• Kirje tyttärelleni, jota en koskaan saanut

    Kirje tyttärelleni, jota en koskaan saanut

    Löysin kirjoituksen vanhasta päiväkirjastani. Siellä oli vuonna 2011 kirjoitettu kirje tyttärelleni, jota en koskaan saanut.

    Olen kertonut avoimesti aiemminkin, että oletin aina ennen vanhemmuuttani tulevani tyttöjen äidiksi. En osaa selittää miksi niin oletin, mutta se oli jotenkin vain minussa luonnostaan. Kyse ei oikeastaan ollut edes toiveesta, vaan oletuksesta. Jostain mitä mielestäni olin jo, tuleva tyttöjen äiti.

    Minusta kuitenkin tuli poikien äiti, mikä oli minulle alusta asti iloinen yllätys.

    Lue myös: Toivoin tyttöjä, sain poikia

    Jossain vaiheessa, kun oivalsin, että minusta ei koskaan tule tytön äitiä, niin kävin läpi omat kipuiluni sen asian kanssa. Suru oli läsnä erityisesti silloin, kun sain kolmannen poikani. Syynä tähän se, että ulkopuolelta tuleva paine tytön saamiseen oli valtava.

    Jokainen tuttu ja tuntematon kommentoi jotain ikävää minulle kolmannesta pojasta jatkuvasti. Kolmannen pojan synnyttyä kävin läpi aika työn päästäkseni taas jaloilleni ja luodakseni itselleni uuden identiteetin. Sen mikä sen olisi pitänyt aina minulla ollakin.

    Nyt tiedän, että olen synnynnäinen poikien äiti, en vain tiennyt sitä ennen.

    Kun kävin läpi suuria tunteita ja hyvästelin ajatukseni omasta tyttärestä, niin kirjoitin silloin myös kirjeen tyttärelleni. Ajatuksena se, että luopuisin vihdoin ajatuksistani, ikään kuin saattelisin sen ajatuksen loppuun.

    Nyt kirjeen lukeminen aiheuttaa minussa lähinnä hilpeyttä, mutta muistan silti hyvin elävästi sen syvän surun mitä tunsin silloin kun kirjeen kirjoitin. Kirjeen kirjoittaminen oli osa eteenpäin siirtymistäni ja uuden identiteetin rakentamisen pohja. Irti päästämistä jostain, mitä ei koskaan ollutkaan.

    Ajattelin, että tämä kirje jää ikuisesti vain minulle. Mutta nyt kun kirje ei aiheuta minussa enää mitään suurempaa tunnetta, niin voin hyvin jakaa sen myös tänne blogiini. Tämän jälkeen ajattelin polttaa sen.

    kirje tyttärelleni

    Kirje tyttärelleni

    Rakas tyttäreni,

    Odotin sinua koko elämäni, et koskaan tullutkaan. Tunsin sinut syvällä sydämessäni ja näin sinut unissani. Tunnuit niin todelliselta. Nyt tunnen pohjatonta tuskaa. 

    Tiedän, että olisit ollut maailman kaunein, suloisin ja fiksuin pieni tyttö. Olisit ollut toivottu, rakastettu ja olisit tehnyt minusta onnellisen äidin. Voin kuvitella sinut söpönä ristiäismekossasi, voin kuvitella ylpeät isoveljesi ja rakkaudesta pakahtuvan isäsi. Voin kuvitella sen hetken, kun sinut lasketaan rinnalleni ja olisin yhtäkkiä tyttären äiti. 

    Voin kuvitella, kuinka olisit käpertynyt illalla sohvalla kainalooni katsomaan kanssani isoveljien painia. Ehkä olisit mennyt hetkeksi mukaan ja palannut taas kainalooni. Joskus vain katsomalla toisiamme silmiin, sanoisimme enemmän kuin tuhat sanaa. Siinä katseessa ei olisi kuin minä ja sinä. Perheen pojat eivät ymmärtäisi meitä. 

    Tiedän, että olisimme tapelleet paljon ja isäsi olisi todennäköisesti hemmotellut sinua minun sijastani. Mutta olisin mielelläni ollut sinulle vahvan naisen esikuva, roolimalli ja motivaattori. 

    Olisit tuonut mukanasi minulle suurimman lahjan maailmassa. Sinun olemassaolosi olisi vienyt raskaan kiven sydämeltäni. Voi kuinka oudolta tuntuu, että et koskaan tullutkaan. Kaipaan sinua, vaikka emme koskaan tavanneetkaan. 

    Minun on nyt pakko antaa sinun mennä. En saanut koskaan tutustua sinuun, vaikka tunsin sinut aina sydämessäni. Ehkä tulet elämääni muussa muodossa, ehkä pojantyttärenä. Aika näyttää. Nyt en kuitenkaan halua odottaa enää. Elämä on paljon tärkeämpää. 

    Sain sen kaiken kuitenkin

    Se mikä on jännää nyt lukiessa tuota kirjettäni, on se, että meidän neljäs poika Ollie toi minulle kaiken sen mitä tuossa kirjeessä toivoin. Hän syntyessään siirsi viimeisenkin rippeen raskaasta kivestä sydämeltäni pois. Hän on se, kenen kanssa katsomme toisiamme syvälle silmiin ja vain me kaksi ymmärrämme mitä se tarkoittaa. Hän on minun sydämeni puuttuva palanen.

    Lue myös: Miten päästä eroon tyttöhaaveesta

    Ehkä tämän jutun juju oli siinä, että jos sinulla on sydämelläsi jotain sellaista, mistä et meinaa päästä eteenpäin, jotain mistä irti päästäminen tuntuu haastavalta, niin kirjoita sille asialle kirje. Hyvästele se! Ehkä jotain loksahtaa paikalleen, kun päätät, että se asia on käsitelty. Ainakin minua kirje tyttärelleni auttoi aikanaan.

    Vastaa

    Sulje
    ×

    Cart