Nyt tiedän miten niitä syrjäytyneitä syntyy!
Olen nyt jonkin aikaa todella uupunut ja hämmentynyt vanhempi. Kuten olen aikaisemminkin kertonut, niin meidän yhdellä pojistamme on ADHD. Tämä on tiedetty siitä asti, kun poika oli pieni. Yhteistyötä koulun kanssa on tehty tiiviisti ensimmäisestä luokasta eteenpäin. Pojalla on ollut koulussa koko ajan tehostettu tuki.
Lue myös: Elämäni ADHD lapsen äitinä
Aluksi koulu meni hyvin, mutta viime vuodet ovat menneet siihen, että pojan käytös on ollut koulussa levottomampaa ja siihen on yritetty kaikin konstein saada muutosta ja pikkuhiljaa on siinä onnistuttukin. Nyt poika saa jo välillä positiivista merkintää koulusta, mikä on tosi kiva. Hän ei turhautuneena häiritse enää muita, eikä kiusaa opettajia. Hienoa…mutta, seuraava ongelma on jo ovella.
Mikä on opettajien ja koulun vastuu oppimisesta?
Olen jo useilta pojan tunneilta saanut viestiä, että poika ei tee tunnilla mitään. Kurssia on käyty yli puolet ja poika ei ole edes tarttunut käsityöhönsä tai tehnyt yhtäkään tehtävää kirjasta tunnilla. SIIS ANTEEKSI MITÄ?
Miten tämä voi olla edes mahdollista?
Onko nykyinen opetussuunnitelma tehty niin, että lapsi oikeasti voi vaan istua tunnilla, tekemättä mitään? Tämähän tarkoittaa sitä, että meillä on peruskoulussa lapsia, jotka ei välttämättä edes kirjaansa avaa koko kouluaikana. Ihmekös tuo, että joka kahdeksas suomalainen peruskoulun päättävä poika ei osaa lukea. Pojissa on paljon niitä, jotka on vain päästetty lipsumaan käsistä, vaikka lukutaito ei riitä seuraavalle vuosiluokalle.
MTV Uutiset: Joka kahdeksas peruskoulun päättävä poika ei osaa lukea
Missä on tukiopetus? Ei sitäkään anneta, jos lapsi sanoo, ettei halua sitä. Missä on jälki-istunto, missä on päivittäinen tarkistus kirjoista, onko lapsi vielä mukana aiheessa? Missä on opetus? Missä luokalle jättäminen, jos ei pärjää opetuksesta huolimatta?
Tämä on varmaan nyt sitten sitä kuuluisaa itseohjautuvuutta. Jos sitä ei ole lapsella ole, niin olkoon oppimatta. Tästä tulee aivan järkyttävä pommi Suomelle myöhemmin, sitten kun nämä kaikki koulun opetuksessa pudonneet pääsevät peruskoulusta. Eihän heillä ole mitään taitoa tai mahdollisuutta päästä kouluun tai töihin.
Vanhemmat opettajina
Opettaja on vinkannut meille, että kannattaa kiriä kiinni syyslomalla. Eli meidän olisi nyt sit vietettävä syysloma opettaen lapselle kaikki aineet, missä on jäänyt kelkasta tällä lukukaudella. Eli meidän pitäisi sanoa kolmelle muulle lapsellemme, että syysloma peruttu, äiti ja isä leikkii nyt viikon opettajaa ja opettaa neljännelle monen kuukauden asiat kerralla.
Jippii!
Tässä on muutama MUTTA. En ole opettaja, en edes osaa opettaa. Moni peruskoulun juttu on jo päässyt itseltäni unohtumaan, pitäisi ensin oikeastaan opiskella ne itse uudestaan. Minulla ja miehelläni on myös omat työt, arki ja nämä kolme muutakin poikaa. Meillä ei valitettavasti ole mahdollisuutta käydä joka ilta tai lomilla, kaikkia koulun juttuja uudestaan läpi ja opettaa.
Lue myös: Minussa ei ole mitään hyvää, suree ADHD poika
Tottakai meillä vanhemmillakin on vastuuta. Me vahditaan täällä, että kotitehtävät tehdään, kouluun mennään, kirjat on mukana ja, että lapsi korjaa käytöstään, jos se ei ole toivotunlaista koulussa. Jos huono käytös jatkuu, siitä tulee rangaistus kotona jne. Mutta opettaminen, se pitäisi tapahtua koulussa. Koska siitä se nimi “opettaja” tulee.
