• Kuka korvaa, jos lapsi rikkoo jotain koulussa? Tapaus lusikka

    Kuka korvaa, jos lapsi rikkoo jotain koulussa? Tapaus lusikka

    Tiedätkö, että kuka korvaa, jos lapsi rikkoo jotain koulussa? Mikähän tähän mahtaa olla virallinen käytäntö? Tapoja tuntuu olevan yhtä useita, kuin kouluja! Tämä ajatus nousi taas pintaan, kun eräs äiti kertoi koulun vaativan rahaa lapsen rikkomista sälekaihtimista.

    Jos tiedät tähän oikean vastauksen, niin kerro ihmeessä meille vanhemmillekin, sillä jokainen koulu tuntuu noudattavan tässä ihan omia sääntöjään.

    Minusta jotenkin kummallista, jos kouluja ei ole vakuutettu koulun aikana rikkoutuviin tavaroihin? Lapset ovat kuitenkin koulussa aikuisten valvovan silmän alla…tai pitäisi olla.

    Lapsi väänsi lusikan. Kuka korvaa?

    Tapahtuipa aikanaan niin, että poikani (ADHD) väänsi ruokatunnilla lusikkaa. Lusikka saatiin väännettyä takaisin normaalin malliseksi, mutta sain silti rehtorilta perästä postia, että meidän tulee ostaa koululle uudet lusikat. Uudet lusikat myös niiden lasten puolesta, jotka olivat ottaneet mallia pojaltani ja vääntäneet omat lusikkansa perässä. Eikä lusikoiksi kelvannut mitkä vaan lusikat, vaan rehtori ilmoitti minulle, että Iittalaa pitää tuoda.

    Lue myös: Kiitos poikani opettaja

    Lusikat tosiaan saatiin väännettyä takaisin käyttökelpoiseksi heti tapahtuman jälkeen. En oikein päässyt heti jyvälle miksi uudet lusikat piti ostaa, jos lusikat olivat yhä käytössä. Kysyinkin tätä rehtorilta ja vastaus oli, että uusien lusikoiden hankinta on perusteltavaa siksi, että lapseni oppii rahan arvon.

    Tämäkin selitys mielestäni ontui. Lapseni on ala-asteella, hänellä ei ole omaa rahaa. Joten uudet lusikat olisin ostanut minä. Mitä poika siinä olisi oppinut? Ehkä enintään, että äiti maksaa, kun jotain hajottaa.

    Lapset hommiin korvaukseksi

    Paljon parempi idea olisi, että lapset joutuisivat tekemään jotain korvatakseen vahingon. Mikäli, sikäli koulut on vakuutettu tämän tyyppisiä juttuja varten (kun jotain oikeasti ja pysyvästi hajoaa), ei rahaa oikeasti tarvita. Mutta lapsi voidaan vaatia työllä korvaamaan vahinko.

    Juu toki tämän meidän olisi voinut laittaa menemään niin, että minä olisin kaivanut kuvetta ja pistänyt pojan kotona työllä maksamaan vahingon. Mutta mistä koulukaan silloin tietää kuka lapsi joutuu lopulta vastuuseen ja kuka pääsee kuin koira veräjästä. Varmaan hyvin pitkälle vanhemmista kiinni.

    Lue myös: Elämäni ADHD-pojan äitinä

    Väännetyt lusikat voisi mielummin korvata vaikka tiskaamalla koulun keittiössä tunnin koulun jälkeen. Rikkoutuneet verhot voisi korvata pesemällä luokan ikkunat. Siinä lapsi oppisi tuhat kertaa enemmän, kuin siinä, että äiti kaivaa kuvetta. Tai kotona sitten käskytetään hommiin…jos käskytetään.

    Miksi näin ei sitten tehdä?

    Onko opettajilla ja rehtoreilla enää valtuuksia tämän tyyppiseen käskyttämiseen? Osaako joku lukijoista kertoa? Vai onko kyse siitä, että opettajien pitäisi tehdä se omalla vapaa-ajallaan (työn vahtiminen) ja se ei tietenkään ketään kiinnosta. Ihan ymmärrettävästi.

