• Kun kuopus menee kouluun, niin äidin hanat aukeaa

    Kun kuopus menee kouluun, niin äidin hanat aukeaa

    Kun esikoinen menee kouluun, se on jännää ja ihmeellistä. Se kutkuttaa ja jännittää. Se tuo ison muutoksen perheeseen. Jotain mitä on odotettu innolla. Kun keskimmäiset menee kouluun, se on tuttua ja turvallista, se ei mullista maailmaa ihan niin paljon. Ainakaan vanhemmille. Mutta kun kuopus menee kouluun, niin äidin hanat aukeaa!

    Siellä me seistiin tänään vierekkäin, ainakin kolme äitiä, joiden kuopukset meni kouluun. Heilutettiin pienille ekaluokkalaisille, jotka hyppäsivät bussiin. Bussiin, mikä vei heidät kouluun. Ensimmäistä kertaa ikinä. Pyyhittiin kyyneleitä, mitkä vierähti poskille. Ei suinkaan poikien poskille, vaan äitien.

    Poikien napanuora venyy, mutta venyykö äitien?

    Kun kuopus menee kouluun, niin miten siitä on niin paljon vaikeampaa päästää irti. Miten se pienin tuntuu nyt paljon pienemmältä, kuin esikoinen mennessään ekalle? Miten tämän kestää, kun ne kaikki on jo niin isoja, koululaisia!

    Lue myös: 5 totuutta poikien äideille

    Miten siihen oppii, että ei ole äitinä enää niin tarpeellinen. Tai on, mutta aivan erilailla kuin ennen. Miten siihen tottuu, että kuopus kulkee jo kavereiden kanssa pitkin lähiseutua, käy kotona nopeasti syömässä ja siirtyy seuraavalle kaverille.

    Miten siihen tottuu, että kotona ei ole enää ketään muuta päivisin kuin minä?

    ekaluokka
    Sinne meni!

    Ekaluokka poikkeusoloissa

    Mä toivon kovasti, että Ollien ekaluokka lähtisi käyntiin mahdollisimman normaalisti. Että lasten kouluarjessa ei näkyisi pelkoa Koronasta ja lapset saisivat kokea sellaista normaalin ekaluokkalaisen elämää mahdollisimman paljon. Huolehtien kuitenkin  käsihygieniasta koko ajan.

    On tosi huono tuuri, että juuri meidän lasten kohdalla tämä ekan luokan alku osui tähän aikaan. Tavalliset tutustumisleikit jätetään nyt kuulemma tekemättä ja välitunnilla ei pääse tutustumaan, kuin oman luokan väkeen. Bussissakin piti istua yksin. Aika kurja juttu.

    Lue myös: Nämä kotityöt EIVÄT ole minun hommiani

    Samaan aikaan, kun tottakai koen velvollisuudekseni toteuttaa kehotettua varovaisuutta tartunnan suhteen, niin hieman kapinoin sitä vastaan, että pienet lapset vedetään tähän pelkotilaan mukaan. Lapset on pieniä ja huolettomia vain kerran elämässään. Mitä jos hieman kevennettäisiin sitä taakkaa näiden pienten ihmisten hartioilta ja annettaisiin heidän vaikka välillä pitää toistaan kädestä kiinni? Sitten taas pestäisiin kädet.

    Turvallista koulutaivalta kaikille lapsille ja ekaluokkalaisten äideille paljon haleja.

    Vastaa