En osaa sanoa, onko tilanteeseen syynä opetussuunnitelma, koko koulutusjärjestelmä vai mikä? Mutta tämä homma ei toimi!
On aika voimaton olo! Vertaistuki ja vinkit kelpaavat.
Ne kaikki on ammattikoulussa peruskoulun jälkeen! Tätini on töissä ammattikoulun opona ja kertoo järkyttävää tarinaa siitä, kuinka heille tulee opiskelijoita, jotka hyvä kun osaavat lukea ja kirjoittaa. Nuoret vaan päästetään läpi kursseista, jotta heistä päästään eroon..
Tältä se vaikuttaa, kunhan saadaan hiljaiseksi tunnilla, niin mikään muu ei kiinnosta. Tämä on tosi surullista 🙁
Hei. Minun poikani on juuri samanlainen. Tai oli. Nyt, kun hän täytti 15,hänet todettiin lopulta autistiseksi. SIITÄ ne ongelmat johtuivat, ja koko lähestymistapa oli alun alkaenkin ollut väärä. On toki myös ad/hd, mutta autismi on se juttu. Nyt kun se on tiedossa niin ainakin opettajilta tulee vähemmän valituksia. Numerotkin ovat vähän nousseet, joten kai sinne päähän jotain menee.
Vaadi lisätutkimuksia ja ole aktiivinen – toisin kuin minä olin. Hitto että mua harmittaa, oltaisiin voitu toimia paljon paremmin, kun olisimme tienneet!
Voimia!
Kiitos, pojalle ei ole meillä edes ikinä tehty mitään virallisia isompia tutkimuksia. ADHD on todettu vain varhaiskasvatuksen, opettajien ja vanhempien täyttämien lappusten perusteella. Sekuntiakaan en epäile, etteikö ADHD:ta olisi, se on niin päivänselvää, mutta tutkimuksilla voisi ilmetä jotain muutakin. Siksi ne olisi kyllä hyvä saada.
Vinkkejä ei ole, mutta täysin sama tilanne pojan kanssa. On todella turhauttava tilanne. Opettajat toitottaa, että olis potentiaalia ja poika oppisi asiat hienosti jos vaan toimisi niinkuin muutkin. Oikeesti. Adhd diagnoosi on ollut eskarista asti. Ja se lapsi EI vaan toimi samalla tavalla kuin joku muu. Nyt ajattelin vaatia erityisen tuen, tehostettu kun ei selvästi riitä. Ja siihen kirjataan vaikka oppiaineittain ihan konkreettisia asioista, miten siellä koulussa toimitaan ja tuetaan. Minä kun en opettaja ole, enkä osaa tai voi opetuksesta huolehtia, eikä se kodin tehtävä tosiaan olekkaan. Saa nähdä, miten tässä käy.
Meilläkin on toi tehostettu, joten pitää varmaan vaatia myös erityistä tukea meille. Hyvin samalta kuulostaa meidän molempien tilanne. 🙁 Tsemppiä teillekin.
Meillä on pojalla diagnoosiselvittelyt (ADHD, aistiyliherkkyys) käynnissä ja erityinen tuki on ollut eskarista asti. Valitettavasti erityinen tuki ei ainakaan Espoossa merkitse yhtään mitään. Sairaanhoidon puoli on antanut vinkkejä koululle, mitä tehdä (tauotus jne.), mutta mihinkään toimenpiteisiin se ei johda. Koulusta tulee vain wilma-viestejä, miten huonosti, eri lailla tai “oudosti” poika käyttäytyy. Kyseessä siis ekaluokkalainen (!) inkluusioluokassa. Pelottaa, mihin tämä vielä johtaa ja kärsiikö jossain vaiheessa myös oppimistulokset, mitkä nyt ovat ikätasoisia. Varmasti jonkinlainen pienryhmä olisi paras ratkaisu, mutten tiedä, mitä se vaatii. Hyvä puoli on se, että lasten terapiapalvelut ovat olleet tosi ihania ja näkevät myös ne pojan hyvät puolet, toisin kuin koulu.