    Olisi joka tapauksessa suotavaa, että joku yhteinen linjaus tämän tyypisiin juttuihin tulisi. Ei voi olla niin, että toisessa koulussa vanhemmat maksavat pahimmillaan kalliit asiat (kuten vahingossa pulpetilta tiputettu i-pad) takaisin koululle ja toisissa homma hoidetaan muulla tavalla (rikottu aita, ja lapset rakensivat opettajan avustuksella uuden).

    Siitä olemme varmasti samaa mieltä, että jos toisen omaisuutta tuhoaa, niin vastuuseen siitä pitää joutua lapsenkin.

    Tapaus lusikka

    Tapaus lusikassa minua häiritsi monikin asia. Miksi meidän olisi pitänyt korvata toisten lasten vääntelemät lusikat? Eikös jokainen lapsi ole vastuussa ihan omista tekemisistään?

    Miksi lusikat olisi pitänyt yleensäkin korvata, kun ne olivat yhä käytössä? Ja jos olisivat menneet rikki, niin eikö vakuutus olisi korvannut ne? Ehkä ihan keskustelu olisi voinut riittää, kun kyse oli ensimmäisestä kerrasta.

    Miksi rehtori ei ladellut pojalleni (ja muille lusikoita vääntäneille lapsille) rangaistusta ihan siinä tilanteessa ja heti, jos tilanne rangaistusta vaati. Siitä olisi varmasti ollut eniten hyötyä. ”Koulun jälkeen…sitä ja tätä.”

    Me toimimme sitten näin: Pojan kanssa juteltiin kotona, hän ymmärsi tehneensä väärin. Poika korvasi minulle kotitöillä sen yhden lusikan arvon, minkä oli vääntänyt itse. Muiden vääntelemiä lusikoita en laittanut häntä minulle korvaamaan. Poika ei ole sen koommin väännellyt lusikoita koulussa tai muuallakaan.

    Menin ja ostin kesälomilla lusikoita. Niitä sen merkkisiä lusikoita, mitä rehtori pyysi. Koulun alettua syksyllä menin keittäjien juttusille, kerroin tilanteesta ja kerroin poikani tuovan lusikat huomenna mukanaan. Keittäjät eivät halunneet ottaa niitä vastaan.

    Sen pituinen se.

    Kommentit

    1. Avatar

      ”Lapset ovat kuitenkin koulussa aikuisten valvovan silmän alla…tai pitäisi olla.”

      Tämä sai vähän hymähtelemään. Kuinkahan monella vanhemmalla on kokemusta siitä, millaista se meno luokassa ja koulussa on nykyään. Puhumattakaan 20 lapsen kaitsemisesta yhtä aikaa yksin. Ei ne lapset tönötä sievästi pulpetissa läheskään koko aikaa (eikä heidän kuulukaan). Ja kun ei olla holhous asenteella, niin meillä ei lapsia talutella vessoihin tai muutakaan. Ei siellä riittäisi aikuisetkaan siihen. Monestihan vanhemmat jo kahden kolmen lapsen kohdalla sanoo, että kun yhtä hoidat niin toinen ehtii tekemään sitä sun tätä. Ei tuo todellisuus muutu mihinkään kouluympäristössä, melkeinpä pahenee vain kun kaikilla lapsilla ei ole minkäänlaista kunnioitusta opettajaan tai auktoriteetteihin yleisesti. Tilanteita tulee ja menee, eikä sillä opettajalla riitä kädet tai silmät näkemään ja puuttumaan kaikkeen ihan heti. Kyllä valvotaan ja ehkäistään kaikki tapaturmat, mitä vain keretään. Muistutettaan turvallisuudesta ja kasvatetaan myös silloin kun on hiljaista eikä kukaan tee mitään ikävää. Ei ne opettajatkaan yli-ihmisiä ole. Helppoahan se olisi jos kyse olisi vain tiedon siirtämisestä eteenpäin, mutta siihen kuuluu myös se luokanhallinta (joka ei oikeasti ole aina helppoa, menkääpä vaikka kokeilemaan), välien setvimistä, lohduttamista, käytännön järjestelyjä ja mitä pienemmät oppilaat sen enemmän kasvatustyötä siihen kuuluu. Voin kokemuksella sanoa, että etenkään pienten oppilaiden opettajia ei paljoa opettajainhuoneissa näy, kun siihen ei vain ole aikaa. Isompien kanssa saattaa jo hetken hengähtääkin.

