• Kaksin erämaassa

    Kaksin erämaassa

    *tuotteet saatu Retkisetti.fi .

    Kaksin erämaassa

    Kaksin erämaassa ? Ajatuksena absurdi, käytännössä paras loma aikoihin. Meillä on sikäli loistava tukiverkosto, että saamme lapsemme muutaman kerran vuodessa yhdeksi yöksi hoitoon, mikäli haluamme. Pidemmät reissut sen sijaan ovat olleet melko haastavia järjestää ajan, rahan ja lastenhoidon vuoksi. Kuten aiemminkin olen kirjoittanut, meidän parisuhdetta on koetellut kriisi. Eikä se vieläkään ole selätetty, vaikka niskalenkissä onkin. Totesimme, että vaikka tarvitsemme omaakin aikaa, on siihen yhdessä vietettyynkin aikaan panostettava vähän enemmän. Emme välitä niinkään hulppeista puitteista, halusimme vain tehdä yhdessä jotain erilaista ja kivaa. Molemmille luonnossa liikkuminen on mielekästä, joten siitä alkoi viriä ajatus hieman erilaisesta parisuhde-ajasta. Alkuun puhuimme asiasta vähän vitsillä: lähdetäänkö erämaahan? Muutaman päivän kuluttua asia kuitenkin nousi esiin uudelleen, ja sitä alettiin harkita tosissaan. Itse olen muutamasti käynyt Inarissa, mutta mun mies ei ole käynyt koskaan likimainkaan niillä taajuuksilla.

    Niinpä varmistelimme jo huhtikuussa, että voisimmeko saada lapset useammaksi yöksi hoitoon. Olin itse melko skeptinen, sillä kyseessä oli pitkä aika: keskiviikosta sunnuntaihin. Ystäväni (ja poikien hyvän ystävän äiti) halusi ottaa pojat luokseen kahdeksi yöksi, ja omat vanhempani kahdeksi.  Kun saatiin niin hyvä vastaanotto reissusuunnitelmille, alettiin pohtia että mitäs sitä tarvitaankaan mukaan? Päätimme jo alkuvaiheessa että haluamme suunnata Muotkatunturin erämaahan niin, että lähdemme liikkeelle Karigasniemeltä, ja tämä suunnitelma piti. Vaelluskengät ja muutamia muita tarvikkeita löytyi jo valmiiksi, mutta esimerkiksi teltan totesimme olevan siinä kunnossa, ettei sillä ollut mitään asiaa tunturiolosuhteisiin.

    Tässä k0htaa käännyimme Retkisetti.fi:n Pasin puoleen.

    Tässä taas loistava asiakapalvelu loisti länsäolollaan: kerroimme tarpeemme, mitä toivomme välineiltä ja millaisiin olosuhteisiin suuntaamme – ja meille neuvottiin täysin optimaaliset varusteet. Viikkoa myöhemmin Retkisetin paketista nostettiin Naturehike Opaluksen kolmen hengen tunneliteltta, Trangia myrskykeitin, kaksi hupullista ja vettä hylkivää makuupussia sekä kaksi itsestään täyttyvää makuualustaa. 

    Testikasaus osoitti että teltta on todella helppo ja nopea kasata, samoin trangia toimi moitteetta. Muutamaa päivää ennen reissua teimme vielä rinkkojen testipakkauksen, jaan teille listan jonka mukaan menimme.

    • Teltta
    • Vedenkestävä kartta, kompassi
    • Ensiaputarvikkeet
    • Ampikyy-pakkaus
    • Myrskytulitikut
    • Monitoimityökalu
    • Puukko
    • Muutama litra vettä
    • Myrskykeitin jossa kattila ja pannu
    • Hygieniavarusteet
    • Aurinkosuoja
    • Makuupussi
    • Makuualusta
    • Vesitiivis pussi vaatteille
    • Lämmintä vaatetta (*Tästä lisää alempana)
    • Rinkan sadesuoja
    • Muovipusseja
    • Narua
    • Teippiä
    • Varavirtalähde
    • Rätti
    • Biotiskiaine ja tiskiharja
    • Pari kuksaa
    • Retkiruokailuvälineet
    • Retkipyyhkeet
    • Hyttysmyrkky
    • WC-paperia
    • Hyttyslätsä
    • Sandaalit
    • Vaelluskengät
    • Tuubihuivi, hanskat, pipo, villasukat
    • Sinolia myrskykeittimeen
    • Palovammageeli
    • Särkylääke
    • Laastari
    • Rakkolaastari
    • Allergialääke
    • Ruokaa (*Tästä lisää alempana)
    • Kahvipannu
    • Sihti
    • Vaellussauvat

    Listamme oli aika passeli. Noiden päälle mukaan tuli vielä muonaa koiralle, kuvauskopteri sekä pari kirjaa – koska ainahan on hyvä hetki lukea. Ruoaksi pakkasimme Leaderin Outdoor-vaellusmuonaa, pasta carbonaraa, pähkinäsuklaata, kuivalihaa, meetwurstia, kirkastettua voita, leipää, pussismoothieita, muutaman tazza-kaakaopussin sekä kahvia ja 2 senttilitran maitoja. Koska vaellus kesti vain muutaman päivän, oli mukana mahdollista raahata hieman turhakettakin – mikäli olisimme olleet kauemmin, olisi pitänyt karsia. Kaikkea muuta oli riittämiin, paitsi vaatteita. Pohjoisen ilma yllätti, vaikka olenkin siellä ollut aiemminkin. En tajunnu heinäkuisen yön olevan niin kylmä, että oltaisiin kaivattu merinovillakerrastoja. Ei nyt ihan kamalasti kärsitty, mutta sen verran että ensi kerralla emme unohda tätä.

