• Kuukausi vegaanina. Olo on muuttunut, mutta miten?

    Kuukausi vegaanina. Olo on muuttunut, mutta miten?

    Kuukausi vegaanina, aika on mennyt nopeasti ja olo on muuttunut. Mutta miten?

    Lähdin kokeilemaan vegaanisuutta muutamasta syystä

    1. Olen ollut syömättä lihaa jo yli 25 vuotta. Syynä eläinten kärsimys. En vaan ole pystynyt pistämään suuhuni eläintä, mikä on pahimmillaan kärsinyt koko elämänsä tai tapettu, ennen kun on edes aikuiseksi ehtinyt. Vapaana uiskennellutta kalaa olen syönyt. Olen tottakai pitkään jo miettinyt vegaanisuutta, koska yhtälailla maitotuotteiden käyttö tukee tehotuotantoa, kuin itse lihan syöminen. Erityisesti kananmunat on ahdistanut, pienet poikaset lyödään myllyyn heti synnyttään, jos sattuvat olemaan poikia.
    2. Katsoin dokumentin Game changers ja aloin miettimään, että ehkä vegaanisuus voisi olla myös aatteen lisäksi hyväksi minulle ja keholleni. Ehkä meidät on vain opetettu eläinkunnantuotteisiin, niin että niiden kyseenalaistamien on tosi vaikeaa. Makunystyröistä puhumatakaan, mitkä on vauvasta asti opetettu pitämään eläinkunnantuotteista ja vain niistä.

    Lue lisää aloituksestani

    Matka vegaaniksi

    Ensimmäiset päivät

    Aluksi homma oli hauskaa, oli kiva kierrellä kaupoissa ja tutkia ainesosia. Oli hauskaa googletella vegaanisia tuotteita ja kokeilla jänniä ruokia. Tuli jotenkin lisättyä ruokavalioon paljon enemmän kasviksia ja uusia makuja. Minulle muutos ei ollut niin suuri kuin monelle muulle vegaaniksi ryhtyvälle. Olin ollut ilman lihaa jo niin pitkään ja vähentänyt maitotuotteiden käyttöäkin jo paljon.

    Silti oli jotenkin yllättävää missä kaikessa eläinkunnantuotteita on. Niitä on joka hiton paikassa. Karkeissa, viinissä, leivässä ja jopa sipsin dippijauheessa. Tuli tehtyä hutilyöntejä, useampiakin. Mutta pikkuhiljaa alkoi löytymään tuotteita, jotka korvasivat ne vanhat tutut.

    Moni kasvisperäisistä tuotteista maistui tosi pahalle. En meinannut millään löytää hyvää jogurtin ja juuston korviketta. Maut oli niin uusia, että niihin tottuminen vei aikaa.

    Aluksi puhkuin energiaa, varmaankin uutuudenviehätyksestä. Mutta tilanne muuttui.

    vegaaninen kauramaito
    Tämä on ihan paras vegaaninen kahvimaito ikaffe

    Muutaman viikon jälkeen

    Muutaman viikon kuluttua, olo ei enää ollut niin hyvä. Minusta tuntui, että olin nälkäinen koko ajan. Ruokaa kyllä riitti, mutta koska olin aikaisemmin ollut aika kova ”kaappi herkuttelija” , niin nyt tuli syötyä paljon vähemmän herkkuja kuin ennen. Mikään porkkanoiden rouskuttelu ei kiinostanut ja illat pyörittelin peukaloita kun teki mieli yhtä sun toista.

    Kaupoissa ei ollut enää kiva lukea aineisosia paketeista, se alkoi lähinnä vituttamaan. Suklaanhimo yltyi ylitsepääsemättömäksi ja sorruin snickersiin. Yllätyksekseni se ei enää maistunut yhtä hyvälle, kuin aikaisemmin. Makunystyräni alkoivat pikkuhiljaa muuttumaan. Silti mietin, että onko minusta tähän sitten kuitenkaan?

