• Tämän alemmaksi ei rima enää laske

    Tämän alemmaksi ei rima enää laske

    Kuulemma rimaa pitäisi laskea, mutta tämän alemmaksi rima ei enää laske.

    Miten teillä muilla äideillä menee etäkoulut, työt, harrastukset ja kotihommat? Täällä meillä on nyt rimaa todellakin laskettu, jos sitä nyt on voinut yleensäkään enää laskea. Poikkeustila näkyy ihan kaikessa.

    En ole mikään suorittaja ollut ennenkään, mutta nyt on pitänyt oppia sietämään ihan uusia ulottuvuuksia. Rimaa on laskettu täällä ihan joka osa-alueella, toisilla niistä enemmän ja toisilla vähemmän. Jossain jopa niin paljon, että alkaa jo vähän huvittamaan itseänikin. Kun aamulla heräät ja tajuat, että tulevassa päivässä parasta on karkkipussi, joka on piilossa yöpöydän laatikossa, niin kyllähän se naurattaa.

    Alemmaksi ei rima enää laske

    Koulu – ei niin väliä jos kaikki tehtävät ei palaudu ajallaan

    Okei aloitetaan lasten koulusta. En ole aikaisemminkaan ollut mikään stressaava äiti, mitä tulee lasten koulunkäyntiin. Jos nyt silloin tällöin unohtuu joku kotitehtävä tai koenumero on heikompi kuin normaalisti, niin se ei haittaa. Sitten keskustellaan ja tsempataan jatkoon. Koulu on kuitenkin koitettu hoitaa mahdollisimman hyvin ja myöhästelyt sekä luvattomat poissaolot on asioita, joihin on todellakin puututtu, jos sellaisia on tullut.

    Nyt on ajat eri. On pakko hyväksyä, että lapsen osa tehtävistä jää tekemättä. Esimerkiksi meidän kolmasluokkalainen ei osaa lähettää tehtäviään ja ne on siksi nyt myöhässä. Yläasteikäisellä on Wilmassa useita poissaoloja tunneilta, kun järjestelmät ei ole toimineet tai opettajan viesti tulevasta etätunnista on hukkunut kahdenkymmenen muun päivän aikana tulleen Wilmaviestin sekaan. En jaksa edes kuittailla niitä poissaoloja, kun ei tässä ole enää perillä, että mille tunnille piti ilmoittautua ja mitäkin kautta. Ei edes aikuinen, lapsesta puhumattakaan.

    Kotityöt -tehdään kun ehditään, eli hyvin harvoin

    Meillä ei ole nipotettu siisteydestä ennenkään. Siivottu on viikonloppuisin ja arkena yritetty pitää jonkinlaista siisteyttä kasassa. Jos on ollut jotain hauskempaa tekemistä, niin siivoaminen on saanut odottaa, Ollaan lähdetty uimaan tai keilaamaan jos siltä on tuntunut.

    Lue myös: Miten käy meidän pienyrityksen?

    Nyt kämppä todellakin räjähtää viikolla aivan täysin. Jos jotain hyvää, niin onneksi ei käy vieraita.  Jos jotain huonoa, niin sotkua ei pääse enää pakoon. Välillä en ehdi imuroimaan kunnolla, kuin vasta seuraavana viikonloppuna. Sohvatyynyjä lattialla, muruja pöydän alla, leluja pitkin poikin… nyt on siedettävä, koska aika ei vaan yksinkertaisesti riitä.

    Ruoka -valmisruoka on ihan ok, jos muuta ei ehdi

    Ennen pojat söivät kotona arkena yhden ruuan ja viikonloppuna kaksi. Oli helppoa huolehtia siitä, että kotona tarjottava ruoka on ravitsevaa ja terveellistä. Tein usein ruuan puolenpäivän aikaan, samalla kun pidin etätöissäni pienen tauon ja eskarilainen tuli kotiin. Ruokien suunnitteluun jäi myös aikaa ihan mukavasti ja tehtiin hyvin erilaisia ruokia päivittäin.

    Pinaattiletut, nuudelit ja mikropizzat ovat nyt täyttäneet jääkaappimme. On aivan mahdotonta koittaa ehtiä tekemään lounasta tämän kaiken muun hässäkän seassa. Joskus edellisen päivän ruuasta jää tuurilla jotain pientä seuraavan päivän lounaaksi, mutta harvemmin. Pojat juoksevat jääkaapilla jatkuvasti, vaikka sitä kuinka täyttää, niin se tyhjenee joka päivä. Noilla pojilla on varmaan pohjattomat mahat. Poikien ruokahalu tuntuu tuplaantuneen.

