• Lasten kotona opiskelun parhaat puolet -äidin näkökulmasta

    Lasten kotona opiskelun parhaat puolet -äidin näkökulmasta

    Lasten kotona opiskelun ja yleisestikin lasten jatkuvan kotona oleskelun parhaita puolia ei ole paljon, mutta niitä on. En tarkoita, etteikö se olisi kivaa, kun lapset ovat kotona, toki on. Lomilla erityisesti olisi! Nyt palapeli on melkoinen ja fiilis on eri.

    Koska minä, kuten moni muukin, olen ollut vähän alavireinen ja se on näkynyt myös postauksissani, niin ajattelin pohtia välillä tilannetta positiivisen kautta.

    Meillä kotikoulu (kyllä kutsun sitä kotikouluksi, koska suurinta osaa lapsistani opettaa vain minä ja mieheni kotona) ei ole mennyt ihan nappiin, mutta koko ajan kuitenkin paremmin.

    Erityisen suurta tuskaa tuottaa erityisoppilaan kanssa opiskelu kotona. Tänään törmäsin ADHD -nuorten vanhemmille suunnattuun kyselyyn, jossa tiedusteltiin vanhempien kantaa lisäätyneisiin lastensuojeluilmoituksiin, joita opettajat ovat nyt tehneet erityisesti erityislasten kohdilla. Yllättyykö joku? Minä en.

    No mutta ennen kun lipsun enempää negatiiviselle kehälle, niin kaivan nyt tikulla positiivista asiaa tästä tilanteesta. Tässä tulee…

    Kotona opiskelu

    Lasten kotona opiskelun/oleskelun parhaat puolet

    Pojat kokkailee

    Pojat syövät hurjasti. Sen on huomannut todella vasta nyt, kun he eivät syö enää koulussa. Ilmeisemmin he ovat siis syöneet koulussa aikaisemmin enemmän, kuin mitä olemme luulleet. Tai sitten tämä tylsä kotona hengailu on syynä jatkuvalle syömiselle? Sama se, positiivista on se, että pojat ovat alkaneet tekemään itse ruokaa paljon enemmän. Ossian ja Oliver vääntävät joka päivä jotain sapuskaa itselleen ja pikkuveljille. Vaikka me vanhemmatkin tehdään se pari ruokaa päivässä, niin täällä on hella kuumana koko ajan.

    Veljekset viihtyy keskenään

    Veljekset touhuavat entistäkin enemmän yhdessä. Meillä pojat ovat aina leikkineet paljon yhdessä ja ovat hyviä ystäviä. Viime aikoina jo teini-ikäinen Ossian on kuitenkin vähän erkaantunut porukasta, koska tykkää liikkua enemmän omien ikätovereidensa kanssa. Nyt kuitenkin yhteiset leikit ovat pakostakin maistuneet. Riitoja on ollut jonkin verran, mikä ei ole meillä veljesten välillä ollenkaan tyypillistä. Pojat eivät meillä jostain oudosta syytä juurikaan tappele keskenään. Nyt kärhämää on syntynyt enemmän, toisaalta on ollut ilo huomata, että pojat ovat saaneet riidat setvittyä nätisti.

    Koulupäivät lyhyitä ja tehokkaita

    Koulupäivät ovat ihanan lyhyitä. Pojat tekevät kohtuu nopeasti koulujutut ja ovat monesti jo ennen puoltapäivää vapaita kouluhommista. Kuten sanoin, erityisoppilasta pitää hirmuisesti auttaa, mutta muut ovat alkaneet jo pikkuhuljaa tekemään täysin melkein itsenäisesti kaikki, sekä lähettämään tehtävät myös eteenpäin. Kolmosluokkalainen tarvitsee tietysti välillä apuja.

    Lautapelit ja muut yhdessä

    Me ollaan pelattu ihan hulluna lautapelejä poikien kanssa. On ennenkin niistä tykätty, mutta nyt on ollut aikaa joka päivä pelata useita pelejä. Pitää varmaan mennä pian ostamaan uusia, ettei käy tylsäksi. Tein juuri Poikien Äideille Tiktokiin tilin ja sinne on ollut myös hauska poikien kanssa tehdä yhdessä videoita ja toteuttaa haasteita. Vaikka muuten se vähän omituinen paikka onkin.

    kotona opiskelu
    Pelattiin pokeria, mä lensin ekana ulos.

    Ihanat aamut

    Lasten kotona opiskelun paras puoli on, että aamulla saa nukkua! Olemme aamu-unisia, koko perhe ja siksi tämä seikka on tosi ihana. Pojilla ei ole niin sanottuja etätunteja, joten he voivat aloitella koulun kun siltä tuntuu. Yleensä aloitellaan klo 9-10 välissä, riippuen miten on herätty. Ossianin muutama opettaja on vaatinut kuittauksen tunnille, vaikka tehtävät saakin tehdä siihen tahtiin kun huvittaa. Ossian kuittaa siis tehtävät aamulla ja jatkaa unia. Sallittua tai ei, mutta meidän talossa se on sallittua ja minä olen nyt rehtori. Jos tämä ikävä tilanne pitää jotenkin siedettäväksi muuttaa, niin nautitaan nyt edes siitä, että saadaan elää meille sopivaan päivärytmiin.

    Yhteiset urheilutuokiot

    Me ollaan tosiaan pidetty poikien kanssa yhdessä aina liikuntatunnit. Joka toinen päivä on lihaskuntoa ja joka toinen aerobista. Ollaan käyty pelaamassa futista, pyöräilty, käyty juoksulenkillä, tehty kuntopiiriä ja vaikka mitä. Tänään mennään varmaan pelaamaan korista koulun kentälle. On ollut kiva urheilla poikien kanssa yhdessä. Jos ei lasketa erityislapsen jokakertaista tunnin-kahden tappelua ennen urheilusuoritusta. Jälkikäteen hänkin on kuitenkin yleensä ollut tyytyväinen.

    Kaipaan omaa aikaa

    No niin, löytyihän niitä kivojakin puolia tästä tilanteesta, kun kaiveli. Eilen alkoi seinät kaatua niin pahasti päälle, että ajoin Sannan luokse viemään meidän kirjoja ja kävimme samalla yhdessä kävelylenkillä, sekä palaveerasimme työjutut siinä turvallisesti raikkaassa ulkoilmassa samalla. Teki hyvää lähteä hetkeksi pois täältä kotoa ja olla ilman lapsia. Niin paljon, kun noita poikiani rakastankin, niin olisi ihanaa välillä kuulla taas omat ajatuksensa.

    Vastaa