• Nämä asiat teen toisin, kuin omat vanhempani

    Nämä asiat teen toisin, kuin omat vanhempani

    Nämä asiat teen toisin, kuin omat vanhempani

    Mulla on ollut todella hyvä lapsuus, mutta siltin nämä asiat teen toisin, kuin omat vanhempani. En dissaa heidän vanhemmuuttaan, jokaisella on omat tapansa toimia. Jotkut asiat ovat aiheuttaneet enemmän kipuiluja kuin toiset, jotkut ovat taas vaan sellaisia…periaatekysymyksiä. Joidenkin asioiden kohdalla olisi ehkä hyväkin ottaa mallia omista vanhemmista, enkä silti ota.

    Meidän sänkyyn saa tulla.

    Ei päivävaatteissa, ei luvatta, eikä riehumaan. Mutta sinne saa tulla. Siellä me köllitään välillä koko komppania: isä, äiti, kolme poikaa, neljä kissaa ja yksi koira. Katsotaan leffoja, pelataan pelejä tai höpötetään. Eilen me piirrettiin sängyssä. Mitä sitten, jos joudun vaihtamaan petivaatteita välillä joka päivä? Musta on ihanaa, kun ollaan lähekkäin. Eikä se tee sängystä tai makuuhuoneesta yhtään vähemmän aikuisten aluetta. Omassa lapsuudessani vanhempien sänkyyn ei ollut asiaa, ei luvan kanssa, ei joskus tai jouluna, ei aamuisin köllöttelemään tai sunnuntai-iltapäivisin katsomaan leffaa. Ainoa hetki jolloin säännöstä toisinaan poikettiin, oli se jos näki keskellä yötä painajaista.

    Meillä ei herätä lauantaisin siivoamaan kello kahdeksan.

    Siivota pitäisi varmaan aika paljonkin enemmän, mutta tähän en ala. Omassa lapsuudessani muistan sen järrrjettömän ärsytyksen kun joka saakutin lauantai heräsin viimeistään kahdeksalta koko perheen siivouspäivään. Ei, ei, ei

    Meillä ei ole tabuja.

    Mun vanhemmat ei juuri ole koskaan näyttäneet toisilleen hellyyttää, en tiedä olenko koskaan nähnyt heidän pussaavan? Se on ollut eräänlainen tabu ja omituinen asia – siis kahden aikuisen ihmisen läheisyys. Sanoittamattomat aiheet olivat myös mm. seksi, alkoholi, seurustelu… Tai siis niitä ei olisi saanut olla edes olemassa, saati sitten että olisin saanut esimerkiksi järkevää valistusta ehkäisyn suhteen. Meillä puhutaan, meillä pussataan, meillä halataan. Seksi ei ole tabu eikä se tule olemaan tabu. Pyrimme siihen, että kaikesta voisi puhua vaikka aihe olisi vaikea. Näitä tabu-aiheita oli useampia, mutta viitaten vielä yhteen esimerkkiini, alkoholiin…senkin suhteen koitamme toimia avoimesti. Meillä ei juoda humalahakuisesti lasten ollessa läsnä, mutta alkoholi ei ole peikko. Juomme vieraiden kanssa tai illallisella vähän viiniä, saunassa oluen – tai voidaan olla juomatta. Alkoholi ei näyttele suurta roolia, se on kasuaali vieras jota otetaan kohtuudella ja se näytetään myös lapsille.

    Lue myös Milloin lapsia alettiin vihaamaan ja äitiydestä tuli paskaa?

    En höösää lapsia.

    Tämä on asia, josta käymme keskustelua oman äitini kanssa edelleen. Uskon hänen kokevan meidän kasvatusmetodimme vastuuttomaksi, kun itse taas näemme kasvattavamme vastuullisia ja itsellisiä lapsia. Itse olen pitkälle teini-ikään saanut kuulla olevani ihan tollukka, kakara, täysi lapsi joka ei ymmärrä mitään. Minua on pidetty aivottomana pikkulapsena pitkään, ei pistetty ottamaan vastuuta asioista, edes vaikka pyykinpesusta ja ruoanlaitosta lähtien, saati sitten yksin kotona olemisesta. Mulle ja mun miehelle on tärkeää antaa lasten kasvattaa omaa elinpiiriä ja osaamistaan niin, että meidän turvaverkkomme on kuitenkin pelastamassa, jos sieltä tipahtaa. Kannustamme lapsia kokeilemaan uusia asioita, vaikka ne joskus meitäkin vähän hirvittäisivät. Tämä asia ei ole sama kuin että emme huolehtisi heistä.

    Ei periaatesääntöjä.

    Omassa kodissani oli pitkään sääntö, että kavereiden kanssa sai olla vain joka toinen päivä. Yökylään sai mennä tai kutsua kaverin yhtenä yönä kuukaudessa. Vähän samaa kategoriaa tuon lauantain siivouspäivän kanssa. Näin nyt oli päätetty ja näin tehtiin, se on jämpti. Mitä helkkaria, miksi?! Tottakai välillä on hyvä rauhoittua, mutta en ikinä ala periaatepäätöksillä rajoittamaan tällaisia asioita.

    Aikuiset tarvitsevat omaa aikaa.

    Mun lapsuudenkodissa paukuteltiin henkseleitä sillä, että lapset ei koskaan olleet hoidossa siksi että vanhemmat olisivat päässeet juhlimaan tai viettämään treffejä. No, meilläpä todellakin ovat. Toisinaan saamme lapset yökylään juurikin mummilaan, toisinaan palkkaamme lapsenvahdin. En näe mitään rehentelemisen arvoista siinä, että emme viettäisi aikaa ystäviemme kanssa / mieheni kanssa ilman lapsia. Oikeastaan päinvastoin.

    Lapsilla on oikeus yksityisyyteen.

    Tämä on ehkä yksi kipeimmistä asioista, joita pureskelen edelleen. En koe saaneeni yksityisyyttä omassa lapsuudenkodissani. Kaiken, aivan kaiken olisi pitänyt olla avointa. Siihen kun lisätään vielä se, että monet asiat nähtiin hyvin tuomittavina ja moitittavina, lopputulemana oli järjetön ahdistus. Itse koen että kun lapsi saa ikätasoonsa sopeutetusti yksityisyyttä, se poikii myös avoimuutta.

    Onko jotain, mitä sä teet totaalisesti toisin kuin sun omat vanhemmat?

    Vastaa