Yrittäjyydessä on hyvät ja huonot puolensa. Yksi huonoista puolista on se, että työpäivät saattavat välillä venyä aamusta iltaan ja joskus voi mennä koko viikko ilman vapaapäiviä. Työn ja vapaa-ajan rajanveto on usein hankalaa. Omat työpäiväni kestää usein aamusta iltaan.
Hyvää onkin sitten paljon enemmän, kuten vapaus tehdä työtä omaan tahtiinsa ja itselleen tekeminen on ainakin henkilökohtaisesti minusta antoisampaa, kuin toisen palkkalistoilla oleminen. Työni mahdollistaa myös usein perheen kanssa olemisen, joten se on suurta plussaa.
Lue myös: Tampere lapsiperheelle. Parhaat menomestat ja ruokapaikat
Työajan pituus on yrittäjällä hyvin laaja. Oikeastaan se on hyvin pitkälle itsestä kiinni, että kuinka pitkää päivää paiskii. Toisaalta, jos tulos, eli sisään tuleva raha on kiinni työn määrästä, niin joskus vaihtoehtoja ei ole. On pakko tehdä pitkää päivää, jos haluaa saada laskunsa maksettua.
Palkkalistoilla työtään tekevillä tilanne on tietysti eri, työaika on mikä on ja sitten lopetetaan työt. (Ainakin sen näin pitäisi olla.)
Työajan lyhentäminen kuuteen tuntiin
Uutisissa on viime aikoina kohuttu työajan lyhentämisestä kuuteen tuntiin. Keskustelu kuuden tunnin työpäivästä lähti käyntiin noin vuosi sitten, kun Sdp:n Sanna Marin esitti, että Sdp ajaisi työajan lyhentämistä kuuteen tuntiin päivässä. Asia nosti nyt uudelleen päätään, kun pääministeri Marin kertoi, että Sdp valmistelee konkreettiset esitykset siitä, miten työaikaa lyhennetään palkkoja leikkaamatta.
Ajatus työajan lyhentämisestä perustuu siihen, että tuottavuus ei kärsisi. Kahdeksan tunnin hommat selvitettäisiin kuudessa tunnissa. Palkka olisi kuitenkin edelleen sama. Kuulostaa enemmän kuin hyvältä, mutta ongelmaksi muodostuisivat tietyt alat, esimerkiksi poliisit, hoiva-alat ja pelastustoimi. Jos nämä kaikki alat siirtyvät lyhyempään työviikkoon, tarvitaan valtavasti käsipareja lisää. Mistä työntekijät saadaan?
Yrittäjien on tästä muutoksesta turha haaveilla, ainakaan omalle kohdalleen. Erityisesti moni pienyrittäjä ei pysty niitä tarvittavia työjuttuja tekemään lyhyemmässä ajassa. Se tarkoittaisi tulotason tipahtamista merkittävästi. Pohdin tilannetta myös yrityksille, joilla on työntekijöitä. Tarkoittaako tämän tyyppinen muutos, että yrittäjät maksavat jatkossa vain samaa rahaa vähemmästä? Miten se määritellään, että toteutuuko se sama tarvittava työ, lyhyemmässä ajassa? Kaatuuko tämmöisen myötä lisää pienyrityksiä? Aivan kuin korona ei olisi ollut jo tarpeeksi?
Hyvinvointi on tärkeää, mutta niin myös laskujen maksaminen
Omalla kohdallani työaikani lyhentäminen kuuteen tuntiin päivässä, voisi olla mahdollista aina välillä. Joskus voisi hyvin pitää myös yllättäviä vapaapäiviä. Kuitenkin tällaisena tavallisena keskituloisena suurperheellisenä ne laskut sanelevat aika paljon.
Koronan myötä meidänkin pienen yrityksen tilanne muuttui aivan täysin. Tapahtumat peruuntuivat ja isot yritykset pistivät yhteistöitä poikki. Siinä vaiheessa ei auttanut lomailla, vaan piti paiskia töitä kahta kauheammin, että saisi edes jotain palkkaa nostettua ja laskut maksettua. Työpäiväni kestää usein aamusta iltaan. Isompiakin muutoksia on tulossa, mutta niistä kerron sitten myöhemmin…
Lue myös: Laiska vai ovela äiti? SuperPark synttärit
Onneksi nyt kuitenkin vaikuttaa, että tilanne on rauhoittumassa ja omaa työtahtiaan on voinut pikkuhiljaa jo höllätä. Pohdin, että ensi viikolla voisin kokeilla sellaista kuuden tunnin työpäivä viikkoa, ihan kokeilumielessä ja katsoa, että miten se vaikuttaa omaan jaksamiseeni ja miten sitten yrityksen tulokseen. Ennen kaikkea uskon, että se on perheelle tosi kiva, jos teen muutakin kuin istun koneella aamusta iltaan.
Tulen raportoimaan sitten tänne blogiini, että miten kuuden tunnin työpäivä viikon ajan, vaikutti minun hyvinvointiin, työtehooni ja perheeseeni. Jännä nähdä!
Mitä muut olette mieltä työajan pituudesta? Onko kahdeksan tuntia ihan ok, vai saisiko työaika olla lyhyempi?
Ps. Älkää antako artikkelikuvan hämätä, kuva on työkeikalta Tampereelta. Olen oikeasti HPK:n tyttöjä.
