• Ahdistaa välillä, kun mua (äitiä, vaimoa) tarvitaan koko ajan

    Ahdistaa välillä, kun mua (äitiä, vaimoa) tarvitaan koko ajan

    Ahdistaako muita äitejä välillä, edes kerran vuodessa nanosekuntin ajan se, että äitiä tarvitaan koko ajan? Mulle on joskus illalla tullut sellainen tunne, että miksi en voi vaan hetkeä olla, ilman, että joku haluaa multa jotain. Ottaa hyvää kirjaa käteen, tai katsoa hyvää leffaa ja nauttia olostani, vaikka muutkin olisi vielä hereillä.

    Meidän pojat on todella omatoimisia, joten en voi hetkeäkään väittää, ettäkö joutuisin ihan hulluna poikien eteen kaikkea tekemään. He lähtevät omatoimisesti kouluun ja osa pojista harrastuksiinkin. Illallakin iltatoimet sujuvat melko itsenäisesti. Tästä olen kiitollinen ja todella ylpeä pojistani.

    Työskentelen kuitenkin kotona ja esim kodin siisteys jää aika pitkälle nykyään minun vastuulle. Ruuan laittaminen ja harrastuksiin kuskaaminen, ovat aikalailla mun hommia. Se kuormittaa.

    Lue myös: Työpäiväni kestää usein aamusta iltaan, mutta onko siinä mitään järkeä?

    Meillä on tasa-arvoista ollut aina kotihommien suhteen ja on edelleenkin, mutta Pekka on olosuhteiden pakosta joutunut vääntämään nyt kahta-kolmea työtä samaan aikaan, joten hän on aika pitkälle poissa kotoa koko ajan. Tämä on muuttanut tilannetta.

    Miksi äitiä tarvitaan koko ajan?

    Mulla on koko ajan sellainen tunne, että pitää suorittaa jotain perheelle. Aviomiehelle tai lapsille. Vaikka en ole edes mikään suorittaja tyyppi. Eikä vain fyysistä suorittamista, vaan myös henkistä. Kun astun ulko-ovesta sisään niin lapset ryntäävät kimppuuni kuin hyenat ja pyytävät, vaativat, tivaavat jotain.

    Illalla erityisesti sitä omaa tilaa välillä kaipaisi. Tulee se hetki päivässä, kun ei periaatteessa tarvitsisi enää tehdä mitään. Mutta sitten alkaa se joka iltainen ”äiti rapsuta mua” , ”äiti, voitko hieroa”, ”äiti janooo”. Lapset (ja mieskin) kaipaavat huomiota, jokainen vuorollaan. Itse kaipaisin tilaa ja rauhaa, edes välillä. Kuka rapsuttaisi minua?

    Lue myös: Vaiheet, mitkä lähes jokainen poika käy läpi

    Kun lapset oli pienempiä, niin pieni irtiotto ystävien kanssa auttoi. Nyt sekin on mennyttä. Viime viikonloppuna olin sisarusteni kanssa saunaillassa ja puhelimeni pirisi jatkuvasti. Yksi kysyi lisää kotiintuloaikaa, yksi peliaikaa ja yksi kysyi milloin tulen kotiin. Huvittavinta on, että pojat olivat isän kanssa kotona, miksi he soittivat koko ajan minulle?

    Hetki ennen niitä kymmeniä puheluita 😀

    En halua olla tarpeellinen koko ajan

    Tiedän äitejä, jotka rakastavat olla tarpeellisia lapsilleen. Heille tätä minun kuvailemaani tunnetta ei varmastikaan koskaan synny, koska he jopa vaalivat sitä, että pysyvät mahdollisimman tarpeellisina lapsilleen. He haluavat nukuttaa lapsensa joka ilta, he haluavat herättää lapsen kouluun joka aamu, koska nauttivat siitä, että lapsi tarvitsee äitiä. He haluavatkin lastensa soittelevan peräänsä, koska saavat pienet kiksit siitä, että lapset eivät pärjää ilman äitiä kotona.

