Onko käsite kehopositiivisuudesta vääristynyt?

Mistä lähtien ylipainosta on tullut suojeltu aihe, jonka haitoista ei saa puhua? Sosiaalinen media on täyttynyt ryhmistä joissa kilpaa silitellään kurveja ja kukkuloita, huudetaan kapinaa vaakaa vastaan ja kannustetaan elämään ilman stressiä painosta. Ylipainoinen ihminen ei ole sen huonompi tai vähemmän arvokas kuin kukaan muukaan, kaikki kehot ovat arvokkaita sekä kauniita, ja ansaitsevat kehorauhan. Ketään ei tulisi arvottaa kokoon tai muutenkaan ulkonäköön liittyvin perustein, mikä lienee näiden ryhmien alkuperäinen ajatus, sen rinnalla että kehopositiivisuus antaa saman arvon kaikille. Se ajatus oli hyvä, ihana ja tärkeä.

Nyt näin taustalta seuranneena kehopositiivisuudesta keskustelua, suunta on pidemmän aikaa ollut jo hyvin erikoinen. Olen jokseenkin tympääntynyt siihen miten näissä jo mainituissa ryhmissä puhutaan siitä, miten ylipainoisia sorrettaisiin ja kaikki tahot julistaisivat jonkinlaista laihuuden ilosanomaa. Mitä ihmettä? Asiaa on pohtinut omalta kannaltaan myös esimerkiksi Anna Pastak.

Kumpikaan ääripää ei ole hyvä.

Ylipainoisille tarkoitetut tsemppiryhmät ovat arkipäivää, mutta mitäpä jos samantyylisiä ryhmiä tehtäisiin anorektikoille? Mitäpä jos naistenlehden välissä olevassa mainoksessa poseeraisi vaikka tämän kuvan nainen, julistaen elämäniloa ja terveyttä? Koska se on aivan täysin sama asia, kuin ne julisteet joissa samaa asiaa edustaen poseeraavat vaikeasti ylipainoiset ihmiset. Molemmat ääripäät ovat hengenvaarallisia. En myöskään tiedä elänkö täysin toisessa ulottuvuudessa kuin nämä, jotka kertovat että ylipainoisten kimppuun käydään Suomessakin sekä henkisesti että fyysisesti. Missä, miten ja milloin?

Tuntuu siltä, että monet ihmiset suostuvat näkemään ympärillään vain ne mainokset ja ulostulot joissa esiintyy hoikka tai laiha ihminen. Maailmassa jossa itse elän, näen kaiken kokoisia, kaiken värisiä, kaiken painoisia – aivan kaikenlaisia ihmisiä, kaikissa tehtävissä. Mitään laihuuden salaliittoa en näe missään.