• Se oli sitten vika neuvola… IKINÄ! Äiti kyynelehtii

    Se oli sitten vika neuvola… IKINÄ! Äiti kyynelehtii

    No nyt on sitten meidän perheen vika neuvola käyty. Aika haikeeta. Puolivuotta myöhässä (huono äiti täällä hei!) menimme Ollien 6 -vuotis neuvolaan tänään ja kyllä siinä vähän äidin silmäkulma kostui, kun terveydenhoitaja totesi, että tämä taitaa olla teidän viimeinen kerta täällä. No niinhän se oli.

    Pitkä neuvolataival on nyt meidän perheen osalta taputeltu. Aikamoista.

    Ollie pelkäsi rokotusta niin, että myöhästyttiin

    Neuvola aamu alkoi sitten huudolla. Kun Ollie tajusi, että tänään on neuvolapäivä, niin alkoi suora huuto. Poika jännittää rokotusta niin paljon, että on kerran aikasemmin jopa pyörtynyt rokotusta laitettaessa.

    Ollie on normaalisti varmaankin maailman kiltein lapsi. Hän ei ole ikinä uhmannut tai sanonut edes mihinkään ei meille vanhemmille. Mutta nyt sain nähdä senkin puolen tässä pojassa.

    Ollie kieltäytyi pukemasta, syömästä ja kävelemästä. Hän vain huusi. Silti me mentiin, tietysti! Hiki päässä, mutta mentiin.

    Lue myös: Terveydenhoitaja ei suostunut rokottamaan poikaani

    Perillä oltiin myöhässä, mutta perillä sentään. Siellä Ollie koitti vielä anella, että ensin voisi tehdä tehtävät ja sitten vasta rokotettaisiin. No siinä ei tietenkään olisi ollut mitään järkeä, kun häntä jännitti niin, että ihan tärisi. Parempi oli pistää rokotus heti, jotta pääsi rentoutumaan sen jälkeen.

    Niin kävikin. Heti rokotuksen jälkeen (joka pistettiin häneen samalla, kun hän huusi) hän rauhoittui ja teki tehtävät. Hienosti tekikin. Tosi taitavasti kuunteli ohjeet ja teki, mitä pyydettiin reippaasti. Kertoi serkkupojasta ja piirsi taitavasti.  (Näin kertoi terveydenhoitaja).

    Pieni Ollie, onnellisen isoveljen sylissä.

    Erilaiset pojat ja erilaiset neuvolakäynnit

    Muistelin nyt meidän neuvolataivalta. Muistan, kun menin sinne ensimmäisen kerran, meidän ekan pojan Ossianin kanssa. Muistan kuinka jännää oli saada aina uudet mitat ja painot vauvasta. Muistan kuinka pohdin, että tulenkohan tänne joskus vielä Ossianin pikkusisarten kanssa. Kuinka monta lasta minulle tulee?

    Muistan, kun minulla oli kolmas pieni poika ja kaksi isompaa (2 ja 4 vuotiaat) riehuivat neuvolan odotustilassa. Kiipesivät joka paikkaan ja metelöivät. Muistan, kun he juoksivat pitkin käytävää ja minä koitin saada heitä pysymään aloillaan. Muistan, että se olin silloin minä, joka ei niin odottanut neuvolakäyntejä.

    Lue myös: Pojan naamalla ei niin väliä, tikit vain tytöille

    Muistan, kun ketterä ja liikunnallinen nyt jo 13 -vuotias esikoiseni huijasi terveydenhoitajaa, ettei osaa hyppiä. Muistan, kun nyt jo 11 -vuotias Oliver hurmasi terveydenhoitajan kehumalla tämän silmiä kauniiksi. Muistan kuinka reippaita omatoimisia poikia meillä on kaikki pojat olleet neuvolakäynneillä.

    Muistan, kuinka neljännen pojan kohdalla unohdin varata 5 -vuotis neuvolan ja kuinka sama kävi myös 6 -vuotis neuvolan kanssa. Muistan, että neuvolaan meneminen ei ollut enää yhtään niin jännää neljännen kanssa, kuin ensimmäisen.

    Niin on taas yksi taival meidän perheellä päättynyt.

    Voi ei kuinka nopeasti aika menee!!!

     

    Vastaa

    Sulje
    ×

    Cart