Mä olen jotenkin lopen kyllästynyt törmäämään tähän lauseeseen. Katkerat poikien äidit! Ja kyllä, siihen törmää toistuvasti, törmäsin siihen jopa viimeksi meidän Poikien Äitien sivustolla, jossa yksi äiti väitti, että jos nainen sanoo toivoneensa poikalapsia, on hän todennäköisesti katkera poikien äiti, joka ei saanut koskaan tyttöä!
Siis anteeksi mitä? Tämän tyyppinen kommentointi nostaa niskakarvani pystyyn ja saa minut ärsyyntymään. Tämä on oikeastaan juuri se syy, miksi osa poikien äideistä voi huonosti. Koska meille naisille tuputetaan pienestä tytöstä asti ajatusta, että mikäli meistä tulee joskus poikien äiti, niin olemme kateellisia ja katkeria lopun elämäämme.
Katkerat poikien äidit vai onnelliset poikien äidit?
Muistan itseni pikkutyttönä, muistan äidin jolla oli kolme poikaa ja muistan jo silloin kuulleeni muiden aikuisten puhuvan aikanani, kuinka äiti on varmasti toivonut kovasti tyttöä ja varmasti katkeroitunut kun ei sitä saanut. Näin puhuttiin lasten aikana. Miksi?
Nyt aikuisena olen miettinyt, että itseasiassa tuo äiti ei koskaan vaikuttanut siltä, että olisi toivonut mitään tyttöä, koko katkeruus väite oli todennäköisesti ihan tuulesta temmattu juttu.
Minä olen kertonut blogissani avoimesti, että toivoin aikanaan tyttöä, tai pikemminkin tyttöjä/siskoksia. Kuitenkin tuostakin toiveesta huolimatta olen enemmän kuin onnellinen nykyisin, että en tyttöjä saanut. Ei omalla kohdallani ainakaan ole kyse katkeruudeesta. Kävin läpi kivisen ja raskaan tien asiaa käsittellessäni aikanaan, nimenomaan siksi, jotta minusta ei tulisi katkera. Se oli sen arvoista. Minusta ei tullut katkeraa, vaan onnellinen poikien äiti.
Puhumattakaan niistä äideistä, jotka eivät ole edes tyttöä koskaan toivoneet. Miksi ihmeessä he olisivat katkeria? Miksi on olemassa joku omituinen oletus, että kaikki naiset toivoisivat tyttöä? Ei se pidä paikkaansa. Poikien äitien sivuston keskustelun mukaan, yli puolet äideistä eivät ole tyttöä koskaan toivoneet. Osalle sukupuolella ei ollut mitään merkitystä ja osa oli toivonut nimenomaan poikia. Pelkkiä poikia.
Tämä on toisten alentamista ja kiusaamista
Minusta tämän -kateellinen ja katkera- kommentin käyttäminen, on toisen ihmisen alentamista ja kiusaamista. Sen lisäksi se on jonkinlainen pyrkimys hiljentää toinen. Tämä on varmaankin se syy, miksi nainen ei uskalla kertoa kovin usein julkisesti toivoneensa poikia, koska häntä väitetään välittömästi valehtelijaksi ja katkeraksi. Tämä on myös se syy miksi nainen ei uskalla julkisesti kertoa olevansa erityisen onnellinen siitä, että hänellä on kaikki lapset poikia, koska myös silloin häntä syytetään valehtelijaksi ja katkeraksi.
Lue myös: Älä sano näitä asioita monen pojan äidille
Ajatelkaa näin päin, voisitteko kuvitella, että kun “Pirkko” kertoisi julkisesti olevansa kauhean onnellinen yhden tytön ja yhden pojan äiti (niin kun on totuttu aina kuulemaan), ja joku sanoisi sitten siihen, että “olet vain katkera kun et saanut veljeksiä!” Miettikää kuinka tyhmältä tämä kuulostaisi! Ja silti tuon tyyppistä kommenttia joutuvat poikien äidit kuuntelemaan liian usein, jos erehtyvät kertomaan olevansa onnellisia.