Kuulostaa enemmän kuin tutulta. Minusta tuo tehostettu tuki on ihan sananhelinää vain. Mitään erityistä tukea siitä ei ole saanut, muutaman hassun palaverin vuodessa, jossa pyöritellään papereita ja ihmetellään. Vanhempien pitää vaatia ja vaatia ja vaatia. Itse olen saanut tapahtumaan asioita vasta kun otan suoraan rehtoriin yhteyttä ja uhkailen korkeammalla taholla. Sinäänsä aika sääli, koska ei kaikilla vanhemmilla ole paukkuja taistella lasten puolesta vuodesta toiseen…
Meillä ei 1-2 luokilla opettaja jaksanut tai ei ollut kiinnostusta erityislapseen. Lapsikin alkoi jo sanomaan itseään tyhmäksi. Käsityö tuli kotiin aloittamattomana ja siinä oli lappu “tehkää kotona, en ehdi opettaa”. Läksyjä ja lisätehtäviä oli ihan älyttömät määrät päivää kohden, kun ei tunnilla niitä osannut itse aloittaa. Nyt neljä viimeisintä vuotta ollut aivan mahtavat opettajat ja lapsellakin lähtenyt menemään paljon paremmin. Opettajat jaksaa muistuttaa että jos läksyjen tekoon alkaa mennä yli tunti, niin silloin voi kotona karsia osan tehtävistä pois ja syyslomalla unohdetaan se koulu ettei lapsi rasitu.
Opettajalla on suuri merkitys. Meidänkin pojalla oli ekat luokat mitä parhain opettaja. Meni niin hyvin, että opettajan mielestä koko tehostetun tuen olisi voinut lopettaa. Mutta kun opettjat vaihtuu, niin hankalammaksi menee koko ajan…
Yhteyttä kouluun! Kokous opettajan ja erityisopettajan kanssa, onko koulunkäyntiavustajaa? Resurssiluokkaa? Mahdollista olla pienryhmässä? Helpompia kirjoja?Tehostettua tukea täytyy saada. Yt. Erityisopettaja
Pojalla on nyt tehostettu tuki, mutta se ei selvästikään riitä. En tosin tiedä, että mitä tukea seuraavan tuen portaalla saisi, olisiko se sen kummempaa…
Jos oppilas ei selviä oman ikäluokan oppimisen tavoitteista, voidaan siirtyä erityiseen tukeen ja yksilöllistää oppimisen tavoitteita vaikeissa oppiaineissa.
Onko kyse siitä, että asiat ovat pojalle liian vaikeita, eikä siksi osaa aloittaa tunnilla tehtäviä? Silloin voidaan ottaa alempien luokkien sisältöjä opetukseen ja kokeilla mistä löytyisi pojalle oma taso esim. matematiikassa. Tämä käytännössä on usein sitten erityisopettajan hommaa/tai ainakin tiivistä yhteistyötä luokanopen/erkan/vanhempien välillä.
Poika on kyllä akateemisesti taitava, eli osaisi jos saisi opetusta. Mutta ei ole yhtään itseohjautuva, ei opi esimerkiksi itse ohjeet kirjasta lukemalla.
Se tehostettu tuki täytyy koulun kanssa kirjata auki, mitä se konkreettisesti tarkoittaa ja mitä toimenpiteitä tehdään lapsen tukemiseksi. Ihan mustaa valkoiselle joka aineen ja eri haasteen kohdalla. Ja jos nykyinen tuen taso ei ole riittävä ja siltä se kuulostaa, niin tuen tasoa täytyy nostaa. Lapsen kanssa valitkaa muutama tavoite, joihin hän kykenee, ettei lapsi kuormitu liikaa ja saa myös onnistumisen kokemuksia 🙂 Tsemppiä!
Syysloman jälkeen pidrtään nyt uutta palaveria ja katsotaan miten sitä pitää päivittää.
