• Meidän pojat päättää itse paljonko päälleen pukee! Menkööt vaikka shortseissa
    Kuva: Meeri Nikkilä

    Meidän pojat päättää itse paljonko päälleen pukee! Menkööt vaikka shortseissa

    Kevät on täällä ja toi mukanaan epämääräisen kylmän ja kuuman vaihtelut, sekä sateen ja auringon. Meidän pojat juoksee jo shortseissa.

    Olen ollut aina, ihan koko äitiyteni ajan, sellainen äiti, joka ei ole juurikaan stressannut lasten pukeutumisesta, enkä varsinkaan sen määrästä. Olen luottanut poikien omaan järkeen ja antanut heidän pukea päälleen juuri sen verran tai niin vähän, kuin heistä on hyvältä tuntunut. Välillä se on voinut ihmetyttää muita, mutta se ei minua haittaa.

    Olenhan minäkin ihmetellyt niitä vanhempia, jotka pistää lapselle väkisin pipon, hanskat ja haalarin, vaikka lapsi on jo kirkuvan punainen ja hiestä märkä. Pahinta on nähdä talvella kaupassa, kun vauvaa työnnetään täydessä toppavaatetuksessa vaunuissa. Tekee ihan pahaa ajatella sitä kuumuutta, mikä siellä vaunuissa peittojen ja toppahaalareiden alla sillä pienellä ihmisellä on.

    Pojat shortseissa jo huhtikuussa

    Poikien äitien juttujen mukaan, monelle pojalle onkin tyypillistä keväällä vaihtaa shortseihin ja t-paitaan heti, kun ensimmäiset auringonsäteet pilkahtavat pilvien takaa. Niin myös meillä. Erityisesti kaksi pojistamme on sellaisia kuumakalleja, että kesävaatteet tupsahtaa heti päälle, kun mahdollista. Se on minulle ihan ok.

    Lue myös: Elämä on tässä ja nyt -5 askelta hyvään oloon

    Jos ei vauvoja lasketa, niin aika pian lapsi pystyy itsekin ilmaisemaan, että mikä määrä vaatetta tuntuu hyvälle. Minusta vanhemmat välillä ylimitoittavat vaatteiden tarpeen. Esimerkiksi pipoja pidetään vielä kesänkin kynnyksellä. Lapsi kuitenkin liikkuu ihan eritavalla kuin me aikuiset ja tulee lämpöiseksi nopeammin. Mikäli lapsi jo kävelee, kiipeilee ja leikkii, niin vaatetta ei tarvitse mielestäni olla niin kamalasti. Näillä säillä meillä mennään jo collegehousuilla ja huppareilla, joskus takin kanssa.

    Kuva: Meeri Nikkilä

     

    Meidän pojat eivät sairasta juuri ollenkaan

    Voihan se olla sattumaakin, mutta meidän pojat ei sairasta juurikaan koskaan. Olen miettinyt yhdeksi tekijäksi hyvää vastustuskykyä, kun on annettu pienenä ”nuolla omat kengänpohjatkin”. Toinen on tämä, että ovat saaneet vähän ottaa sitä kylmääkin halutessaan. Mitään flunssia ei ole meille tullut, vaikka shortseissa onkin viipotettu omalla pihalla jo merkittävän aikaisin.

    Lue myös: Jos pojallani ei olisi veljeä…

    Kaikenkaikkiaan olen miettinyt, että luonteeni todennäköisesti mahdollistaa tämän tyyppisen ”rennon” toiminnan lastenkin kanssa. En ole sillä tavalla tarkka monesta muustakaan asiasta. Me eletään aika huolettomasti. Siinä on omat huonotkin puolensa, kuten kattoon asti ylettyvä pyykkikasa ja sormenjäkiä täynnä olevat ikkunat.

    Toisaalta olen myös sitä mieltä, että kun lapsille antaa vastuuta sellaisista harmittomista asioista jo pienenä, kuten siinä, kuinka paljon vaatetta on päällä kotipihassa, niin lapsi oppii ihan erilailla tekemään päätöksiä itsenäisesti. Jos lapsi lähtee liian vähällä vaatetuksella ulos, tulee hänelle todennäköisesti todella kylmä. Seuraavalla kerralla osaa varmasti pistää enemmän. Voihan sitä lähtiessä vielä muistuttaa lapselle, että siellä on hurjan kylmä, oletko varma, että pärjäät noin?

    Toki on tilanteita, joissa ollaan lähdössä vaikkapa laskettelemaan koko päiväksi ja tilanne vaatii kunnon vaatetuksen. Tällöin ottaisin varmaankin varavaatteita mukaan autoon, mitä voisi sitten käydä lisäämässä, jos tulee kylmä. En kuitenkaan väkisin laittaisi kaulaliinaa lapselle, jota se ahdistaa.

    Joko teillä muillakin on jo heiluttu shortseilla ja paljain jaloin omalla pihalla?

    Vastaa