Puhun varmasti monen poikien äidin puolesta kun sanon. Ei, me poikien äidit ei olla kateellisia ja katkeria. Me saatetaan ihan aidosti ja oikeasti olla tosi tyytyväisiä siihen, että meillä on kotona veljeskatras kasvatettavana ja me saatetaan ihan aidosti ja oikeasti olla tosi onnellisia juuri näin. Ihan yhtälailla, kun nainen voi olla aidosti ja oikeasti onnellinen tyttöjen äitinä, tai vaikka lapsettomana.
Peace and love!
Olen kahden tytön äiti. Onnellinen lapsistani. En ole itse saanut valita lasteni sukupuolta, eikä varmaan kukaan muukaan, tai ainakin aika harva. Lapsen sukupuoli on kuin sää, tulee mitä tulee ja sen kanssa eletään. Pojatkin olisin hoitanut ja rakastanut, ihan niin kuin nämä tytöt jotka sain. Nautitaan lapsistamme ja lapsi tuo kyllä paljon iloa ja onnea. Tuo muuten joskus huolta ja murhettakin. Minulla on nyt aikuiset lapset ja lopputulos äitiydestäni on, että onneksi tässä elämässä olen saanut olla äiti lapsille ja myös nyt isoäiti, kahdelle ihanalle pojalle.
No hei, todella hyvin kirjoitettu!
Minulla on kolme poikaa. En edes muista kumpaa sukupuolta nuorempana haaveillessa toivoin, varmaan molempia. Meidän raskauksissa kuitenkin vasta kolmannen kohdalla ajattelin että se edes voisi olla tyttö. KAIKKI perheen ulkopuolella toivoivat tyttöä. Veljet toivoivat pikkuveljeä. Meille vanhemmille olisi kelvannut kumpi vaan. Silti pelkäsin rakenneultraa, sukupuolen selviämistä ja omaa pettymistäni, jos sitä tyttöä en sitten saa. No, rakenneultra tuli, saimme tietää pojasta ja silloin tuli onnen kyyneleet. Ja todellakin ihan helpotuksesta että itse olin poikauutisesta ONNELLINEN, seassa ei ollut tippaakaan pettymystä tai surua etten tyttöä saanut. Eikä sitä ole tullut sen jälkeenkään. Ilman katkeruutta voin lisälapsiuteluihin sanoa että meillä on kolme erilaista, ihanaa, eläväistä POIKAA ja näin on hyvä ❤️
Kyllä, juuri tämän takia tämän kirjoituksen teinkin, koska ihan oikeasti, miksi poikien äiti ei voisi olla ihan vaan onnellinen, siinä missä muutkin äidit. Koska ainakin itse olen ja ilmeisesti moni muukin. 🙂
Minä olen saanut kaksin kappalein molempia eikä tullut ikinä edes mieleen toivoa jompaa kumpaa.En kertaakaan halunnut tietää etukäteen edes sukupuolta,mulle oli aivan sama kunhan syntyvät elossa ja terveinä.Kyllähän sitä kysyttiin kumpaa toivomme vastasimme vaan että kumpi vaan otetaan rakkaudella vastaan.Poikia tuli kaksi ensimmäistä niin johan jo spekuloitiin että aiommeko jalisjoukkuetta kasata omin voimin,teki mieli kirota jo siinä vaiheessa.Eka tyttö kun syntyi niin lällyteltiin “tulihan se tyttö” sieltä.Vaikka olis ollut poika niin yhtä rakas olisi ollut.Toisen tytön jälkeen päiviteltiin että meidänkö tehtävä on täyttää maa,sillon meni hermot.Ilmoitin kaikille ettei kuulu meidän lapsiluku kenellekkään kun itse hoidamme ja elätämme omin kustannuksin heidät,nyt kaikki aikuisia ja läheisiä toisilleen,ovat kiitollisia että on sisaruksia joiden kanssa pitävät sisarusiltoja.