Täällä sama tilanne. Järkyttävintä on se, että tieto tälläisestä tulee vasta vuosien päästä. Siinä kun on yhdestä vaiheesta jäänyt oppi menemättä perille, seuraavat vaiheet on ihan täysin turhia. Vuosiako ne opettaa tuuleen? Olen aika vihainen tällä hetkellä niin koululle kuin uuden opetussuunniteman tekijöille. Olo on epätoivoinen ja turhautunut. Suomessa meni hyvin, oli tosi hyvä peruskoulu ja taso kaikilla. Oli huiput Pisa-tulokset ja muut. Noh, virkamiehet meinas jäädä töittä ja päättivät uudistaa ja “parantaa” systeemiä, joka oli jo tappiinsa loistava. P*skaahan siitä vain tuli. Ennen pystyi luottamaan että virkoihin otetaan päteviä ja asioista ymmärtäviä ihmisiä. Nyt otetaan tasa-arvon ja rasisminpelon yms. vallassa epäpäteviäkin. Tulos on surkea. Todella surkea. Eikä kyse ole aina siitä, etteikö vanhemmat tahtoisi tukea ja auttaa. Jumaliste, kertokaa edes niille vanhemmille missä mennään! Ajoissa. Hiki valuu kun yritämme hakea tietoja miten nykypäivänä se jakolasku lasketaankaan. Vinkkejä ei ole. Paitsi pitäiskö joku kansalaisaloite nostaa peruskoulun pilaamisesta ja nuorten ja erityisnuorten heitteillejätöstä?
JUURI TÄMÄ!!! Kun tuntuu, että systeemi on täysin väärin tehty ja toteutettu tällä hetkellä. Miten hitossa voi jo ala-asteella olla se meininki, että jos lapsi ei itse opeta itseään, niin lapsi on sitten oppimatta. Aivan älytöntä. Ahdistaa näiden lasten ja nuorten puolesta tämä älytön ihmiskoe, mikä tulee räjähtämään käsiin tulevina vuosina. Sitten vaan todetaan “oho olipas se hullu kokeilu, mikä epäonnistui. Palataan vanhaan.” Se ei vaan tuo tätä aikaa takaisin näille lapsille ja nuorille, joiden opiskeluvuodet meni jo. Voi kun joku suunnittelisi mielenosoituksen tästä asiasta, olisin mukana!
Tähän voin vastata vain sen, että joillakin alueilla Suomessa on oikeasti huutava pula pätevistä opettajista. Varsinkin erityisopettajista.
Ja että tämän hetken resurssit ovat kouluissa aivan liian mitättömät. Yksi ope 30 oppilaan luokassa ei todellakaan ehdi istua kaikkien vieressä vahtimassa, että jokainen aloittaa työt. Siinä jää väkisin aina joku vaille huomiota, vaikka kuinka yrittää olla tehokas.
Meidänkin pojan koulussa opettajat vaihtuvat kuin paidat päällä. Ilmeisesti päteviä opettajia vähemmän kuin pitäisi.
Opetustuubista löytyy opetusvideoita esim. jakolaskuun.
https://youtu.be/ivQ8NCOHckY
https://youtu.be/4vZHohX_l3s
https://www.youtube.com/results?search_query=jakolaskut+jakokulmassa
Kiitos.
Meillä 2/4 lapsesta adhd, kummallakin aloitettu lääkitys nyt keväällä. Toinen käy nyt 9 luokkaa, toinen kertaa ekaa luokkaa. Olen onneksi itse saanut koululta hyvin tukea. Erityisen tuen päätökset on. Jos koulun kanssa haastetta olen ottanut kouluun päin yhteyttä, et mites tää nyt näin kun toisin on sovittu. Joistain asiasta väännetään koulun suuntaan etenkin vanhemman kanssa, mut periksi en anna. Aina kysyn jos vähänkin epäselvää jokin.
Mutta nää ei oo ykinä helppoja eikä yksioikoisia asioita. Mut toi koulun tyyli tekstissäsi kyl ihmetytti suuresti!
Tsemppiä tulevaan.
Kiitos. Saanko kysyä miten lääkitys muutti asioita, vai muuttiko?
Hei,
Meidän pojalla ADD diagnoosi tältä syksyltä. Samalla aloitettiin lääkitys, joka on kyllä tehnyt ihmeitä. Motivaatio koulunkäyntiin ja aloitekyky ovat lisääntyneet huomattavasti. Keväällä oltiin aivan epätoivoisia koulunkäynnin suhteen kun jatkuvasti oli tehtäviä tekemättä ja tunneillakaan ei juuri mitään saanut aikaiseksi. Eli tuo lääkitys, joka on siis sama ADHD:ssä ja ADD:ssä, on nimenomaan auttanut siihen tehtävien aloittamisen haasteeseen.
