• Saanko peliaikaa ?

    Saanko peliaikaa ?

    Saanko peliaikaa?

    Saanko peliaikaa, saanko peliaikaa, saanko peliaikaa? Tämä kysymys esitetään meillä lasten taholta t o d e l l a usein. Poikiemme mielestä me vanhemmat ollaan tiukkiksia, ärsyttäviä ja tehdään heille kiusaa, nimittäin ruutuaikaa ei ihan hirveästi heru.

    Erilaisissa muodoissa tapahtuva digitaalinen pelaaminen ei ole ollenkaan riskitön harrastus, vaikka siinä on toki hyvätkin puolensa. Suurin osa peleihin liittyvistä haitoista on melko lieviä, mutta etenkin pelien sisältöhaitat ovat nuorilla pelaajilla surullisen yleisiä. Väkivaltaiset ja pelottavat pelit aiheuttavat lapsissa ahdistusta, painajaisia ja pelkotiloja. Vaikka pelien kerronta onkin vuosien varrella kehittynyt parempaan suuntaan, niissä ratkotaan ongelmat yleisimmin väkivallalla. Väite siitä että pelit suoraan tekisivät lapsesta väkivaltaisen, on ehkä turhan raffi, mutta on siinä totuuden siemen. Kootusti lisää asiantuntevaa tietoa pelaamisen haitoista löytyy esimerkiksi täältä. 

    Meillä on pidetty melko tiukkaa linjaa ikärajojen suhteen, vaikkakin on käynyt ilmi, että kavereiden luona pojat ovat pelanneet jopa k18-pelejä. Se kummastuttaa. Itsekin lepsuna ihmisenä ymmärrän (vaikkei toki tämäkään mitenkään hyväksyttävää ole) sen, että joissain tilanteissa joustetaan. Olen itsekin tutustunut pariin peliin joissa ikärajaan olisi matkaa pari vuotta, todennut ne sopiviksi, ja antanut poikien pelata. Kyseiset pelit ovat olleet väkivallattomia. Silti koen, että on jokseenkin murheellista, että 8-vuotiaalle lapselle antaisi luvan pelata peliä, jossa pahoinpidellään ihmisiä, ammutaan prostituoituja ja varastetaan autoja.

    Sisältöongelmien lisäksi pulmaksi on muodostunut myös koukuttavuus.

    Sitä nämä pelit ovat, tai etenkin omat lapset jäävät todella helposti nalkkiin näihin peleihin. Tiedän, että moni antaa lasten pelata, koska ei jaksa mankumista ja inttämistä, tai haluaa edes hetken omaa aikaa tai rauhaa. Se on inhimillistä, mutta pidemmän päälle ei kannata. Olen kokeillut!

    Lapset kasvavat kokoajan kohti sitä hetkeä, kun en enää voi vaikuttaa heidän tekemisiinsä. Vanhempien vaikutuksen määrä vähenee kuukausi kuukaudelta, mutta koen että tässä asiassa kannattaa olla vankkumaton, sillä lipsuminen antaa lapselle todellisen karhunpalveluksen. Jos peliriippuvuuden kivijalka luodaan jo lapsuudessa, on melko todennäköistä että edessä on laaja-alaisia elämänhallintaan liittyviä haasteita.

    Eristäytyminen, liian lyhyet yöunet, koulunkäyntiongelmat…

    Toisinaan liika pelaaminen on myös oire, eräänlaista pakopelaamista, jolloin lapsi hoitaa omaa pahaa oloaan pakenemalla pelimaailmaan. Vaikea tilanne kotona, kiusaaminen tai esimerkiksi heikot sosiaaliset taidot voivat olla syinä.

    Saanko peliaikaa-kysymys saa siis meillä usein kieltävän vastauksen.

    Olemme koittaneet kannustaa poikia myös hallitsemaan pelaamistaan itse, ja toisinaan se onnistuu hyvin. Edessä on todella aika jonne meidän auktoriteettimme ei yllä, joten omilla aivoilla olisi kyettävä ajattelemaan tätäkin asiaa. Kokonaan asiaa ei voi kuitenkaan heidän vastuulleen jättää.

    Kiinteää peliaikaa ei ole, vaan se vaihtelee. Välillä pidetään pelipäivä, jolloin saatetaan pelata porukalla / lapset pelaavat muutamankin tunnin. Yhteinen pelaaminen on toisinaan ihan hurjan kivaa – pelata pleikkarilla Crash Bandicootia tai 8-bittisellä nintendolla Super Mario kolmosta.

    Useimmiten poikien peliaika kestää noin tunnin, ehkä puolitoista. Peliaikaa ei myöskään ole jokaisena päivänä, likimainkaan. Ainakin meidän lapsista huomaa hyvin, milloin pelaamista on ollut liikaa. Heistä tulee kärsimättömiä, kiukkuisia tiuskijoita. Puhelimet pojilla ovat käytössä oikeastaan jatkuvasti, mutta käytössä ovat vain puhelut, viestit ja WhatsApp.

    Muutamia ehdottomakin sääntöjä on.

    Ennen nukkumaanmenoa ei pelata.

    Sänkyyn ei oteta puhelimia tai muita pelilaitteita.

    Väkivaltapelejä ei pelata.

    Mitään laitteita ei tuoda ruokapöytään.

    Jos pelistä tulee riitaa, kiukkua tai pahaa mieltä, pelaaminen loppuu välittömästi.

    Tällä hetkellä tilanne pelaamisen suhteen on aika hyvä, vaikka useasti kysyvätkin että voitaisko pelata. Jossain vaiheessa kieltävä vastaus aiheutti mielettömät raivarit etenkin adhd-pojassamme, mutta kyllä veljetkin laittoivat hyrskynmyrskyn. Nyt pelaaminen ei ole selkeästi heillä mielessä ensimmäisenä aamulla tai viimeisenä illalla, vaan kesäloma on kulunut pääosin ihan muita juttuja puuhaillessa.

    Miten usein teillä kysytään ”saanko peliaikaa”, ja miten siihen vastataan?

    Vastaa