• Siskoni on karjakko ja minä olen vegaani

    Siskoni on karjakko ja minä olen vegaani

    Minusta tuli maanantaina vegaani. Lihaa (paitsi kalaa) olen ollut syömättä jo yli 25 vuotta. Siskoni taas on ammatiltaan karjakko, hän työskentelee maatilalla ja tykkää hyvästä pihvistä. Jutun ekassa kuvassa siskoni työpaikallaan ottama kuva hiehosta.

    Tällä viikolla on kohistu lihantuotannosta oikein urakalla, syynä tähän Jenni Haukion kiitospuhe. Haukio sai eläinsuojelutyöstään palkinnon Eläinsuojelugaalassa ja kiitospuheessaan hän puhui esimerkiksi siitä, että  kuluttajat voivat ostovalinnoillaan vaikuttaa tuotantoeläinten kasvatusolosuhteisiin ja kohteluun.

    Tästä aiheesta ei sen enempää tässä postauksessa, suurin osa lukijoista varmasti arvaa minun mielipiteeni aiheeseen. (GO JENNI!)

    Lue myös: Ryhdyin tänään vegaaniksi! Apua tarvitaan

    Mutta tulin tässä samalla miettineeksi sitä, että kuinka eri mieltä tästäKIN asiasta voidaan olla ihan saman perheen sisälläkin. Siskoni on karjakko, hän työskentelee työkseen lihantuotannon parissa ja minä olen vegaani. Kun me mennään ensi keväänä yhdessä Italiaan, niin siskoni tilaa ravintolassa pihvin, minä vegaaniannoksen (toivottavasti olen sitkeästi vegaani vielä silloinkin). Silti, meillä ei tule asiasta mitään kiistaa tai tappelua. Miksi tulisi? Olemme läheisiä, mutta meillä saa olla erilaiset mielipiteet ja erilaiset elämät. Molemmat olemme kuitenkin eläinrakkaita.

    Siskoni ja minä, sekä veljeni karvainen jalka Pariisissa!

    Sisarusten erilaisuus ihmetyttää

    Tästä pääsenkin itse aiheeseen. On jännää, kuinka samassa perheessä voi asua ja kasvaa niin erilaisia ihmisiä. Jos mietin omia sisaruksiani (minulla on 3 siskoa ja 2 veljeä) niin me ollaan jokainen todella erilaisia. Toisen kanssa jossain asiassa mielipiteet yhdistyy ja toisen kanssa sitten toisessa asiassa. Kukaan meistä ei taatusti ole keskenään samanlainen. Meidän perheessä on poliittisia kantojakin niin monta kuin on ihmisiä.

    Jos joku meitä yhdistää, niin olemme kaikki kamalan itsepäisiä.

    Sama juttu omien poikieni kohdalla. Jos mietin meidän poikia, niin ne on kaikki aivan erilaisia. Esikoinen Ossian ja toisena syntynyt Oliver ovat kuin yö ja päivä. Kun istuin aikanaan kolmannen poikani Oscarin opettajan kanssa juttusille, hän totesi, että ei ole kyllä näitä veljeksiä samasta puusta veistetty. No ei ole ei.

    Miten voikaan olla, että samojen vanhempien kasvattamissa lapsissa on niin huikeasti eroja?

    Kuinka paljon meitä ohjaa sitten kuitenkin se sisäinen minä? Vaikka kuinka koittaisin kasvattaa poikiani tiettyihin arvoihin, he tekevät silti lopullisen valinnan itse. En voi mitenkään tietää onnistunko siinä, missä haluaisin kasvattajana onnistua.

    pojat
    Meidänkin jokainen poika on täysin erilainen

    Silti voidaan keskustella asiallisesti

    Suurin toiveeni on, että mielipiteistään ja aatteistaan huolimatta poikani kykenisivät aikuisena asialliseen keskustellun. Mikään ei ole surullisempaa kuin ihminen, jolla on vahva agenda, mutta ei pysty kuuntelemaan eriäviä mielipiteitä.  Sellainen ihminen, joka ei pysty keskustelemaan asiallisesti. Ja sellaisia ihmisiähän nykyään riittää…

    Lue myös: Poikani 9v alkoi kasvisyöjäksi

    Vaikka joku toinen olisi täysin eri mieltä asioista kuin itse on, niin ihmistä ei tarvitse silti henkilökohtaisesti lytätä ja haukkua mielipiteensä vuoksi. Jenni Haukio, kuten kaikki muutkin me ihmiset, olemme oikeutettuja mielipiteeseemme. Se miten keskustelua siitä jatketaan ja miten asiallisesti, onkin sitten taitolaji.

    Yksi pojistani totesi minulle kerran, että hänen veljensä on outo. Minä vastasin siihen, että jokainen meistä on outo jonkun mielestä. Sillä ei ole väliä, kunhan ollaan omanlaisiamme ja kohdellaan asiallisesti muitakin outoja.

    Vastaa

    Sulje
    ×

    Cart