• Uskalla olla oma itsesi

    Uskalla olla oma itsesi

    Uskalla olla oma itsesi – helpommin sanottu kuin tehty? Suomalaiseen kultturiin liittyy edelleen tosi vahvasti sellainen häpeä. Mietitään että onko tää nyt ok, voinko mä tehdä näin, olinpa nolo kun tein noin. Kyseenalaistetaan vahvasti sitä, että onko sopivaa olla sellainen kun on, tai tykätä siitä mistä tykkää. Se syö energiaa ja vaikuttaa meidän jaksamiseemme.

    Moni kantaa arjessa rooleja, jotka saattavat näkyä parisuhteessa, työssä, ystävyyssuhteissa, vanhemmuudessa tai missä tahansa kohtaamisissa.  Monilla roolit jäävät kuitenkin päälle, on ehkä tarve esittää muuta mitä on ja elämästä tulee suoritusta. Et ole oma itsesi, sinä näyttelet.

    Seuraava kirjoitus on lainattu luvan kanssa Kurpitsamaha-sivun kirjoittajalta. Alkuperäisen julkaisun löydät täältä.

    ”Uskalla tykätä siitä mistä tykkäät!

    Muistatko miten pienenä natiaisena ennen ykkösluokan alkamista kävit Tiimarissa ihailemassa harva se päivä ihan helvetin päheitä pörhellyskyniä joissa oli säksötyksiä ja tröttösiä ja hömpsöttimiä?

    Ja miten olit jo ostokolitsihousut jalassa marssimassa kassalle kaikki kesäsäästösi pienessä kourassasi, kun kuulit miten tulevat koulukaverisi kovaan ääneen pulisivat että täytyyhän kaikilla cooleilla olla keltaiset Staedlerit ja sit päädyit itkusilmin ostamaan samanlaiset tylsät puikot kuin kaikilla muillakin?

    Ja sit haukoit kateellisena henkeäsi kun kouluun muuttikin syssymmällä uusi oppilas, jolla jumalauta oli Dawson’s Creek -penaali täynnä hörhellyskyniä niin että glitteriä pölisi kun kantta yritti runnoa kiinni ja harmittelit kun et uskaltanut tykätä siitä mistä tykkäät?

    Tai muistatko miten työelämään siirtyessäsi sait kuulla monesta tuutista, että töissä pitää sit muuten pukeutua hillitysti, että kasva aikuiseksi ja vie nuo kissapaidat kierrätykseen! Ja miten sinä kahisit vaatekauppojen harmaabeige-osastoilla rekkien välissä etsien ruutukauluspaitoja ja märän asfaltin värisiä neuleita ja sit vuosia myöhemmin työpaikalla IBM:n mustalta laatikolta näyttävällä läppärillä naputtelet Virallisia Muistioita ™ ja kuuntelet pomon vittuilua ja itkusilmin katsot akkunasta kun naapurifirman toimistosta pukkaa nuorta miestä ja naista ulos kadulle lounasnälkäisinä ja heillä on päällään huppareita ja värejä ja paljetteja ja yhdellä on jumalauta trikoissa yksisarvisella ratsastavia kissoja joiden silmistä lentää lasersäteitä ja kun salaa lounaspaikassa kuuntelet onko hän assari vai mikä niin hän onkin markkinointijohtaja?

    Harmitteletko silloin, ettet uskaltanut tykätä siitä mistä tykkäät vaan kuljit muiden mukana ja uskoit koukkuineen kaikkineen sen, että työelämässä pitää pukeutua tietyllä tavalla piste?

    Ja entäs kun duunipaikan pikkujouluissa lautasellasi on lohta ja mietit ah miten hyvältä kepsutti maistuisi lohen kanssa, mutta muistat miten sulle on moneen kertaan sanottu että EI LOHEEN SAA LAITTAA KETSUPPIA ja sit syöt sitä kuivakkaa lohta silmät itkusta kimmeltäen ja ajattelet miten se fisu tuossa lautasella oikein anelee kepsuttia.

    Kunnioitatko silloin hattua kattoon asti nostaen firman Ketsuppi-Kaisaa, joka vetää lohta ketsupilla niin kuin ei mitään ja on hyvinkin sinut lempinimensä kanssa, koska vaikka onkin ehkä noloa jäädä historian havinaan henkilönä joka lisää ketsuppia hemmetti jopa päärynänkin päälle, niin on sekin parempi kuin vain haaveilla lisäävänsä muttei uskalla.

    Ja kun olet harmaahapsinen vanhus, niin harmitteletko reissulla ulkomaalandiaan miten haluaisit mennä vesipuistoon päiväksi rypemään niin että tyrissä käy outoa ryskettä, mutta eihän sitä nyt tän ikäisenä kehtaa ja sen sijaan suostut muiden harmaahapsien kanssa mieltäkääntävän tylsälle matkalle huovutusmuseoon kuuntelemaan, että huovutuksen keksi Elisabeth Huovu vuonna 1784 ja maailman huovutuspääkaupunki on Lissabon ja tiesittekö, että Tarja Halosen kummiäidin sammaleenruskean saunahatun on huovuttanut kuuluisa edesmennyt Puikkos-Liisa Sorsuanperän Kinttelysvaarasta?

    Sit hotellilla kuuntelet korvakarvat kateellisina miten Tyyne ja Ulriikka jumalauta menivät sinne vesipuistoon ja vaikka nyt vähän lonkkaa murtuikin, niin ei naurunremakasta loppua tule! Voi kun olisit uskaltanut tykätä mistä tykkäät…

    Tai päätätkö kirota itseäsi kun luet kansanopiston kuvastosta miten olisi napatanssia ja tankotanssia kaikenikäisille ja oispa kivaa, mutta ETHÄN SINÄ KEHTAA ja sit kuukauden päästä lehdessä Tiina 73v kertoo miten hän harrastaa napatanssia ja tankotanssia ihan vain vittuillessaan koska miksipä ei jos tykkää hä?