    Herkuttelu -päivän jännin hetki on kokis pihan aurinkotuolissa

    Olen ollut aina kova herkuttelija, se ei ole minulle mitään uutta. Ennen erityisesti viikonloppuna mukaan tarttui sipsipussia ja karkkia, leffailta herkuiksi. Pulla ja kahvi on maistunut ennenkin ja jäätelö on koko kevään, sekä kesän suurin herkkuni. Kuitenkaan herkuttelu ei ole ollut pakollista joka päivä ja se ei ainakaan ole ollut päiväni kohokohta. Viinistä puhumattakaan.

    Lue myös: Ei unohdeta poikia äidit, jooko?

    Nyt odotan koko päivän sitä hetkeä kun saan illalla herkutella tai ottaa lasin viiniä. Se on päiväni kohokohta, koska päivissäni ei tapahdu mitään muutakaan mielenkiintoista. Kokispullon avaaminen aurinkotuolissa on nyt jännempää, kuin ennen benji-hyppy. Aika säälittävää, mutta totta.

    Vaatteet ja hygienia -kävinkö tänään suihkussa?

    Olen tehnyt kotona töitä jo useamman vuoden, joten pieruverkkareissa ja meikittömänä työskentely on minulle tuttua. Kuitenkin aikaisemmin viimeistään iltapäivällä on pitänyt vähän katsoa peiliin, kun on lähtenyt viemään lapsia harrastuksiin ja mennyt muutenkin ihmisten ilmoille, esimerkiksi tapaamaan ystäviä tai kuntoilemaan.

    Nyt pieruverkkarilook jatkuu aamusta iltaan ja illasta aamuun. Tukka on samalla nutturalla koko ajan, yksi päivä en muistanut, että olenko edes harjannut sitä useaan päivään. Huomasin, että pojatkin vetää samalla hupparilla koko viikon, aivan sama!

    Työ -tekee tekee, mutta mitään ei tapahdu

    Olen nauttinut etätyöstä ennen todella paljon. On ollut kivaa, kun aamulla ei ole ollut kiirettä mihinkään, työt saa tehtyä tehokkaasti, ilman työmatkoja. On ollut ihanaa olla kotona vastassa, kun pojat ovat tulleet koulusta ja olla läsnä heille muutenkin joka päivä. Oli kivaa tehdä työt omaan tahtiin ja huomata oma tehokkuutensa kotioloissa.

    Nyt olen läsnä kyllä, todellakin olen läsnä, en muuta olekaan enää, kuin läsnä. Olen täällä koko ajan, vaan en henkisesti. Lapset ovat täällä koko ajan. Aloitan työt aamulla ja lopetan yöllä. Työ on niin katkonaista,  että sen tekeminen venyy aamusta iltaan. Ja vaikka kuinka tekee, niin samaan tulokseen pääseminen on mahdotonta. Välillä tulee tunne, että voisi olla myös yhtä hyvin tekemättä. Mutta sitten ei ole muutakaan tekemistä. Blogin kirjoittaminen on vaikeaa, kun elämässä ei oikein tapahdu mitään, mielikuvitus ei juokse.

    Parisuhde -mikä parisuhde?

    Ennen pandemiaa meillä oli parisuhdeaikaa usein iltaisin, kun lapset olivat menneet nukkumaan. Koska koulu alkoi aikaisin aamulla, niin meillä oli kaikki pojat nukkumassa hyvissä ajoin. Joskus kävimme kaksin kahvilassa tai kuntosalilla keskellä päivää, kun lapset olivat kouluissa ja eskarissa. Se oli luksusta. Vaikka työt silloin venyivätkin vähän pidemmällä, niin sentään saimme olla hetken kaksin.

    Nyt…mikä parisuhde?

    Alemmaksi ei rima tosiaan laske… mitkäs muiden fiilikset? Vai onko teillä muilla pelkkää hattaraa vaan? 🙂

    Kommentit

    1. Avatar
      Muumimamma

      Kuulostaapa tutulta, ihan samoilla mennään täällä! Mutta veikkaan että jos tämä karanteeni jatkuu vielä viikkotolkulla, niin huomaan että tästäkin pisteestä oli vielä mahdollista mennä alaspäin 😄

      1. Jonna
        Jonna

        No totta 🙂

    2. Avatar
      Linda

      Jep, pelkkää hattaraa täällä. Päässä. Paitsi riman vedän kyllä työssäkin alas niinkuin muussakin, koska poikkeusaika. Teen työaikana sen mitä pystyy ja loppupäivänä en tee. Muuten kuulostaa kovin samalta.

    3. Avatar
      Yks mutsi

      Sama. Ja kiitos, kun avauduit. Helpottaa tietää, ettei meidän perhe oo ainoa.

      1. Jonna
        Jonna

        No tuskin ollaan, useilla taitaa olla sellainen ”esittämisen kalvo” tässä päällä. Osa on painanut töitä 10 vuotta niska limassa toimistolla ja nyt on intoa täynnä kun saa olla kotona. Ollaan niin erilaisista lähtökohdista kaikki.

    Vastaa