    Olin jotenkin voimaton ja vetelä. Aloin tässä vaiheessa syömään myös rautaa purkista. Vegaani saa kyllä periaatteessa rautaa hyvin, mutta se ei ole yhtä hyvin imeytyvää, kuin lihasta saatava hemirauta. Toisaalta, olin ollut syömättä lihaa jo pitkään, tuskin raudanpuute liittyi tähän vegaanisuuteen mitenkään? Jännä kuitenkin, että aloin tunnistamaan kehossani juuri nyt tarvetta raudalle. Vai aloinko vain tunnistamaan kehoni tarpeet nyt paremmin? B-12 vitamiinia söin purkista, kuten ennenkin.

    Nyt… olo on mahtava!

    En luovuttanut. Ainakaan vielä. Kuukausi on mennyt ja olo on mahtava!

    Aivan kuin kasvojeni päällä roikkunut ”harmaa verkko” olisi nostettu pois ja näkisin taas kaikki maailman värit. En ole enää väsynyt koko ajan. Olen jopa aamulla virkeä ja elinvoimainen. En hengästy treeneissä niin helposti kuin ennen ja virtaa on tullut roimasti lisää arkeen.

    En tiedä liityykö oloni lisärautaan, vai vegaanisuuteen, mutta jokatapauksessa tämä yhdistelmä toimii. Game changers -dokumentissa puhuttiin juurikin tästä, että vegaaninen ruokavalio saa meidät voimaan paremmin. Ehkä se pitää paikkansa? Ainakin nyt tuntuu, että jotain on mennyt oikein. Voin tosi hyvin!

    vegaaninen suklaa
    Oikella ihan parasta vegaanista suklaata. Vasempikin ihan ok.

    Jatkanko vegaanina?

    Jatkanko vegaanina? En tiedä vielä. Se on varmaa, että pääasiassa vegaanina aion pysyä.

    Nyt kun alan jo tietämään ne tuotteet mitä voin käyttää, joten tämä käy koko ajan helpommaksi. Kaurapohjainen kahvimaito maistuu nyt paljon paremmalle kuin maito ikinä maistui kahvin kanssa. Löysin vihdoin loistavan vegaanisen suklaan ja olen oppinut valmistamaan ihan hyviä vegaaniruokia. Tofu on suurta herkkuani.

    Toisaalta olen sellainen tyyppi, että en pidä elämän rajoittamisesta. En ole koskaan eläissäni esimerkiksi ollut millään dieetillä, koska minusta olisi kamalaa vahtia syömistäni. Siitä puolesta en tykkää yhtään. En siis ole ollenkaan vielä 100% varma, että jäisin kokonaan vegaaniksi.

    Toisaalta olo on kevyt nyt henkisesti, kun ei tue enää omalla kulutuksellani mitenkään tehotuotantoa. Uskon, että vaikka en täysin vegaaniksi jäisikään, niin olen jatkossa vegaaninen pääsääntöisesti. Katsellaan mihin tämä tästä johtaa.

    Lue myös: Lapseni ryhtyi kasvisyöjäksi

    Yksi ongelma on eläimiä syövä perhe. Vain yksi lapsistamme on kasvisyöjä, se tekee neljä lihansyöjää meidän perheeseen. Ainakin toistaiseksi. Heille yritän hankkia mahdollisimman vähän eläinkunnantuotteita.

    Pojat on käyttäneet kauramaitoa murojen kanssa ja syödään tosi paljon kasvisruokaa sekä vegaaniruokaa kaikki yhdessäkin. Aina kun jotain eläinkunnantuotetta on pakko ostaa, niin ostan kotimaista luomua. Yritämme välttää sikaa (koska niiden olot on vielä kurjemmat kuin naudan ja ne tapetaan raa´alla tavalla) kanaa ja kananmunia (koska niiden käyttäminen on kaikista epäekologisinta ja pienet poikatiput joutuvat myllyyn heti synnyttyään). Lihana suosimme tietysti riistaa!

    Katsotaan, ties vaikka tässä perheessä olisi useampikin vegaani, kun aikaa kuluu. Pikkuhiljaa asenteet muuttuvat ja makunystyrät tottuvat korvaaviin tuotteisiin. Kohti parempaa maailmaa!

