• Lähineuvola ja tuttu hoitaja herättävät luottamuksen!

    Lähineuvola ja tuttu hoitaja herättävät luottamuksen!

    Lähineuvola ja tuttu hoitaja herättävät luottamuksen!

    Korostettakoon heti alkuun, että arvostan suomalaista neuvolajärjestelmää suuresti. Mielestäni sen pitäisi olla pakollinen, pienten lastemme turvaksi. Neuvolakäynneistä on kuitenkin kokemuksia maan ja taivaan välillä – myös negatiivisiä. Näin on meilläkin.

    Neuvolataivalta jäljellä enää hetki.

    Meillä on kolmen pojan katraasta pahnanpohjimmaisella jäljellä enää 2,5 vuoden neuvolataival. Se tarkoittaa, että takana on jo aika paljon. Niin äitiysneuvolan puolella kuin lastenneuvolankin puolella. Kohta ne ovat meidän osaltamme historiaa – lapsilukumme on täynnä. Kahden ensimmäisen pojan odotusaikoina asuimme Raumalla, ja äitiysneuvolassa minua useimmiten palveli sama, aivan ihana hoitaja. Hän oli lämmin, läsnä ja erittäin ammattitaitoinen. Rautaisella otteella käytiin läpi epämiellyttäviäkin seikkoja – kuten omalla kohdallani ylipaino, joka on riski raskaudelle.

    Tiedän että monetkaan eivät suhtaudu lämmöllä että siihen puututaan, mutta minä näin sen tärkeänä. Kukaan ei syyllistänyt, mutta koska riski on todellinen, on siitä myös keskusteltava. Mieltä jäi kuitenkin jäytämään se, että verrattain suhteellisen usein hänen sijastaan olikin muita hoitajia, minulle vieraita. Käynnit jäivät pintapuolisiksi.

    Tämä neuvola on tullut jo tutuksi koko meidän perheelle – täällä asioivat myös kylän aikuiset.

    Ja sitten ne kahden ensimmäisen lastenneuvolat. Mitäpä sanoisi. Vaihtuvia hoitajia, vieraita kasvoja. Ymmärrän kyllä sairaslomat ja muut, mutta neuvolan kuuluisi olla vanhemmille turvallinen ja tuttu paikka. Siellä perhettä palvelevan henkilön tulisi kyetä luomaan perheeseen luottamussuhde, jolle vanhempi tai vanhemmat uskaltavat puhua kipeimmistäkin asioista. Näin on nykyään surullisen harvoin. Myös tässä artikkelissa puhutaan luottamuksen tärkeydestä neuvolapalveluissa.

    Kohtasimme myös yhden hoitajan, josta soitin eteenpäin enkä suostunut vastaanotolle enää menemään. Kyseessä oli nainen, joka palveli meitä kahdesti toisen lapsen vauva-aikana. Kohtelu oli ylimielistä, kun koitin kysyä vastauksia mieltäni askarruttaviin asioihin, hän heitti eteeni lehtisen ja käski katsoa siitä. Tunsin oloni omituisen väsyneeksi ja pyysin hempan mittausta – hän tokaisi että kaikkia väsyttää joskus. Eikä mitannut.

    Myös meille rakas neuvola, tai tässä tapauksessa koko kylää palveleva terveystalo on sulku-uhan alla.

    Lähineuvolaa ja tuttua hoitajaa parempaa ei ole.

    Kolmannen lapsen odotusaikana olimme muuttaneet pois kasvukeskuksesta, pieneen maalaiskylään. Täällä meillä oli ja on toistaiseksi edelleen oma neuvola. Odotusaikana asioin samalla hoitajalla kuin vauvan syntymänkin jälkeen, samalla hoitajalla joka nyt hoitaa poikiemme kouluterveydenhuoltoa. Lääkäri on paikalla neuvolassa kolmena päivänä viikossa, ja hänkin on aina sama. Asetelmasta on tullut totaalisesti erilainen, kun hoitohenkilökunta on tuttua, mutta etenkin painotan sitä miten arvokasta on, kun hoitaja pysyy samana. Me tunnemme hänet, hän tuntee meidät. Neuvola on lähellä, se on tuttu sekä meille että lapsille.

    Tämän pöydän ääressä on meidän kaikki poitsut leikkineet ja tehneet neuvolan ”testejä” yhdessä ihanan hoitajan kanssa.

    Mielestäni neuvolan tuottaminen tällaisena lähipalveluna on äärettömän arvokasta moni eri tavoin, mutta uskon että esimerkiksi perheen tai lapsen hätä huomataan paremmin, kuin silloin jos vastassa on joka kerta eri ihminen. Tätäkin korvaamatonta palvelua romutetaan vuosi vuodelta – suuruuden ja keskittämisen ideologia on vahvasti läsnä.

    Millaisia kokemuksia teillä on neuvolasta?

     

     

    Vastaa

    Sulje
    ×

    Cart