• Mitä sä toivot sun lapselle?

    Mitä sä toivot sun lapselle?

    Mitä sä toivot sun lapselle?

    Oletettavasti ja toivottavasti jokainen toivoo lapselleen onnellista, tervettä sekä pitkää elämää. Elämää, jossa lapsi pitää huolta itsestään, on lempeä ja kunnioittaa itsensä lisäksi myös muita ihmisiä ja ympäristöään. Jos jätetään nämä ”itsestäänselvät” asiat nyt hetkeksi hyllylle, ja pohditaan että mitä sä toivot sun lapselle? Onko se matkustelua, tietty ammatti, suurperhe…? Haluaisin myös erottaa tämän siitä ajatuksesta, että vanhempi elää lapsen kautta, vaikka se varmasti osittain sitä onkin. Myös Vau.fi:stä löytyy mielenkiintoinen artikkeli aiheesta.

    Tässä viittaan enemmänkin sellaisiin hiljaa tai äänettömästi lausuttuihin toiveisiin, haaveisiin ja odotuksiin joita ohjaamme meidän lapsiamme lähes huomaamatta – tai olemme ohjaamatta, mutta ajatus tietystä tai tietyistä asioista häilyy silti takaraivossa alati. Monilla ne liittyvät nimenomaan ammattiin tai tiettyyn tulotasoon. Se on tietenkin aika selvää, ei toivota että lapsi joutuu kärvistelemään köyhyydessä. Olen itse kärvistellyt ja kärvistelen edelleen, mutta mun toiveet eivät liity niinkään tulotasoon. On tiettyjä juttuja joita toivon lasten seuraavan oman esimerkkini voimalla, ja eräs asia joista toivon heidän ottavan aivan päinvastaista mallia. Nämä ovat hyvin yksilöllisiä, koska me ihmiset tietenkin arvostamme eri asioita ja haaveilemme erilaisista jutuista.

     

     

    Mitä toivon mun lapselle?

    1. Toivon todella hartaasti, että poikani tulisivat tulevaisuudessa toteuttamaan itseään sekä työmaailmassa että elämässä muutenkin, jotta he löytäisivät oman juttunsa ja oman paikkansa. Sillä ei ole mitään merkitystä onko työkseen roskakuski, kaupan kassa, opettaja, siivooja, kokki, asianajaja, valokuvaaja…kunhan saa työstään nautintoa. En huuda korkea- tai yliopistokoulutusten perään, mutta työnnän myös pois toisesta ääripäästä – yhteiskunnan tukien varassa hengailusta. Tein itse vuosia töitä joista en nauttinut, olen nähnyt ja näen edelleen ympärilläni ihmisiä jotka menevät päivittäin töihin paikkoihin joista eivät pidä, tekemään asioita joista eivät pidä. Älkää käsittäkö väärin – toisinaan tulee jaksoja jolloin ei ole vaihtoehtoja, on tehtävä sitä työtä mitä tarjolla on. Siitä voi kuitenkin pyrkiä pois, tekemään asioita joista nauttii. Itseään voi toteuttaa tietenkin myös harrastuksen kautta, enkä haluaisi ikinä poikieni rajoittavan harrastuksiaankaan sukupuolen, iän tai yhteiskunnan normien sanelemana.
    2.  Koitan kannustaa poikia liikunnallisuuteen ja toivon heidän olevan sitä vielä aikuisenakin. Mä olin liikunnallinen, en ole enää. Tanssin, ratsastin ja jumppasin. Nykyään olen ylipainoinen ja huonokuntoinen, aikaa liikunnalle ei muka tunnu olevan. Tämä tietenkin tuo vääjäämättä mukanaan lisäongelmia.
    3.  Että he puhuisivat totta, aina. Mikään asia ei mun elämääni ole koskaan niin paljon vaikeuttanut, kuin valehtelu ja kieroilu.
    4. Haluaisin että he muistaisivat pitää yhteyden luontoon ja maadoittaa itsensä. Irti puhelimista ja älylaitteista, metsän keskelle nauttimaan puhtaudesta ja hiljaisuudesta.
    5. Muistaisivat iloita – ja surra. On enemmän kuin jees kärsiä jossain määrin Peter Pan-syndroomasta. Inhoan tiettyjä käsityksiä ja määritteitä aikuisuudelle – mitä voi tehdä ja mitä ei. Kutsun itseäni epäaikuiseksi, koska en jaksa välittää siitä millainen aikuisen ”kuuluu olla”. Hassuttelen jos siltä tuntuu, teen asioita joista nautin.

    Mitä sä toivot sun lapselle?

     

     

     

    Vastaa

    Sulje
    ×

    Cart