    Kommentit

    1. Avatar

      Minua taas painaa vegaaniudessa kotimaisuusaste. Harva tuote on kptomainen. Minusta kotimaista ruokatuotantoa tulee tukea. En näyy kotimaisten, varsinkaan luomutilojen eläinten olojen olevan huonot.

      1. Jonna

        Vegaaninen voi olla myös ekologisesti. Esimerkiksi ihmisille ruuaksi tuotettu soija on yleensä vastuullisesti tuotettua, kun taas kotimainen tehotuotettu eläin syö EI vastuullisesti tuotettua soijaa. Eläin on ikään kuin vain siinä välissä.
        Mutta vegaanisuus onnistuu halutessaan myös kotimaisilla tuotteilla. Omalla kohdallani vegaanisuuden suurin syy on eläimet, joten minä en söisi todennäköisesti lihaa, vaikka mikä olisi kuitenkaan.

      1. Jonna

        No varmaan juu… ainahan näitä tarinoita löytyy puolesta ja vastaan. Erityisen tärkeää on aina katsoa podcastejen ja documenttejen rahoittajat. Mutta juu, en taida katsoa. Mulla on hyvä nyt näin 🙂 ja eläimet kiittää.

    2. Avatar

      Vegaaniliiton sivuilla on ladattavissa kirja Härkäpapua sarvista, jossa on ohjeita suomalaisista raaka-aineista.

      1. Jonna

        Kiitos vinkistä!

    3. Avatar

      Vaihdatko tuonne kananmuniin ”epäekologisimman” tilalle ”epäeettisimmän”. Faktat oikeiksi 🙂

      1. Jonna

        En oikein voi vaihtaa, kun olen ymmärtänyt, että soijarehua (ei vastuullisesti tuotettua) syötetään nimenomaan kanoille/broilereille suomessa. Eikös se nyt ole aina epäekologista jos jokin?

    4. Avatar

      Hei! Itselläni oli myös koko ajan nälkä, kun aloin muutama vuosi sitten vegaaniksi. Tajusin kuitenkin lopulta kasvattaa annoskokoja. Kasvikunnan tuotteissa kun usein on vähemmän kaloreita kuin eläinkunnan ja esim. kovan rasvan osuus usein pienempi. Vegaanin ruokalautasmalli eroaakin normaalista siten, että vegaanin olisi hyvä syödä 1/3 proteiinia, 1/3 täysjyvätuotteita ja 1/3 kasviksia.

      1. Jonna

        Joo älysin tämän itsekin, syön nyt vähän isompia annoskokoja kuin ennen, niin nälkä pysyy paremmin poissa.

    5. Avatar

      Minäkin olen huomannut vegaanisen ruokavalion tuoman hyvän olon! Oli suorastaan pakko ryhtyä vegaaniksi tämän hyvän olon vuoksi: söin koulussa arkisin maitoa sisältäviä ruokia ja viikonloppuisin täysin vegaanisesti. Viikonloppuisin oloni oli niin paljon parempi ja terveempi, että maitotuotteet oli pakko jättää pois.
      Nyt olen tottunut kaikkiin uusiin makuihin, ei siihen kovin kauaa mennyt. Ja psyykkisestikin hyvä olo kun eläimet ei kuole tai kärsi ruokani takia.
      Jo kotivegaanius on loistava juttu! Se voi olla niin iso askel kieltäytyä kylässä eläintuotteista että kyllähän sen ymmärtää miksi helpompaa joustaa toisinaan.
      Tai jos muuten on pääsääntöisesti vegaani mutta joskus joustaa, ns. löysä vegaani, niin silläkin on iso merkitys, valtavan iso määrä eläimiä säästyy jne

      1. Jonna

        Kyllä näin on, olen samaa mieltä. Lihaa en toki syö edes kylässä jatkossakaan, sitä ilman kun olen ollut jo 25 vuotta. Voihan se olla, että kasvisyönnin ja vegaanisuuden lisäännyttyä valokoima juhlissakin lisääntyy. Ravintoloissa löytyy jo tosi hyvin vegaanista, mikä on tosi kiva.

    Vastaa

    Sulje
    ×

    Cart