    Puitko huovutuspuikot kädessäsi nyrkkiä kohtalollesi, että mikset uskaltanut tykätä siitä mistä tykkäät?

    Mut hei, älä huoli ystäväisenä! Niin vaikeaa kun tämä tuleekin olemaan ja niin kipeältä kuin lempinimesi tulevatkin pistämään, niin koskaan ei ole liian myöhäistä!

    Mitä jos päättäisikin tänään aloittaa uskaltaa tykätä siitä mistä tykkäät silläkin uhalla, että joku sinua mulkoilee? Nimittäin on hyvin mahdollista, että se mulkoilija on itseasiassa ihminen joka myös haluaisi tykätä mistä tykkää muttei uskalla.

    Ja anna kavereittesi nauraa, kun tilaat bissen sijaan minttubanaanikaakaon kermavaahdolla ja kolmella sateenvarjolla, koska sinä pystyt elämään Kermavaahto-Keijo -lempinimen kanssa, muttet pysty elämään enää päivääkään kieltämällä itseltäsi sitä mistä tykkäät.

    Jää historiaan Ketsuppi-Kaisana, Tankotanssi-Tiinana tai Hörhötinkynä-Kalervona, koska se sentään todistaa, että olet uskaltanut tykätä siitä mistä tykkäät!

    Paitsi jos sinua ei kiinnosta hörhellyskynät, glitterpenaalit, ketsuppi lohen kanssa, laserkissatrikoot tai vesiliukumäet, niin avot pakko ei ole! Uskalla tykätä mistä tykkäät, oli se sit neonpinkkiä tai marraskuisen aamun tummanharmaata.

    Sun elämä, sun tykkäämiset, hitot siitä mitä muut ajattelee!”

    Monesti huomaa että on tosi tiukkoja ajatusrajoja sen suhteen että minkä ikäinen voi tehdä jotain tiettyä asiaa.

    Kaikki eivät koe kantavansa tällasta painolastia, mutta ihan varmuudella mä uskallan sanoa että tosi moni kantaa. Mä olen itse kuullut tosi paljon rajoituksia esimerkiksi äitiyteen sekä aikuisuuteen liittyen.

    Äidit eivät ota lävistyksiä.

    Eivät äidit laita lasta hoitoon siksi että pääsisivät juhlimaan.

    Aikuiset eivät yökyläile toistensa luona.

    Ei aikuisten sovi halailla ja pussailla julkisella paikalla.

    Aikuiset eivät pelaa lautapelejä.

    Aikuisella pitää olla oikea ammatti, kirjoittaminen ei ole oikeaa työtä.

    And the list goes on…

    Lue myös: Aina ei kuulu olla positiivinen.

    Itselläni tämä häpeily liittyy myös yrittäjyyteen.

    Kun ei ole niitä työyhteisön raameja ympärillä, niin välillä on tosi hapuileva olo sen suhteen että voinko mä nyt näin tehdä, ja mikä on oikein. Tietenkin on olemassa sellasia asioita joita ei voi tehdä tai jolle on olemassa ne omat sääntönsä, mutta tää yleinen häpeä / nolostumiskulttuuri sais alkaa hiljalleen rapista.

    Olen itse kantanut lapsuudesta saakka mukana sellaista tietynlaista painolastia sen suhteen, että olen vääränlainen. Olen toki rohkeasti vuosien varrella myös toteuttanut itseäni, mutta takaraivossa on huutanut ihan jokainen päivä se sama ääni: mitä jos epäonnistun? Miten noloa se on? Ja taivas sitä itsesyytösten määrään, kun sitten olen epäonnistunut. Puhuin itselleni todella inhottavasti, enkä arvostanut itseäni tippaakaan. Omalla kohdallani tämä on eskaloitunut siihen pisteeseen, että olen hankkinut itselleni apua. Tilanne ei ole enää niin paha, ja olen ainakin osittain hyväksynyt itseni.

    Suomalaisessa kulttuurissa on todella vaikea sanoa asioita kuten; olen taitava, minä osaan tämän asian todella hyvin tai onnistuin mielestäni upeasti. Ne on ohjelmoitu aivoihimme niin, että kuvittelemme olevamme leuhkoja tai yleviä, jos sanomme sen ääneen. Asia ei todellakaan ole niin. Meistä jokainen on hyvä jossain, jokaisella on oma vahvuutensa. On hyvä toisinaan tarkastella itseään myös kriittisesti ja kehittää itseään, mutta meillä kaikilla on täysi oikeus olla oma itsemme. Kukaan meitä kunnioittava tai arvostava ihminen ei saa vaatia meiltä mitään muuta – emme edes me itse. Itsensä ja muiden rakastamisessa on kyse aitoudesta ja siitä, että hyväksyy itsensä ja muut sellaisina kuin he ovat.

    Ja entäs sitten ne asiat, joita et osaa?

    Asiat joissa et ole hyvä? Ne eivät määritä sinua ihmisenä, ne eivät tee sinusta huonoa tai puutteellista ihmistä.  Löydä parhaat puolesi, hyväksy heikkoutesi ja selvitä, mistä sinä oikeasti pidät. Olipa se sitten kutominen, alppihiihto, happymeal, lauantaipussit tai viski jäillä. Älä tunne häpeää siitä että olet oma itsesi, äläkä anna kenenkään luoda rajoitteita sille, millainen juuri sinun tulisi olla.

    Uskalla olla oma itsesi.

    Vastaa

    Sulje
    ×

    Cart