Kiitos tästä, meillä myös harkinnassa lääkkeiden uudelleen kokeilu ja ehkä tämä antoi vähän uskoa siihen.
Vaatimalla, vaatimalla ja vaatimalla. Ottamalla yhteys erityisopettajaan ja rehtoriin. Riitelemällä. Meillä vaati sen, että olin erittäin inhottava vaativa vanhempi ja vaadin, että koulu hoitaa oman osuutensa, eli opettamisen. Erityisopettajalta onneksi sain tukea myös. Raskasta oli mutta meillä lähti toimimaan. Ei tarvittu erityisen tuen päätöstä.
Tänään kirjoitin muutamalle opettajalle, jotka olivat näitä, jotka totesivat ettei mitään ole tunnilla tehty koko lukuvuonna. Ja yhden postin pistin rehtorille. Ainakin kaikki vastasivat heti. Toivotaan, että syysloman jälkeen hommaan tartutaan.
Toivottavasti poikasi saisi jotain kautta? hyvän nepsy-valmentajan – ei varmasti suoraan kouluun, opettajiin vaikuta, mutta poikasi itsetuntoon oppijana sekä motivoisi oppimaan/toimimaan. Hyvät nepsy-valmentajat tekevät yhteistyötä myös opettajan kanssa.
Mistä tällaisia voi saada? (etsiä?)
Meillä poika ollut 1. luokalta tehostetussa tuessa. 2. luokalla koulupsykologin ja koululääkärin kautta saatiin lähete nepsy-valmennukseen (neuropsykologinen valmennus), jonot olivat pitkät. No, jotain kummallista tapahtui ja poika katosi jonosta kaksi kertaa, nyt 6. luokan alussa sai vihdoin aloittaa valmennuksen. Siellä opetellaan keinoja auttaa itse itseään ja löytämään niitä omia vahvuuksia, jotta ei olisi niin riippuvainen aikuisen avusta. Meillä ollut etenkin toiminnan ohjauksen vaikeutta ja juuri tätä aloittamisen ja tekemisen eteenpäin viemisen vaikeutta. Toivotaan, että sieltä saataisiin nyt vihdoin ja viimein enemmän apua, ennen yläasteen alkua. Onneksi 3. luokalta alkaen on ollut ihana opettaja, jonka kanssa ollut hyvä yhteistyö ja sovittu paljon erilaisia keinoja, mm. tehtävien pilkkomista. Nyt ensimmäisten valmennuskertojen jälkeen todella positiivinen olo, nepsy-valmentaja tarttunut muutamiin epäkohtiin, joille ei vielä ole tehty mitään, ja vienyt asioita eteenpäin koulun kanssa. Siitä olen kiitollinen! Ja poika tuntuu pitävän suuresti, hän on saanut sieltä paljon itsevarmuutta ja näkee vihdoin myös asioita, joissa hän on hyvä.
Suosittelen ottamaan yhteyttä koulupsykologiin ja koululääkäriin, jotta he voivat antaa lähetteen. Ehkä oma opettaja voi neuvoa asiassa eteenpäin. Tsemppiä teille ja toivottavasti asiat järjestyvät!
Tämä kuulostaa kiinnostavalta tämä valmennus. Miksiköhän meille ei ole koskaan vastaavaa tarjottu?
Onko lapsellasi diagnoosin vuoksi hoito terveydenhuollossa? Sitä kautta voi saada lähetteen neuropsykologisen kuntoutukseen tai valmennukseen.
Tai saa kyllä samaa palvelua ostaa itse kustannettunakin, varmaan Suomessa löytyy varmaan ainakin kaupungeista neuropsyk. valmennusta, terapeutteja, kun etsii netistä.
Koitettiin saada virallisia ADHD tutkimuksia, mutta ei ole kuulemma tarpeen, kun tapaus on niin selvä. Lääkettä aina tarjotaan ekana.
Meillä pojalla oli diagnoosina monimuotoinen kehityshäiriö. Oppimisen kanssa paljon haasteita. Onneksi saimme pojan erityiskouluun vaikka oli kaikkien tahojen mukaan liian hyväkuntoinen. Samalla luokalla oli myös AD/HD lapsia.