    Mutta minä en ole sellainen äiti. Minä haluaisin välillä olla, ei tarpeellinen. Edes sen päivän vuodessa. Tai edes sen yhden hetken joskus illalla. Sitten jaksaisin paremmin taas olla tarpeellinen.

    Mites te muut äidit koette tämän?

    Kommentit

    1. Avatar
      Anne

      Niin tuttua, niin tuttua. Ja sitten kun mieskin kysyy missä se ja se on, niin välillä ei vaan jaksa vastata enää sivistyneesti. Yritän pitää jämäkkää linjaa lasten suhteen. Jos ne eivät tee pyytämääni asiaa, en paikkaa heidän tekemättäjättämisiä. Jos olen pyytänyt ottamaan maidon jääkaapista ja viemään pöytään ja he eivät tee sitä, niin kun he pöydässä ollessaaan pyytävät maitoa, käsken hakemaan itse. Vaatekyselyihin vastaan aika kategorisesti, että jos se ei ole vaatekaapissa, kuivauskaapissa tai likapyykkikorissa, niin sitten se lojuu jossain tuolilla, lattialla tai kirjahyllyssä (etenkin sukkia päätyy meillä yllättävä määrä kirjahyllyyn). 3-luokkalaisen kohdalla on turhat kyselyt jo jonkin verran vähentyneet, mutta nuoremmalla ei juurikaan. ’Äiti’ on samalla ihanin, että ärsyttävin sana.

    2. Avatar
      Maria S.

      Minä en oikein löydä tästä kirjoituksesta samaistumispohjaa. Ainakin tuo aviomiehen passaaminen ja hänen asioistaan vastaaminen on todella erikoista; minä en ole tiennyt mieheni ”sukista, kauluspaidoista sun muista” ennen lapsia enkä niiden jälkeen. Hän tietää ja tuntee lapsen asiat yhtä hyvin kuin minäkin, eikä meillä ole mitään syytä neuvoa toisia tai päällepäsmäröidä. Kyllä omaa aikaa on, kun sen ottaa; muumit pyörimään, kasvonaamio ja lasi viiniä. Siskot, meidän kodeissa ei tulisi asua piikoja – eikä renkejä.

      1. Jonna
        Jonna

        Missä sanottiin, että passaan aviomiestäni? Mieheni varmaan kuolisi nauruun jos näkisi tuon tekstisi. Meillä kun ollaan aika kaukana siitä oltu aina.

        Kuten tuossa kirjoitin, jos jaksoit kokonaan lukea, niin meillä tällä hetkellä tilanne on vähän erikoinen, kun mies tekee kahta-kolmea työtä ja ei oikeastaan ole kotona ollenkaan. Silloin on vähän vaikea mitään tehdäkään kotona, jos ei ole paikalla. Ja kun hän on paikalla, niin joutuu tekemään niitä juttuja mitä minä en pysty, mitkä liittyvät esim omakotitalon korjaamiseen ja pihahommiin. (mihin ei esim fyysiset voimani riitä). Ihan vain olosuhteiden pakosta. Kuten tuolla kirjoitin, niin normaali tilanteessa meillä on hoidettu kaikki aina tasaisesti. Eikä meillä ole kumpikaan vanhemmista enemmän lasten kanssa ollut ennen tätä tilannetta.

        Sinulla meni ehkä koko kirjoituksen pointti ohitse. Meillä on jo aika isoja lapsia, tilanne oli tietysti hyvin erilainen kun olivat pieniä. Kun on teinejä talossa, niin ne illan viinihetket jää pois. Teinit pyörii täällä puoleen yöhön ja tarvitsee sitä sun tätä apua ja kyöhnää kyljessä. Jostain syystä nämä isommat imevät mehut ihan erilailla, sillä jatkuvalla tykittämisellään. Se, että se kohdistuu nyt äitiin, on meillä tietysti olosuhteiden sanelemaa. Ja vaikka oltaisiin normi tilanteessakin, niin kyllä sitä riittäisi ihan kyllästymiseen asti, meille molemmille vanhemmille. Sitten voitaisiin huokailla yhdessä tätä 🙂

    Vastaa