• Testasimme geenitestillä kaljuuntuvatko poikani. JÖSSES!

    Testasimme geenitestillä kaljuuntuvatko poikani. JÖSSES!

    Kaljuuntuvatko poikani? Kaupallinen yhteistyö: Riskigeeni

    Lähdin leikkimielisesti mukaan testaamaan minun ja neljän poikani riskigeenit DNA testillä. Lähinnä sen, että kaljuuntuvatko poikani. Itseasiassa idean tähän sain Poikien Äidit -yhteisöltä, missä joku teistä kertoi, että mieskaljuuntumisen todennäköisyyden voi nähdä näillä testeillä.

    Testipuikot tulivat kotiin postissa ja nappasimme niihin DNA:ta syljestämme. Tämän jälkeen lähetimme täytetyt näytteet ja tiedot eteenpäin tutkimuksiin Riskigeenit.net yritykselle.

    Lue myös: Pienen lapsen motorinen kehitys ja vinkit sen tukemiseen

    Meillä on pojilla riskit kaljuuntua sekä äidin, että isän suvusta, joten testi kuulosti ihan mielenkiintoiselta. Pojat ovat meillä aina tienneet, että tulevat todennäköisesti kaljuuntumaan isona, eikä heitä ajatus ole haitannut, joten tämä testaus oli helppo toteuttaa leikkimielisesti.

    Mukana testissä tuli aimo liuta muutakin tietoa. Paljon tähdellisimmistä asioista kuin mieskaljuuntuminen. Saimme esimerkiksi nähdä mille syövälle meillä kullakin on keskimääräistä suuremmat riskit. Se oli aika pysäyttävää luettavaa.

    Lisäksi saimme mielenkiintoista tietoa, mitä voimme hyödyntää omiin terveystottumuksiimme. Kuten sen, että tietyn vitamiinin vaje on meillä jokaisella hyvin todennäköinen.

    Miestyyppisen kaljuuntumisen riskigeenit

    Lähdetään liikkeelle kevyimmästä aiheesta, mieskaljuuntuminen. Miestyyppinen kaljuuntuminen on taipumus, jossa hiukset alkavat harvenemaan miehillä, joskus hyvinkin nuorella iällä.

    Tilaa kutsutaan myös androgeeniseksi kaljuuntumiseksi, ja se on Eurooppalaisessa väestössä hyvin yleistä. Nimensä mukaisesti taipumus liittyy juuri mieshormonien toimintaan elimistössä. Taipumus on vahvasti perinnöllinen ja siihen vaikuttavat useita eri geenejä, joten se on polygeeninen ominaisuus.

    Taipumukseen vaikuttavia mekanismeja on tutkittu runsaasti ja niihin liittyvissä geeneissä on onnistuttu havaitsemaan tietyn tyyppisiä variaatioita, joiden on havaittu yhdistyvän taipumuksen esiintyvyyteen. Mitä enemmän näiden geenien riskivariantteja löytyy, sitä suuremmalla todennäköisyydellä miehellä esiintyy miestyyppistä kaljuuntumista.

    kaljuuntuminen

    Kaljuuntuvatko poikani?

    Kaljuuntumista on myös muun tyyppistä, joiden syntymekanismiin vaikuttavat myös monet muut tekijtät. Tässä DNA testissä kuitenkin perehdyttiin nimenomaan miestyyppisen kaljuuntumisen syntymekanismiin ja genetiikkaan.

    Riskigeenin testissä tutkitaan ainoastaan tilastollisesti varmaksi katsottujen geenien osuutta taipumuksen esiintymiseen. Me saimme siis testissä selville poikien geenivariantit näiden geenien suhteen, sekä laskennallisen oman riskikertoimen taipumuksen kehittymiselle.

    Miten pojille sitten käy….

    Meillä ei suinkaan ollut yllätys, että meidän pojilla oli riskikertoimet kaljuuntumiselle korkealla. Ei tosin ihan jokaisella, joten osa pojistamme saattaa jopa pitää tukkansa isona. Tämä oli näille pojille vähän yllätys ja he kysyivätkin, että ”saako silti vetää kaljuksi?” Pojista kalju on miehellä tyylikäs.

    Riskigeeni testi antaa arvokasta tietoa

    Vaikka alkuperäinen syy tähän testaukseen lähtemiselle oli leikkimielinen, saimme lopulta todella tärkeää ja arvokasta tietoa testeillä. Meillä jokaisella on esimerkiksi suurentunut riski kärsiä B6 -vitamiinin vajeesta. Tämä on tärkeä tieto, koska nimenomaan B6-vitamiinin vajetta on yhdistetty myös ADHD oireisiin. Kuten olen kertonut, asustaa meillä myös yksi ADHD-poika, joten hänen kohdallaan lähtee ainakin samantien testiin B6-vitamiinilisä.

    Lue myös: Älä arvostele, vaan tue ADHD lapsen vanhempaa

    Minua henkilökohtaisesti kiinnosti kovasti, onko minulla suurentunut riski Alzheimerin tautiin. Tämä siksi, että jos olisi, niin perehtyisin heti, miten esimerkiksi sen kehittymistä voi hidastaa erilaisialla toimenpiteillä. Minulla tuota kohonnutta riskiä ei kuitenkaan näytä olevan. Minulta löytyi kuitenkin kohonnut riski huonoon muistiin. Se ei yllättänyt.

    Osa ihmisistä ehkä kokee, että tämän tyyppinen geenitieto on turhaa. Olen erimieltä. Minusta joissain tapauksissa voi olla todella hyödyllistä tietää omat geneettiset taipumukset. Esimerkiksi rintasyövän geneettinen taipumus voi olla kullanarvoista tietoa. Omalla toiminnallaan (kuten tupakoimattomuus, ravinto ja liikunta) voi jopa joissain tapauksissa parhaimmillaan vaikuttaa siihen, miten lopulta käy.

    Tieto voi toki lisätä tuskaa, mutta pitää koko ajan tiedostaa, että todellisuudessa esimerkiksi tässä testissä mainitut sairaudet voivat tulla kenelle vain. Myös sille, jolla ei ole suurentunutta riskiä sairauteen. Joten loppujen lopuksi, riski on aina kuitenkin olemassa.

    Oletteko te muut testauttaneet teidän riskigeenejä? Tai uskaltaisitteko?

    TILAA GEENITESTI

    Vastaa

    Sulje
    ×

    Cart