• Parempaan balanssiin – rauhoita aamut!

    Parempaan balanssiin – rauhoita aamut!

    Parempaan balanssiin – rauhoita aamut!

    Parempaan balanssiin – rauhoita aamut!  Lapset könyävät sängyistä kohti television kelmeää hehkua, selaat silmät sikkurassa somea, samalla kun vielä puoliunessa keität puuroa, valmistat voileipiä, teet kotitöitä ja kuuntelet rakkauden hedelmiesi kinastelua. Olet käytettävissä sillä sekunnilla kun avaat silmäsi, et saa rauhaa päivän töiltä ja muiden vaatimuksilta. Päässä alkaa rullata loputon lista siitä, miten tuottelias tulisi tämän päivän aikana olla.

    Kuulostaako tutulta? Meillä tämä oli aika arkista vielä tovi sitten.

    Aamut alkoivat melkeinpä ahdistamaan. Verenpaine tapissa kiskoin itseni aamuisin ylös käyden läpi tehtävälistaa, äyskien lapsille ja välillä miltei itku kurkussa miettien, että miten erityisesti aamuja voisi saada paremmalla tolalle. Ajattelen, että hyvin aloitettu aamu petaa koko päivää, luo voimaa sekä jaksamista. Asia on kuitenkin niin, että jos haluaa muutosta, on muututtava. Niinpä minä muutuin, pistin arkiaamut uusiksi.

    Miten? No näin.

    Kunnioita itseäsi.

    Vanhemmalla on oikeus omaan aikaan, myös aamuisin. Tottakai on eri asia jos kotona on hoidettavana sylivauva, mutta taaperoa isommat lapset olisi ihan järkevääkin opettaa kunnioittamaan sitä, että äiti ei ole täysin käytettävissä milloin tahansa, mihin tahansa. Uskallan väittää, että tämä on järjestelykysymys. Mieti ja kuuntele omaa intuitiota siinä, mikä on hyväksi just sulle? Mulla se on uiminen, sitä ennen kymmenen minuutin hengitysharjoitukset. Se on mun aikaani, mulla on siihen oikeus. Se aika ei ole pitkä, mutta sillä on suuri merkitys. Tiedän ja tunnen, että se tekee hyvää mun mielelle ja keholle. Aikaa siihen ei kulu kauaa, mutta se antaa voimaa tulevaan päivään. Löydä oma juttu: meditoi, ui, ota aamusuihku – mitä tahansa, jolla oikeasti teet itsellesi hyvää. Opi lukemaan itseäsi, mulla siihen meni aikaa.

    Lue myös: Meidän kesää ei ole peruttu.

    Rauhoita aamut.

    Pleikkarit tai muut konsolit, puhelimet tai tabletit eivät kuulu enää meidän aamuihimme. Eivät myöskään mulle. Lapsilla ne eivät aiemminkaan  olleet mitään vakiovieraita, mutta nyt ne on karsittu pois kokonaan. Itse taas aloitin aamun selaamalla somea, uutisia ja sähköpostia – enää en. Konsolit ja tabletit ovat nyt viikonloppuhuvituksia, puhelimellekin asetettu peliaika rajautuu iltapäivään. Tiedän, että moni käyttää laitteita lapsenvahteina – niin minäkin tein, mutta se kostautuu. Lähtökohtaisestikaan vastaavat ärsykkeet eivät tee hyvää (kenellekään), mutta pitkässä juoksussa ja etenkin aamuisin käytettynä lopputuloksena on ärtyisiä sekä saamattomia lapsia, joita joutuu kehottamaan aivan jokaikiseen aamutoimeen. Et koskaan pääse tilanteeseen jossa lapset toimisivat itse, jos aamuiset peli-tabletti- ja puhelinajat ovat enemmän sääntö kuin poikkeus.

    Kirjalliset ja kuvalliset ohjeet lapsille. 

    Jep. Mä ilmoitin julmasti, että multa ei tulla enää kysymään ja pyytämään asioita, jotka lapset voivat tehdä itsekin, ja jotka on laitettu jääkaapin oveen ylös. Aamupalat, omien jälkien siivous, hammaspesut jne. Lapsilta voi ja pitää vaatia asioita, ikätasonsa mukaisesti tietenkin. On karhunpalvelus pitää naperoita niin tallukoina, että heidän puolestaan olisi tehtävä kaikki. Kun muksut ovat tehneet muut hommansa ja jos aikaa jää, he saattavat katsoa hetken piirrettyjä ihan peruskanavilta. Selkeät ohjeet, säännöt ja rutiinit tuovat lapselle myös turvaa ja varmuutta, kun oma elinpiiri kasvaa.