    Miten reissu sitten muutoin meni?

    Oli aika jännä ja hieman pelottavakin tunne viedä lapset hoitoon tietäen, että nähtäisiin vasta useamman päivän kuluttua. Viimeksi olemme olleet pidempään ilman lapsia viikon häämatkalla vuonna 2014, sitä ennen…ei koskaan. Starttasimme matkaan yhdeksän jäljissä aamulla, tavoitteenamme päästä vielä saman päivän aikana Inariin. Melkein onnistuimme, sillä klo 00:07 hurautimme Inarin Kultahovin pihaan (tästä paikasta kirjoitan ihan erikseen, niin upea se oli). Seuraavana päivänä jatkoimme matkaa Karigasniemelle. Ajatuksena oli ollut lähteä matkaan Inarijoentien varresta, pitkin Muotkan vanhaa ”postipolkua”, mutta aiempien päivien sateet kirjaimellisesti vesittivät suunnitelman. Kyseisen reitin alkumatkasta olisi pitänyt kahlata jokien yli, joka kyllä aiemmin on onnistunut, mutta kyseisenä ajankohtana olisi mennyt miltei uimiseksi. Lähtöpisteeksi valikoitui sitten Karigasniemellä sijaitseva Muotkan Ruoktu. Ruoktua pitää 89-vuotias Hans, joka on pyörittänyt sitä jo 50 vuoden ajan – nostan hattua. Hän vinkkasi meille vielä hyvästä reitistä, ja niin lähdimme matkaan.

    Kuvassa näkyvä, Retkisetiltä tullut Naturehike Opaluksen tunneliteltta oli todella sitä, mitä luvattiin. Tähän kuvaan ei ikuistunut se valtava puhurin määrä, ja teltta ei ollut moksiskaan.

    On ideaali tilanne, kun keho saa levätä silloin, kun se sitä kaipaa.

    Pidemmässä vaelluksessa tämä piirre olisi päässyt vielä paremmin oikeuksiinsa, sillä vaikka vaellus onkin raskasta, on se myös älyttömän vapauttavaa. Ei ollut kiire, vaan niitä näitä jutustellen talsimme eteenpäin. Välillä nauratti, täällä me ollaan ihan kaksin erämaassa! Nousut olivat paikoitellen aika rankkoja painavien rinkkojen kanssa, ja tsemppasimme toinen toistamme eteenpäin. Tuntureilla näkymät olivat niin upeita, ettei niitä voi edes kuvailla. Kuviinkaan ei saanut vangittua sitä, vaikka parhaani yritin. Kun väsy yllätti, heitimme teltan kasaan ja kömmimme päiväunille – mitä luksusta, päikkärit keskellä erämaata. Veden loppumisesta ei hirveästi tarvinnut Muotkalla hötkyillä: miltei  jatkuvasti näkyvissä oli vähintäänkin jokin pieni vesistö. Vedet itsessään olivat tosi puhtaita, mutta taidettiin pari lukuunottamatta keittää kuitenkin kaikki. Kelitkin suosivat meitä, sillä vaelluksen aikana ei ollut erityisen kuuma, ja sateetkin odottivat lähtöämme.

    Retkisetiltä saadulla Trangia myrskykeittimellä ruoanlaitto oli ilahduttavan vaivatonta!

    Mitään reittiä en osaa teille antaa, pahoittelut siitä. Googlesta näytti kuitenkin löytyvän useita reittivinkkejä, ja Muotkan Ruoktusta saa varmasti myös ohjeistusta. Me emme niin hirveästi seurailleet missä kuljimme, oli hyvä olla kahdestaan ja nauttia siitä hetkestä. Yön kylmyys oli hiukan kurjaa, mutta sekään ei vienyt hohtoa tältä reissulta. Kilometrejä tuli jotain 30 ja 40 välillä, kun Muotkan Ruoktu alkoi jälleen siintää horisontissa. Siinä kohtaa iski suurin väsymys: jalat eivät tahtoneet nousta enää ollenkaan, ja jopa koira vaikutti uupuneelta. Ruoktussa nautimme vielä Hansin kokkaamat poronkäristykset – taivaallista, sanon!

    Kotimatka sujui aika levollisissa merkeissä. Tiivistettynä sanoisin, että meidän reissu meni ehkä parhaalla mahdollisella tavalla. Oli kivaa päästä erilaiseen ympäristöön jossa molempia hiukan haastettiin, ja huomattiin silti, että pelattiin hyvin yhteen.

    Suosittelen – tämä reissu kaksin erämaassa tuli todella tarpeeseen.

     

     

     

    Vastaa