillään ja olla vastuussa. Sen jälkeen todennäköisesti sujuu paremmin, jos vaan maltat hänen antaa tehdä omalla tavallaan.

      2. Masa

        Niin, näin miehenä on kyllä mukavaa lukea joskus näitäkin mitä tässä kirjoituksessa on alunperin lähdetty tuomaan esiin eli sitä, ettei tämä ns. metatöihin osallistumisen puute ole aina miehen vika. Olen toki erittäin kiitollinen omalle puolisolleni tästä metatyöstä (pitäisi toki osata osoittaa kiitollisuus paremmin), mutta on erittäin totta, ettei kaikkea tarvitse aina suunnitella ihan viimeistä piirtoa myöten ja joskus voi ottaa asioita hieman rennommin. Jos päällä on jokin väärä vaatekappale niin maailma ei tähän kaadu. Vaikkei näitä arjen askareita tähän metatyö kategoriaan mielletäkään niin koen kyllä itse helpottavani tätä puolisoni metatyö taakkaa tekemällä sitten mielelläni kaikkea muuta yhteisen asian eteen mitä suinkin pystyy, ettei toisen tarvitse niitä tehdä. Näin omassa talossa asuvana perheenä arkeen kun mahtuu yllättävän paljon kaikkea sellaista mikä kuuluu ns. meidän miesten tontille enkä kyllä siitä myöskään valita puolisolleni vaan teen mielelläni. Lisäksi normaalit arjen kotiaskareet hoituu pääsääntöisesti itseltäni ilman mutinoita varsin omatoimisesti. Myönnän hyvin, etten ole ehkä se paras siviilikalenterin hallitsija, mutta koen oman roolini tässä perheessä siinä, että hoidan sitten kaikkea muuta parhaalla mahdollisella tavalla. Jotenkin harmittaa se, että meidän miesten kohdalle asetetaan hyvin paljon ennakkoluuloja siitä miten selviydymme perheen arjen pyörittämisestä jos se toinen ei olekaan niitä aina hoitamassa. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii tilanne parin vuoden takaa kun puolisoni oli viikon työreissulla. Tuli juteltua tarhasta lapsia hakiessa hoitajien kanssa normaaliin tapaani niitä näitä ja tuli vain ruoka-asiat puheeksi…noh, eräs hoitajat mainitsi, että no teillä on sitten oikein juhlaviikot kun äiti on poissa…nakkeja ja ranskalaisia jne. varmaan menee mielellään. Vaikken todellakaan ole mikään tiukkapipo niin kieltämättä tämä kommentti otti päähän. Tuli sellainen olo ihan kuin me kaikki isät oltaisiin jotain kädettömiä mitään osaamattomia olentoja jotka vaan kulkee siivellä perheessä ja menee sieltä missä aita on matalin kun tilaisuus tulee. Oli kyllä pakko sanoa napakasti takaisin, että ei…kyllä meillä tämäkin viikko tullaan syömään pääasiassa ihan itse tekemääni hyvää kotiruokaa. Toki saatetaan joku herkuttelu ilta ottaa ihan vaan siksi, että se on joskus kivaa viettää sellaista yhteistä aikaa.

        1. Jonna

          Mä olen sitä mieltä, että miesten pitäisi avata suutaan enemmän. Esimerkiksi töstö metatyö asiasta. Naiset huutaa ja valittaa nyt kovaan ääneen kaikesta, eikä se toinen puoli tule lainkaan kuulluksi. Samaa sanoi minun mieheni, kuin sinäkin, että ainakin omakotitalossa miehelle automaattisesti tulevia hommia on yllättävän paljon. Sellaisia mitä me naiset ei ehkä edes tunnisteta työksi. Kuka vaihtaa renkaat, kuka kolaa lumet, kuka putsaa rännit ja viemärit, kuka korjaa risan rappusen, kuka siirtää kalusteet jne. juu voi nämä tehdä nainenkin, mutta useimmiten ne tekee mies. Minä olen päättänyt opettaa pojilleni, että jos vaimoke nitisee jostain listasta mikä roikuu,niin antaa vaimokkeelle vasaran kauniiseen käteen 🙂 Jos on kiire niin siitä sitten!

    Vastaa