• #kehusunkylää – Missä on sun koti?

    #kehusunkylää – Missä on sun koti?

    Äidin Puheenvuoron Inari kirjoitti postauksen ihmisten kohtaamisesta ja yhteisöllisyydestä, joka kasvukeskuksessa asuessa oli jäänyt uupumaan. Allekirjoitan kaiken hänen sanomansa, vahvasti.

    Vietin lapsuuteni pienessä maalaiskylässä, samoin mieheni. Kun muutimme yhteen, pikkuruinen vuokra-asuntomme löytyi aivan kasvukeskuksen keskustasta, Raumalta. Vuosien varrella koti vaihtui monen monta kertaa ihan vain vaihtamisen halusta – ahdisti! Missään ei oikein ollut hyvä olla. Kaupungin vilinässä vastaan kävelevä harmaa massa ei katsonut silmiin. Vilkkaalla jalkakäytävällä keskellä kirkasta päivää, koiramme kuoli. Kyllä, suorilta jaloilta. Istuin kuollut koira sylissä itkemässä jonkinlaisessa shokissa, ja ihmiset kulkivat ohi. Eräs tuttu sitten sattui kohdalle ja pysähtyi. Kaipaisin aitoja kohtaamisia, välitöntä läsnäoloa ja yhteisöllisyyttä, enkä edes tajunnut sitä.

    Vuonna 2014 eteemme asetettiin mahdollisuus oman kodin ostamiselle. Ensimmäisellä vierailulla kun huristimme Kodisjoen kylässä olevan valkoisen tönön pihalle, rakastuin. Tunsin olevani kotona, näin paikan jossa me olisimme hirveän onnellisia. Mieheltä rakastumiseen meni seuraavaan käyntikertaan.

    Neljää viikkoa myöhemmin teimme kaupat – talo oli meidän.

    Talo itsessään oli ihana. Lempeä pikkuinen mökki, ei kummempia erikoisuuksia, ihanan tavallinen ja meidän näköinen. Olimme ensimmäistä viikonloppua remontoimassa taloa, kun ohi kulkevat kyläläiset pysähtyivät juttelemaan, ilahtuivat kun näkivät lapsiperheen ostaneen talon. Toivottivat tervetulleiksi, kertoivat että keneltä kannattaisi kysyä apua missäkin asiassa, mistä talosta löytyisi kavereita ja neuvoivat ostamaan kanamunat omalta kylältä. Kyselin että kuka voisi näyttää minulle sopivia lenkkimaastoja, sain itselleni vieraan nimen.

    Seuraavana päivänä kyseinen mies laittoi minulle viestiä, haki kotoa mönkijäajelulle ja kierrätti parhaat patikointireitit. Vastapäisen talon nainen sinkautti kaveripyynnön Facebookissa. Siitä on vuosien varrella kasvanut vahva ystävyys, takana on lukemattomia viini-iltoja, grillaushetkiä, tukena olemista iloissa ja suruissa.

    Täällä toimii oma koulu, oma kirjasto, oma terveydenhoitajan vastaanotto, on lukuisia harrastusmahdollisuuksia vauvasta vaariin ja lounasta saa omalta kylältä. Ajomatkaa kaupunkiin ei ole kuin vartin verran, mutta tämä on aivan oma maailmansa.

    Ihmiset tuntevat toisensa. Jos naapurin mummoa ei tiettyyn aikaan näy, huolestutaan. Sen ansiosta ei eräs lonkkansa murtanut ikäihminen ehtinyt onneksi kauaa virumaan yksinään. Kaikki huolehtivat, kaikki osallistuvat.

    Inaria lainatakseni – maalla yksilöllä on väliä. Täällä sille on aikaa ja tilaa. Kodisjoella asuu paljon perheitä joiden juuret ovat vahvasti Kodisjoella. Meillä ei sellaisia kytköksiä ollut, mutta silti meidät on otettu avosylin vastaan. On niin siistiä lähteä yhdistyksien pyörittämälle kesäkioskille jäätelölle vaikka ypöyksin, olipa siellä kuka tahansa niin seuraan sopii liittyä. Saat porukan innostumaan pesispelistä, jumpasta tai jalkapallosta koulun kentällä… Monet kuvittelevat että kasvukeskuksissa on isommat mahdollisuudet. Itse näen ne täällä, maalla. Kodisjoella.

    #kehusunkylää – Missä sä asut ja miks se paikka on just niin hyvä?

    Vastaa

    Sulje
    ×

    Cart