    Muista aamupala. 

    Tämä jää monilta (multakin vielä muutama kuukausi sitten), ja se tuntuu olevan myös joillekin eräänlainen uhrilahja. Kunnon aamupala on tärkeä myös aikuisille, ja on turhaa sekä typerää ihmetellä vetämätöntä sekä väsynyttä oloa, jos ei vaivaudu syömään. Kukaan ei tule kiittämään sua myöhemmin siitä, että kiskoit aamupalaksi kupin kahvia, röökin ja lounaaksi suklaapatukan.

    Anna hyvän kiertää.

    Kaikkia vituttaa joskus, ja siinähän ei ole mitään ongelmaa. Olisi kuitenkin hyvä miettiä, onko jumittanut itsensä tietynlaiseen negatiivisuuden kehään, jossa huomaa vain huonot asiat – ja myös sanoo vain huonoista asioista. Omasta hyvinvoinnista ei valitettavasti voi ojentaa vastuuta muille, ja mielen hyvinvointi on tärkeässä osassa tätä. Mä olen opettelemalla opetellut optimistisempaa ja positiivisempaa asennetta – vaikka edelleenkin toisinaan räiskyy muukin kuin ilo. Perusarjessa olen kuitenkin oppinut huomaamaan paremmin hyvät asiat, ja olen opetellut paremmin sanomaan niistä ääneen.

    Riittävä uni.

    Niin lapsilla, kuin vanhemmillakin. Edelleen, pikkuvauvavaiheessa tilanne on toinen, mutta omaa unta kannattaa vaalia silloinkin. Lasten suhteen ongelmana näyttää toisinaan olevan jopa se, että heidät laitetaan sänkyyn liian aikaisin. Sitten sängyssä pyöritään tunti, kaksi – jopa kolme, ja aamulla väsyttää. Olisi aika paljon helpompaa ja lempeämpää laittaa lapset petiin vasta hieman myöhemmin, jolloin uni tulee nopeammin ja unimäärä on riittävä. Meillä taas oli aiemmin tapana katsoa sarjoja yömyöhään mun miehen kanssa, mutta siitä on aikalailla luovuttu. Ehditään iltaisin jutella ja olla hetki yhdessä ilmankin, että se verottaa meidän aamuja. Jokaiselle ihmiselle on oma, optimaalinen unimääränsä, mutta keskivertoluku on kahdeksan tuntia yössä. Mulla itselläni se on niinkin tarkka kuin 7,5.

    Sain jo aiemmin kuittia, että olen itsekäs. Ehkä, mutta niin pitäis sunkin olla.

    Mulla oli tavoitteena löytää stressin alta äiti, jota ei vituta aamuisin nousta sängystä ja joka ei marttyyrina säntäile tekemässä asioita vain muiden puolesta. Tämä matka on jo hyvässä mallissa, mutta opeteltavaa on edelleen. Päätin, että teen näitä muutoksia pienin askelin. Kun muutaman kuukauden ajan olen kulkenut kohti sitä joka aidosti tuntuu tekevän mulle hyvää, on vaikutukset olleet aika merkittävät. Mun iho voi paremmin, mun suolisto voi paremmin, nukun paremmin ja jaksan paremmin.

    On aika lyhytnäköistä kuvitella tekevänsä suurta palvelusta itselleen tai perheelleen sillä, ettei vaivaudu pitämään itsestään huolta edes jollain tavalla. Mikäli olet mun tavoin opettanut lapset siihen että äiti palvelee aamusta alkaen, ensimmäiset kaksi viikkoa ovat haastavia. Tämä saattaa kuulostaa jostain hassulta ja toisesta taas aivan itsestäänselvältä, mutta mulle se ei ole ollut kumpaakaan. Tuntuu että hyvin moni painii tämän asian kanssa.

    Mulla on itsellä kotona kolme lasta joista yksi on erityislapsi, ja nyt ollaan siinä tilanteessa että äidin aamuvartti on pyhä hetki, jota häiritään vaan jos on oikeasti hätä.

     

    Vastaa