      1. Jonna

        Kyllä olet ihan oikeassa, ei ne opettajat, eikä vanhemmatkaan täällä kotona joka paikkaan aina ehdi. Välillä sattuu ja tapahtuu, väistämättäkin. Eikä varmasti tuollaisissa pienemmissä jutuissa kukaan niin odotakaan, että lapsia olisi pitänyt valvoa. Tuossa sälekaihdin juttussa oli käynyt niin, että erityisoppilas oli jätetty yksin luokkaan, kun hänellä oli ollut meneillään raivari. Hajoitti sitten kaihtimet yksin raivotessaan. Siinä ehkä olisi ollut sellainen tilanne, missä oppilasta ei olisi saanut jättää yksin. Mutta ei tietenkään opettajat mitään yli-ihmisiä ole, eivätkä joka tilannetta voi nähdä. Silloin toivoisikin, että jos eivät tilannetta ole omin silmin nähneet, niin eivät myöskään tekisi päätelmiä kertomusten perusteella. Olenpa nähnyt tilanteen missä opettaja antoi ihan väärälle lapselle nuhteet, kun toinen oppilas selitti satuja. Satuin näkemään mitä tilanteessa todella kävi. Nuhteet saanut oli tainnut jo tottua rooliinsa, kun ei edes sanonut vastaan mitään. Aika surullista 🙁

        1. Avatar

          Tuota yksin jättämistä vaikea kommentoida, kun ei tiedä miten tilanne kokonaisuudessan mennyt, mutta aivan totta ettei saisi nuhdella ketään tai antaa rangaistuksia ilman täyttä varmuutta. Itse aina yritän selvittää useamman näkökulman tilanteesta, ennen mahdollisia nuhteita.

          Sehän noissa korvaus jutuissa tietenkin on, että kouluilla ja päiväkodeilla on todella korkea omavastuut ja eihän lapsia muutenkaan kannata totuttaa siihen, että kyllä muiden omaisuutta saa rikkoa kun vakuutus korvaa. Ja noissa korvaus asioissahan opetetaan lapselle myös se korvausvelvollisuus, joka tulee voimaan jo ennen kun on muuten rikosoikeudellisesti vastuussa teoistaan. Kyllähän sitä itsekin korvaa kaverille vahingossa rikki menneen astian, vahingoittuneen vaatteen tms. jos tilanne tulee. Ja pianhan ei olisi monellakaan koululla varaa sitten ostaa tarvikkeita tai järjestää mitään oikeasti mukavaa lapsille, jos kaikki aina menisi sieltä omasta kassasta. Että sitäkin kannattaa pohtia haluaako ennemmin lasten saavan jotain kivaa kouluun uusia pelejä/kirjaston kirjoja/ padejä tms. vai meneekö se raha sitten niihin tahallaan tai tahattomasti rikottuihin asioihin.

          1. Jonna

            Niin, ihan hyvää pohdintaa varmasti jokaiselle vanhemmalle. Minä tässä ajoin takaa ehkä sitä, että mitä lapsi oppii siitä, että vanhemmat maksaa? Tärkeämpää olisi laittaa lapsi esim työllä korvaamaan rikkimennyt asia, jolloin sen rahan arvon ehkä ymmärtää erilailla. Sitten taas se korvauspuoli vanhempien toimesta tulisi olla yhtenäinen. Eikä niin, että toisessa koulussa joutuu maksamaan ja toisessa ei.Pohdin myös sitä, että jos on erityislapsi, joka hajottaa jotain, niin kuinka pitkälle vanhempien lompakon pitää venyä?

    Vastaa

    Sulje
    ×

    Cart