Meillä on kanssa mun sisarusten kanssa sisarusiltoja ja matkoja. Meitä on yhteensä kuusi. (2 poikaa, 4 tyttöä). Ihanaa kun voi näin aikuisenakin kokoontua, jotenkin taannutaan aina lapsiksi…varsinkin veljet 🙂
Ei toivomisessa ole mielestäni mitään väärää, usein toivelleen ei edes voi mitään. Se tunnee vaan tulee. Mutta se toivooko ja kommentoiko toiselle, onkin sitten aivan eri asia.
Ystäväni tuli tervehdyskäynnile kotimme katsomaan esikoispoikaanme. Hänellä ja miehellään oli kolme tytärtä: kummallakin omat ja yksi yhteinen. Pojastani totesi : “No, siitä voi tulla vaikka homo!”
Omista tytöistään tuli narkkareita ja sitä myöten kriminaaleja ja nyt kuoli itse syöpään kesällä.
Karma.
Onneksi kukaan ei ole tuonut minulle tämmöisiä ajatuksia. Kaikki lapset ovat tervetulleita. Minulla kaksi poikaa, ihania rakkaita poikia ?? tytöt olisivat varmasti olleet yhtä rakkaita. Kyllä arvuutella saa eikä kaikesta tarvitse ottaa itseensä. Toki jos joku on ihan tökerö niin kannattaa ehkä selvittää onko hän tarkoittanut sen sellaiseksi, jos ei niin osaa varmasti pahoitella. Jos on tarkoittanut niin ansaitsee läksytyksen urpodestaan.
Noita kommentteja alkaa yleensä satelemaan enemmän kun odottaa kolmattaan. Ainakin omalla kohdalla kaksi poikaa vielä oli ihan ok, vaikka kyllä siitäkin muutamat oudot kommentit olin saanut.
Olin kauan vapaaehtoisesti lapseton, kunnes sitten “vanhoilla päivilläni” muutinkin mieltäni. Jo positiivista raskaustestiä odottaessani tiesin, että en tule tekemään lapsia yhtä enempää ja toivoin salaa, että kunpa lapsi olisikin poika. Pojan saimme, ja nyt jo teini-ikäisen kundin äitinä en voi olla enempää kuin tyytyväinen. Vähän hävettää tunnustaa, mutta pojan meikkaavia, kimittäviä ja kikattavia tyttökavereita seuratessani huokaisen usein syvään ja ajattelen, että ihanaa, että lapsemme on poika. Poikien kaverimeiningitkin ovat huomattavasti suorempia ja reilumpia kuin tyttöjen “me ei leikitä sun kanssa” -jutut, ulkonäköpaineet ja somesotkut.
Niin näitä ei kai saisi sanoa, koska eihän pojissa ja tytöissä pitäisi olla mitään eroa? Mutta kyllä meillä täällä on nähnyt jo ekaluokkalaisesta, että meno on aivan erilaista tyttöporukoilla ja poikaporukoilla. Tosiaan positiivisena erona näin poikien äitinä juuri tuo, että pojat leikkivät paremmin porukalla ja eivät samanlailla kiusaa jättämällä ulos.
Pirkko, kuuntele nyt itteäs
Kuvittelin ennen lapsia, että saan tytön ja sitten heppaillaan yhdessä. No 3 poikaa sain. Viimeisesyä toivoin et olisi tyttö, mutta poika oli.
Nyt kun pojat maailmassa, en osaa edes kuvitella tyttöä taloon. Niin ihanat pojat ja loppujen lopuksi tyytyväinen olen kun onkin vain poikia. En haaveile tytöstä ja olen tuumannut että olen itsekin niin poika-tyttö että oon just sopiva “poikien äiti”…. En ole pätkääkään kateellinen tyttöjen äideille. En tykkää lettientekemisestä, enkä seuraa muotia, en kaipaa tyttö traamaa… 😀
No vähän samat fiilikset. 🙂 Musta on itseasiassa aika täydellistä, että saan juuri sopivissa määrin tehdä “tyttöjen juttuja” kummityttöjen kanssa. Ja ei kuitenkaan tarvitse elää niitä päivittäin. Oli meidän perheelle aika erikoista aikanaan, kun oltiin kylpylässä lasten kanssa ja kummityttö oli mukana. Lähteminen joka paikkaan ja joka paikasta kesti niin kauan 🙂 Ollaan totuttu lähtemään nopeasti.
