• Saako tuntemattomaan lapseen koskea ystävällisesti?
    Saako kummilapsen hiuksiin koskea kysymättä?

    Saako tuntemattomaan lapseen koskea ystävällisesti?

    Polttava puheenaihe; saako tuntemattomaan lapseen koskea ystävällisesti?

    Eilen silmiini osui Iltalehden uutinen, missä kerrottiin äidistä, joka pyysi tuntemattomien ihmisten lopettavan tyttärensä hiuksiin koskemisen. Ymmärrän pyynnön, sillä meidänkin poikien kiharia ja paksuja tukkia on pörrötelty kaupoissa ja kaduilla lukemattomia kertoja. Meitä se ei ole haitannut (ei poikia, äitiä, eikä isää), mutta olisihan se voinut tietysti häiritä.

    Keskustelu aiheen ympärillä oli äärimmäisen kiinnostavaa. Osa ihmisistä oli sitä mieltä, että kaikenlainen toisten koskeminen ilman lupaa pitää lopettaa täysin. Käden olkapäälle laskeminen, leikkimielinen tönäisy ja hiusten pörröttely. Heistä osa perusteli ajatuksensa sillä, että siitä on niin lyhyt hyppäys seksuaaliseen ahdisteluun.

    Lue myös: Poika meinasi tukehtua sushibuffetissa

    Osan mielestä toisen ystävällinen koskettaminen on ihan normaalia (tai pitäisi olla normaalia) ja seksuaalisen ahdistelun mukaan vetäminen keskusteluun, on vähintäänkin outoa. Kuulun ehkä tähän porukkaan, vaikka en minäkään tuntemattoman lapsen hiuksia lähtisi koskettelemaan kassajonossa.

    Ahdistuneet suomalaiset

    Keskustelu muuttui yhä kiinnostavammaksi.

    Yksi kommentoija sanoi, että uusi normi tulee olemaan se, että kukaan ei enää koske toisiinsa. Edes isovanhemmat eivät tule enää koskemaan lapsenlapsiinsa ilman lupaa. Tämä ajatus teki minut jotenkin todella surulliseksi.

    Me suomalaiset ollaan muutenkin muuta maailmaan pidättäytyneempiä, mitä tulee toisten ihmisen koskemiseen ja huomioimiseen, halutaanko me ihan oikeasti mennä tästä vielä enemmän omaan suuntaamme? Halutaanko todella luoda maa, missä kukaan ei koskaan koske ystävällisesti toiseen ihmiseen?

    Toisten mielestä jopa ihmisten kehuminen pitäisi olla kiellettyä.

    Lue myös: Nerf-pyssyjen panokset hyötykäyttöön äidille (kuvat)

    Tähän joku sanoisi, ”pitää pyytää lupa”, mutta eihän se nyt ole yhtään sama asia, jos käsi lasketaan tukien olkapäälle spontaanisti tai siihen kysytään ensin lupa. Koko tukevan kosketuksen tarkoitus valuu viemäristä alas, jos odotellaan lupaa. Kehuista puhumattakaan. ”Saanko kehua paitaasi?”

    pojat
    Erityisesti meidän esikoisen (huppu päässä) kiharaa tummaa tukkaa on kosketeltu hänen ollessaan pieni.

    Kosketus lievittää stressiä

    Millainen olisi maailma, missä ihmiset eivät lainkaan koskisi toisiinsa? Ei kaikilla ole kumppania tai lapsia joita halailla ja koskea. Työpaikalla saatu pyyteetön halaus toiselta, voi olla tämän ihmisen ainoa kosketus toiseen ihmiseen koko viikkoon, ehkä kuukauteen.

    Kosketuksella on iso voima. Kosketus muistuttaa aivojamme siitä, että ympärillämme on ihmisiä, jotka välittävät. Kosketuksen ansiosta kehon itse tuottamat, hyvää oloa aiheuttavat opioidit, sekä läheisyyshormoniksi kutsuttu oksitosiini ja mielialaamme ylläpitävä välittäjäaine serotoniini aktivoituvat.

    Jos ihminen saa paljon halauksia ja kosketuksia arjessaan, on hänellä parempi vastustuskyky viruksia vastaan kuin niillä, jotka saivat vähemmän kosketuksia.

    Jos ihmiseltä olisi esimerkiksi jonkun sairauksen seurauksena kadonnut kyky ymmärtää kieltä, kosketuksen välittämien merkitysten ymmärtäminen säilyy. ”Pidän sinusta huolta, olet minulle tärkeä”, on pehmeästä silittelystä välittyvän viestin syvin sanoma. Koskettamisesta kertyy terveyshyötyjä myös koskettajalle itselleen. (Lähde: Aivoliitto)

    Mitä jos löydät kadulta eksyneen lapsen, joka itkee peloissaan? Etkö voi ottaa lasta syleilyyn ja lohduttaa? Eikö silloinkaan voi tuntemattomaan lapseen koskea? Aika kamala ajatus.

    Saako lapsiin koskea?

    Päätin, että omia lapsiani en pelottele tällä asialla. Tottakai opetan heille ne rajat mihin toinen ihminen saa heitä koskea ja mihin ei, mutta hiusten pörrötys tai käden olkapäälle laskeminen, eivät todellakaan ole mitään seksualiseen ahdisteluun viittaavia tai johtavia asioita.

    Tuntemattomaan koskeminen on varmasti järkevintä jättää itse väliin, mutta ei siihen maailma kaadu, jos joku heidän/meidän hiuksiaan joskus pörröttää tai tarjoaa lohduttavan halauksen.

    Olen ennenkin sen kirjoittanut ja kirjoitan jälleen; olen kertakaikkiaan syntynyt väärään maahan. Minun pitäisi asua Espanjassa tai Italiassa, missä ihmiset koskevat, tuntevat ja tukevat. Elävät, iloitsevat ja nauttivat. Tämä ahdistuneiden suomalaisten maa ei vaan ole minua varten.

    Vastaa