• Älä vihaa niin paljon! Tulet onnellisemmaksi

    Älä vihaa niin paljon! Tulet onnellisemmaksi

    Oletko miettinyt koskaan, että miten tulla onnellisemmaksi?

    Voisin sanoa nyt olevani todella onnellinen. En ole onnellinen, koska olen saanut jotain, tai koska olen jotain, tai koska on tapahtunut jotain. Olen onnellinen, ihan vain tässä ja nyt. Olen onnellinen jokaisesta arkisesta päivästä, jokaisesta aamusta, kun herään ja illasta, kun menen nukkumaan.

    Enkä ole missään aineissa, vaikka siltä voi kuulostaakin. Olen vain oivaltanut jotain tärkeää. Olen jo pitkään tajunnut olla jahtaamatta onnellisuuden ryöppyjä ja oppinut samalla olemaan tyytyväinen tasaisesti ihan koko ajan. Tämä oli sellainen oivallus, mikä tuli itsestään ja pikkuhiljaa. Se on saanut minut elämään onnellisempaa elämää, kuin koskaan aiemmin.

    Olen oivaltanut, että katkeruus ei kannata. Se syö ihmistä sisältäpäin pikkuhiljaa. Olen oivaltanut, että kateus on turhaa. Se ei tuota mitään hyvää kenellekään ja se on vain turha tunne, millä ei tee yhtään mitään. Olen oivaltanut, että murehtimalla jatkuvasti, ei kertakaikkiaan ehdi kokemaan onnellisuuden tunteita. Meillä on vain tämä hetki, eilinen on mennyttä ja huomisesta ei koskaan tiedä. Miksi murehtia mennyttä tai tulevaa? Miksi ei vaan elää tässä ja nyt?

    Tämän murehtimisen kanssa joudun vielä harjoittelemaan, mutta aina kun onnistun siinä, että en murehdi, niin minulla on paljon parempi olla.

    Oivalluksistani kuitenkin tärkein on: Älä vihaa!

    Älä vihaa, tule onnellisemmaksi

    Tällä hetkellä todella moni ihminen on täynnä vihaa. Vihalla tarkoitan myös sellaista vahvaa ”en voi sietää” ajattelua ja valitusta.

    Vihataan vähän kaikkia. Vihataan työnantajaa, vihataan työntekijöitä, vihataan naapuria ja vihataan naapuria takaisin. Vihataan opettajaa ja vihataan oppilasta. Vihataan maahanmuuttajia, vihataan maahanmuuttajien vihaajia. Vihataan ilmastonmuutosta, vihataan niitä, jotka eivät usko siihen  ja vihataan niitä, jotka tekevät töitä sen eteen.

    Vihataan miehiä, vihataan feministejä, vihataan sovinisteja. Vihataan homoja, vihataan lesboja, vihataan valkoista heteromiestä. Vihataan vihapuheita, mutta tehdään silti itsekin vihapuheita. Vihataan tytöttelyä, vihataan sedättelyä. Vihataan, kun kehutaan, vihataan kun ei kehuta, vihataan, kun huomioidaan liikaa, vihataan, kun huomioidaan liian vähän. Vihataan vihaamisen ilosta.

    Vihataan omaa painoa, vihataan omaa peilikuvaa ja vihataan omaa elämää. Vihataan laiskaa miestä, nalkuttavaa vaimoa ja rumaa taloa. Vihataan työpaikkaa, vihataan työttömyyttä, vihataan huonoa palkkaa. Vihataan sitä, kun ei olla johtajia, vihataan sitä, kun ollaan johtajia. Vihataan sitä, kun miehiä on liikaa tai liian vähän. Vihataan sitä, kun naisia on liikaa tai liian vähän. Vihataan, vihataan ja vielä kerran vihataan!

    Viha vie sinulta turhaa energiaa

    Vihaa ja sitä, että ei voida sietää jotain, tunnetta tunnetaan liian paljon. Harva enää hymyile toisilleen, tilalla on vain sellainen ikävä vittuileva irvistys. Jokainen yrittää näpäyttää toistaan, olla nokkelampi, viisaampi ja parempi. Olla sanavalmiimpi, nerompi, ovelampi.

    On olemassa paljon sellaisia aatteita, joista minäkään en niin välitä. Eniten harmitusta minulle aiheuttaa sellainen jatkuva jonkun ihmisryhmän mollaaminen. Oli se ihmisryhmä sitten mikä vain. Ei osata ottaa jokaista ihmistä yksilönä.

    En koe myöskään henkilökohtaisesti minkäänlaista tarvetta uhriutumiseen, vaikka se tuntuu olevan nykyään enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Koen, että en ole mikään tahdoton nukke, jonka jokainen vastoinkäyminen tässä elämässä on jonkun toisen tai yhteiskunnan syy. Osaan ottaa vastuun omasta elämästäni ja valinnoistani. Ymmärrän myös sen, että joskus asioita vain tapahtuu, ei niihin tarvitse aina olla etsimässä syyllistä.

    En ole myöskään ihan samoilla linjoilla tosikoiden kanssa. Sellaisien, jotka haluaisivat kieltää kaiken. Sellaisien, joiden elämästä on ilo ja huumori kadonnut. Sellaisien, jotka eivät osaa erityisesti nauraa itselleen.

    Näistäkin ajatuksistani huolimatta, olen yrittänyt ymmärtää niitä ihmisiä, jotka ovat kaikkea yllämainittua. En ainakaan missään nimessä vihaa heitä, en edes ajattele, että en voisi sietää heitä. He eivät ehkä osaa vain muuta.

    Älä vihaa ryppyjäsi. Naururypyt kertovat, että olet elänyt iloisen elämän.

    Onnellinen ei vihaa

    On olemassa ihmisiä, jotka ajattelevat asioista todella erilailla kuin minä. On olemassa ihmisiä, jotka toimivat todella erilailla kuin minä. Yritän ottaa heihin sellaisen neutraalin suhtautumisen. He ovat kokeneet erilaisia asioita elämässä kuin minä, mikä varmasti määrittää heitä ja heidän tekemisiään sekä sanomisiaan. Olen valmis tutustumaan jokaiseen ihmiseen ihmisenä ja yksilönä.

    Jos jonkun ihmisen kanssa on haastavaa ja koen, että ihmisen kanssa yhdessä oleminen ei tuota muuta kuin pahaa mieltä minulle, saatan vähentää kontaktia ja yhdessä olemista minimiin. Jos jonkun aatteet ovat kaukana omastani, voin silti kuunnella niitä avoimesti, vaikka omani pidänkin. Silti voin tulla sellaisenkin ihmisen kanssa hyvin toimeen. Silti minun ei tarvitse tapella.

    Vihaanko ketään? En vihaa ja se on yksi syy sille, miksi olen onnellinen.

    Kommentit

    1. Avatar

      Hyvä kirjoitus, niin samaa mieltä <3

    Vastaa

    Sulje
    ×

    Cart