Ja sitten ennen kun joku tulee taas sanomaan, että ei ole “tyttöjen juttuja”, no ei ole ei. Samaa mieltä. Me kyllä poikien kanssa tehdään melkein kaikki ne jutut mitkä minuakin naisena kiinnostaa, esim käymme ostoksilla ja katsomme Frendejä. Mutta on se silti taivahan tosi, että on myös olemassa juttuna, mitä meillä ei ainakaan isä ja pojat kiinnostu sitten millään tekemään ja mitkä kiinnostaa minua. Kuten romanttisten draama-elokuvien katselu, kynsilakkojen laittaminen, tanssiminen ja hiusten kihartelu. Onneksi 13 vuotias kummityttöni on sitten taas kiinnostunut näistä asioista ja voin tehdä niitä hänen kanssaan. 🙂 Juuri sopivasti.
Itselläni on yksi lapsi, poika, ja olen todella tyytyväinen ja kiitollinen, että hän on juuri poika. Kun olen vierestä seurannut tuttujen/ystävien pikku-neiti-prinsessojen hius-, vaate- ja ihan vaan kaikkea – draamaa, niin huokaisen joka kerta helpotuksesta. Ihanaa kun on selkeästi ajatteleva, suoraviivainen, rämäpäinen poika, joka ei turhiin takerru.
Pakko myöntää, että tämä on yksi syy, miksi olen minäkin viihtynyt poikien äitinä. Olen näin vanhemmiten muutenkin väsynyt draamailuun, sitä tuntuu omassa lapsuudenperheessäni ja joskus kavereidenkin kanssa olleen enemmän kuin laki sallii. Mieluusti elän draamavapaata elämää nyt tästä eteenpäin.
Minulla on kolme poikaa ja olen oikeasti todella kateellinen tyttöjen äideille ja tämä jää suureksi surukseni jos en vielä tyttölasta satu saamaan. Tottakai olen todella onnellinen pojistani mutta se oma tytär jäämään puuttumaan.
Suosittelen käsittelemään tunteet läpi. Jos minä pääsin tuosta kateuden ja katkeruuden tilasta pois, niin voit päästä sinäkin. On ihan turhaa jäädä jumittamaan siten, että “voi kun olisin saanut tytön”. Se on vähän sama kun kävelykykynsä menettänyt voivottelisi koko loppu elämänsä, että “voi kun vielä kävelisin”. Oma suhtautuminen on aivan avainasemassa tässä. Voi joko katkeroitua ja velloa siinä tunteessa kadehtien lopun elämäänsä tai sitten valita toisin… suosittelen toista vaihtoehtoa. Vaikka ei ne tunteet tietenkään ole kiellettyjä mutta niistä todella VOI päästä pois.
Meillä on kaksi tyttöä ja kun toisen kohdalla saatiin kuulla että tyttö tulossa niin aika monet,jotka kuulivat kumpi tulossa sanoivat,että voi voi, olisitte varmaan halunneet pojan. No meille ei ollut edes varmaa saadaanko toista joten sukupuolella ei siinä vaiheessa ollut merkitystä. Ja itseasiassa me molemmat vanhemmat salaa toivottiin että toinenkin olisi tyttö. Ja monet ovat sitä mieltä että mies haluaisi pojan. Meillä isi on tehnyt tyttärien kanssa samoja asioita kuin olisi tehnyt poikienkin kanssa, sukupuoli ei ole sitä määritellyt
Jos minulle olisi suotu kaksi lasta, niin toiveena olisi ollut, että he ovat samaa sukupuolta keskenään. Silti moni olettaa kaikkien toivovan yhtä tyttöä ja yhtä poikaa. Ja juuri tuo, että isän pitäisi toivoa poikaa ja äidin tyttöä. Minä kun kipuilin oman toiveeni kanssa aikanaan, niin mieheni ei alkuunkaan ymmärtänyt minua. Hän sanoi, että hänelle olisi ollut oikein kiva juttu saada neljä tyttöä 🙂 Niin me kaikki ollaan erilaisia.
