Onko olemassa jotain koronaakin kamalampaa? Jo ennen koronaa surin sitä, miten ihmiset puhuivat somessa toisilleen. Oli tytöttelyä, sedättelyä, vähättelyä ja haukkumista. Haukuttiin miehiä, haukuttiin naisia ja haukuttiin niitä, jotka eivät olleet kumpaakaan. Aina, jos joku ei ajatellut kanssasi tismalleen samanlailla, niin hän oli jotenkin vääränlainen. Kukkahattu tai perus juntti.
Jotenkin salaa toivoin, että kun tämä korona-aika alkoi, niin alettaisiin puhaltamaan enemmän yhteen hiileen.
Turhaa toivoin. Nyt kahta kauheammin hyökätään toisten kimppuun. Kytätään naapurin liikkeitä, salakuvataan kaupassa, katsotaan vihaisesti lenkkipolulla, jos joltain pääsee vahingossa yskä ja tungetaan joka keskusteluun somessa huutamaan jotain koronasta.
Yhdessä facebookryhmässä yksi aikuinen esitteli nättiä lettupinoaan, jonka oli valmistanut vanhemmilleen. Olisiko ollut kolmas kommentti… “Nyt kannattas noi vierailut jättää vähemmälle…” Huoh. Miten olisi ollut “Vau, miten hienoja lettuja”.
Miksi tuhoamme kaiken ihmisyyden?
Tuntuu, että koronakin tekee tuhoa vähemmän ihmisille, kuin se, miten ihmiset nyt kohtelevat toisiaan. Kaatuneelle perheyritykselle ei paljon sääliä heru, yksinhuoltajaäidin tuskalle lähinnä puhahdellaan, pitkää työpäivää kaupassa paiskivalle ei kiitosta riitä.
Ihmiset ovat toistensa kurkussa koko ajan. Nähdään ainoastaan se oma tapa toimia oikeana. Ei osata katsoa asioita laajemmin. Ei osata tarjota lohduttavaa olkapäätä ja vertaistukea, vaan kuristetaan virtuaalisesti hengiltä.
Tuhoamme pian koko ihmisyyden. Mitä on jäljellä, kun epidemia on pyyhkäissyt ylitse, jos olemme koko tämän ajan sättineet vain toisiamme?
Voisimmeko ymmärtää erilaisuutta ja erilaisia tilanteita paremmin?! Voisiko se olla mahdollista?
Mitä on koronan jälkeen?
Mitä on jäljellä koronan jälkeen, jos kohtelemme toisiamme näin? Onko naapurisopu mennyttä, onko kaikki yhteisöt kaatuneet ja sukulaiset riitaantuneet? Ja ennen kaikkea, onko se sen arvoista?
Se on selvää, että normaali arki palaa vielä joskus. Jälleenrakennus onnistuu paremmin, jos opimme nyt jo puhaltamaan yhteen hiileen, syyllistämisen, kyttäämisen ja arvostelun sijasta.
Koska minusta, koronaakin kamalampaa on, miten ilkeitä ihmisistä on tullut.
“Ellei, Herra huonetta rakenna turhaan sen asukkaat vaivaa näkevät. Jumala on Rakkaus. Vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras. Rakkaus, ei tee lähimmäiselleen pahaa!
Ilkeillä ei toki tarvitse mutta minusta on ikävää jos riskiryhmäläisenä lähden ulos paristi viikkoon ja vastaan tulee lenkkeilijä henki höyryten eikä edes yritä väistää vaikka tilaa olisi. Itse joudun menemään suunnilleen ojaan. Tai jos se “vahingossa yskäisee” niin todellakin katson pahasti. Minusta ilkeilijä on dilloin tämä lenkkeilijä joka ei peitä kasvojaan tai väistä.
Tämä postaus kyllä kertoo enemmän postaajan omasta asenteesta ja negatiivista mielikuvista kuin todellisuudesta. Riskiryhmäläisten huoli on aiheellista ja itsekkäät hyväkuntoiset lenkkeilijät ovat olleet todellinen ongelma. ja ojanpenkoilta on moni meistä löytänyt heitä väistellessä.
Mutta jos katsoo mitä Suomessa on viimeisten viikkojen aikana tapahtunut, niin ihan sydäntä pakahduttaa kuinka paljon välittämistä, vapaaehtoisuutta ja positiivisuutta täältä suomesta löytyy, silloin kun sitä tarvitaan!
Tästä saamme olla eri mieltä. Jos lukee tämän postauksen alta facebookista kommentteja, niin en todellakaan ole tämän ajatukseni kanssa yksin. Samaan aikaan kuin väität, että kirjoitukseni ei pidä paikkaansa, kuvailet lenkkeilijöitä itsekkäiksi. Ikään kuin kumosit heti oman väitteesi. Juuri tuon tyyppinen ihmisten itsekkääksi haukkiminen on se ongelma, mitä tässä kuvasin. Jonka sinä hienosti esimerkillä nyt näytit.
Se on onneksi totta, että suomesta on myös myös löytynyt välittämistä, vapaaehtoisuutta ja positiivisuutta. Vielä kun saataisiin sitä enemmän esille, niin hyvä tulisi.
Kommenttien perusteella aika moni oli kyllä samoilla linjoilla myös kanssani. Nämä ovat tunteeseen meneviä juttuja, joten sovitaan että näistä voi olla myös eri mieltä.
Kaikesta huolimatta, toivotan hyvää jatkoa, ihana facebook ryhmä! Yksinhuoltajana, kaksosten ja kahden pojan äitinä sydäntä lämmitti että tälläinen vertaistukea tarjoava ryhmä on perustettu!
Ehdottomasti voidaan olla. Ja ihmiset muutenkin voi olla ja onkin usein eri mieltä.
Mukavaa kun olet mukana! Toivottavasti pysytte terveenä <3
Olisikohan niin että nyt liikutaan some-maailmassa joka ei ole koko oikea maailma. Väitän että ihmiset muuttuvat keskimäärin perusluonteeltaan tai käytökseltään vähän tai ei ollenkaan vuosikymmenten aikana. Sen sijaan ihmisten elinympäristö muuttuu ja käyttäytyminen mukautuu sen mukaan. On tunnettu asia että some on paikka jossa kohdataan tuntemattomia anonyymeinä ja tällainen kohtaaminen on usein vihamielistä. Tuntematon on uhka, häntä kohtaan ei ole mitään tunnesiteitä eikä hänen motiiveistaan ole tietoa.
Väitän että koronakriisi on kauttaaltaan lisännyt yhteenkuuluvaisuuden tunteita ja muuttanut käyttäytymistä sen mukaisesti. Koko maailma on kerrankin samassa veneessä. Suomen hallitus on saanut pääosin ymmärtävää tukea aivan marginaalirymiä lukuunottamatta. Yksittäisten mieltä pahoittavien tapahtumien joukosta saa repäiseviä ja kuohuttavia juttuja mutta kokonaisuutta se ei kuvaa.
Hyvä pointti ja varmasti totta. Itse en tosin ole ihan hallituksemme kanssa kaikesta ollut samaa mieltä, enkä tyytyväinen esim tukien omituiseen jakamiseen ja viihdealan, sekä ravintoalan unohtamiseen koronakriisissä. Ymmärrän siis oikein hyvin myös ne mielipiteet, jossa hallitusta on arvosteltu.