• Vauvanhoito-ohjeita vuosikymmenten takaa

    Vauvanhoito-ohjeita vuosikymmenten takaa

    Vaikka isoäideillä ja perimätiedoilla sekä vanhan kansan ohjeistuksilla on vankka paikkansa maailmassa, ei kaikkia vauvanhoito-ohjeita vuosikymmenten takaa kannattaisi kuitenkaan lähteä kokeilemaan. Osa sekä odottaville äideille suunnatuista että vauvanhoitoon annetuista ohjeista olivat vähintääkin erikoisia.

    Esimerkiksi A. Timol Wistrandin kirjoittamassa, vuonna 1897 julkaistussa Wistrand’in Kotilääkäri – Kodin lääketieteellinen käsikirja -teoksessa on useita, nykyisellään vähintäänkin oudoksuttavia ohjeita. Opuksessa hammassärystä kärsivää, odottavaa äitiä neuvottiin asettamaan pari iilimatoa ikenilleen.

    Onneksi nykyään meillä on toimiva hammashuolto.

    Samaten kirja neuvoi odottajaa hieromaan nännejään säännöllisesti paloviinalla, sillä kirjan mukaan se tekisi äidin nänneistä vankemmat ja auttisi näin kestämään imetyksen paremmin.

    Paloviinaa parempi lienee ehkä kuitenkin Lasinoh-voide?

    Historian havinoista löytyy myös suorastaan hyvin vaarallisia ohjeita, vaikkakin tuohon maailmanaikaan tutkimustietoa ei  aiheeseen liittyen juuri ollutkaan. Erään ohjeistuksen mukaan raskausaikana olisi hyvä polttaa tupakkaa, sillä silloin vauva pysyisi pienikokoisena ja synnytyskin sujuisi helpommin.

    Onneksi nykyään tupakoinnin vaarat tiedostetaan, eikä sitä todellakaan suositella odottaville äideille (tai kenellekään muullekaan). Raskausajan tupakointi on sikiölle ja sen kehitykselle äärimmäisen haitallista.

    1960-luvulla imetyskin oli säänneltyä

    1960-luvulla annetun syöttöohjeen mukaan vauvan syöttäminen kesti pääsääntöisesti 15-20 minuuttia, ja terve vauva sai jo 5-10 minuutissa koko tarvitsemansa ravintomäärän.

    Melko tehostettua, sanoisin. Ja erilaista, kun muistelee omia imetysmaratoneja ihanassa vauvakuplassa.

    Jatketaan vielä samalla teemalla, nimittäin syömisellä. 1960-luvun ohjeistuksen mukaan terve vauva tarvitsi viisi ateriaa päivässä – ensimmäisten elinviikkojensa aikana ehkä myös yhden aterian keskellä yötä.

    Tämä on hirveän brutaalin kuuloista. Nykyohjeistuksen mukaan vauva tulisi ruokkia aina, kun hän vaikuttaa nälkäiseltä – joka täysimetetyllä tarkoittaa keskimäärin 8-12 kertaa vuorokaudessa. 1960-luvulla ei varmaan puhuttukaan tiheän imun kaudesta…

    Ruumiillinen kurittaminen tavanomaista

    Vuonna 1942 ylilääkäri A.A. Lyytikäinen kirjoitti Terveydenhoitolehteen artikkelin siitä, mikä oli lastenkasvatuksen päätehtävä. Kirjan mukaan kasvatuksen tehtävänä oli opettaa  lapsi tulemaan toimeen olemassaolon taisteluissa, ja hänet piti pienestä pitäen totuttaa epämiellyttäviin olosuhteisiin sekä kestämään kipua hangoittelematta.

    Tällä viitattiin siis ruumilliseen kurittamiseen, joka tuohon maailmanaikaan oli enemmän sääntö kuin poikkeus. Onneksi ei ole enää.

    Lääkäri William Sadlerin vuonna 1916 julkaistussa oppaassa taas ohjeistettiin äitejä käsittelemään vauvoja mahdollisimman vähän – eli huolehtimaan ruokinnasta sekä vaipanvaihdosta, mutta jättämään muuten omiin oloihinsa. Teoksen mukaan vauvan tuli itkeä pontevasti useita kertoja päivässä, sillä se teki vauvan keuhkoille hyvää. Jos kuitenkin vauvan kasvot muuttuivat hengenhaukkomisesta sinertäviksi, tuli äidin tällöin suorittaa luja läpsäys joka palauttaisi hengityksen.

    Järkyttävää. Onneksi nykyään lapsen tarpeisiin kiinnitetään huomiota kokonaisvaltaisesti jo odotusajasta lähtien.

    Muistatko sä erikoisia vauvanhoito-ohjeita vuosikymmenten takaa?

    Vastaa