Itsellä kaksi tyttöä ja salaa toivoin poikia.
Kuvittelin ennen lapsia olevani “poikien äiti”. Onnellinen siitä, että terveitä lapsia molemmat ja toki molemmista tytöistä olen kiitollinen. Jännittää vaan tulevaisuudessa juurikin tuo tyttöjen maailman monimutkaisuus ja kieroilu. Samoin se, että väkisinkin olen heille se roolimalli, missä taas poikien roolimalli olisi ollut puolisoni ja itse olisin päässyt vähän “helpommalla” ? Itse olen poika-tyttö, joka kasvanut veljien kanssa, joten tykkään suorasta meiningistä enemmän. Mutta toivon, että voisin vaikuttaa tyttöihini sen verran ettei heistä ainakaan kieroilijoita tulisi. Tykkään laittaa hiuksia, mutta yritän myös opetella tykkäämään röyhelöistä ja glitteristä ? Kiljuminen on kyllä niin ärsyttävää, että peltorit pitää kaivaa välillä esiin kun oikein innostuvat ??
Siskokset, ihanaa, se oli se minun haaveeni joskus. Mutta hei, on aika kivaa huomata, että vaikka ei aina saa mitä haluaa, niin voi silti olla ihan huippu kivaa 🙂 Ihanaa syksyä teidän täydelliselle perheelle!
Minulla on kaksi lasta. En ole kummallakaan kertaa halunnut tietää raskausaikana sukupuolta. Esikoista odottaessa olin ajatellut itseni tytön äidiksi ja pojat tuntui jotenkin vierailta. Sisarusten ja kavereiden lapset olivat tyttöjä ja jotenkin pienet tytöt tuntui tutuilta. Noh, poika tuli ja täysin unohtui että joskus ajatus poikalapsesta tuntui vieraalta. Toista odottaessa ajattelin, että olisipa ihanaa jos saisi toisen pojan, ja ajatus veljeksistä tuntui niin itsestään selvältä. Sitten syntyi tyttö, ja aivan yhtä ihana ja rakas hänkin. Mutta kieltämättä tunnen joskus pienen haikeuden ohi pyyhkivän, kun näen omien lasteni ikäisiä veljeksiä.
Nämä on arvokkaita ja korjaavia kokemuksia kuulla niiden äitien, joille on koko elämä toitotettu, että pelkkien poikien äitinä on ikään kuin jäänyt jostain paitsi. Juuri tuo, että kaikkihan me todellisuudessa jostain paitsi jäädän, mutta sitten taas saadaan jotain muuta ihanaa. Mahtavaa syksyä teidän perheelle.
Meillä on kaksi hartaasti toivottua poikaa ? siitä asti, kun teimme päätöksen yrittää lasta, toivoin poikaa. Tai siis poikia. Eka kerralla jätettiin sukupuoli kysymättä, ja voi miten itkin onnesta kun kuulin synnyttäneeni pienen pojan. Toisen kohdalla kysyimme sukupuolta etukäteen, mutta silti ensimmäinen kysymykseni taisi synnytyssalissa olla “onhan se varmasti poika?”. Mies saattoi toisella kerralla hieman haaveilla tytöstä, mutta on myös itse neljän veljen kanssa kasvaneena valtavan onnellinen veljeksistä ?
Loistavaa kuulla myös näitä tarinoita julkisesti. Se voisi vähän murentaa tätä myyttiä, että jokaisen naisen tarve olisi saada tyttö ja jokaisen miehen poika. Koska niinhän se ei ole!