Opettaja esitteli tuolloin vaihtoehtoja keskittymisvaikeuksiin. Lapset saivat itse opettajan avustuksella tehdä luokkaan oman pienen nurkkaukseen missä sai rauhassa opiskella. Jos ei kyennyt istumaan paikoillaan, sai vaikka maata lattialla tyynyillä tai matolla. Opiskelutyylin valitsi lapsi itse.
Opettajan suhtautuminen läksyihin oli jotain uskomatonta. Meidän poika sai raivareita kun ei kyennyt tekemään läksyjä. Opettajan mukaan tekemättömät läksyt on selvä merkki ettei ole tarpeeksi hyvin saanut asiaa opetettua, tällöin jatkoivat asian opettelua koulussa. Vanhempien tehtävä oli vain huolehtia että kirjat tulevat kouluun.
Lapsi oppi lukemaan ja kirjoittamaan, hitaammin kuin normaalit lapset, mutta kuitenkin niin että pärjää elämässä. Matematiikka oli vahvuus, ja tähän sai lisää haastetta. Biologia, historia, maantieto yms. opeteltiin mahdollisimman käytännön läheisesti, metsässä tms.
Erityisopetus, yksilöllistetty opetussuunnitelma ja pieni luokka ovat ne asiat mistä sinun kannattaa alkaa taistelemaan lapsen puolesta. Hankalaa tulee olemaan, mutta lopputulos palkitaan. Helpottaa paljon arkeakin kun saa avun koulunkäyntiin. Paljon tsemppiä taisteluun.
Kiitos, kyllä tässä nyt ainakin tuota tuen vahvistamista pohditaan vakavasti seuraavaksi.
Hmm… toki kiinnostaisi auttaa kaikkia, mutta todellisuus on sitä, että luokassa on useita avun tarvitsijoita yhtä aikaa. Itse asiassa realiteetti on pikemminkin se, että jo nyt heikoimmin suoriutuvat vievät leijonan osat open huomiosta ja tuesta, eivät ne pärjäävät. Tuen tason nosto, tukiopetuksen vaatiminen, läksytuen pyytäminen on hyviä keinoja, joita tulee mieleen. Itse hakeutuisin alueelle, jossa tiedän erityisopetuksen toimivan tehokkaasti ja jossa on mahdollisesti pienryhmiä tarjolla.
Näitä tukiopetustunteja tässä on juuri peräänkuulutettu. Jos pojalle on niitä opettaja ehdottanut ja poika sanoo “ei kiitos” niin se keskustelu on ollut sitten siinä. Minulle tuli tänään vasta tietoon, että tälläkin lukuvuodella näin on käynyt monta kertaa. Miten tukiopetus voi olla oppilaan päätettävissä? Jos tunnilla ei jostain syystä opi, niin sitten tukiopetukseen, ei siihen mielipidettä lapselta tule kysyä. Eihän tuollainen ADHD lapsi tee tietenkään mitään mitä ei ole pakko.
Olisipa vinkkejä antaa, meilläkin niitä kaivattaisiin. Kuka jaksaisi pitää ääntä siitä, että tämä on ammattiitaitokysymys. Jokaisen hyvän open ammattitaitoon kuuluu osata opetuksessa huomioon erilaiset oppijat. Erilaisten nepsyhaasteisten opettaminen ei ole tänä päivänä sen kummempaa erityispedaa kuin vasenkätisten opettaminen. Tämä on kouluissa asenne-, osaamis- ja ymmärtämiskysymys. Ei oppilaan vaan opettajan tahdon asia.
Samaa mieltä, toisaalta ymmärrän myös resurssipulan. Luokat ovat hurjan isoja, tilat meidänkin poikien koulussa avoluokkia, jälki-istuntoa ei anneta, koska resurssit, luokalle ei jätetä, koska resurssit…ei ole helppoa.
Valitettavasti jos lapsi ei mitään suostu tekemään, niin keinot on vähissä. Opettajalla on ne 20 muutakin oppilasta. Jos järkipuhe, uhkailu, palkitseminen, tsemppaus, kehut, pelottelu, rehtorin puhuttelu, kotiväen puhuttelu, psykologin juttelu ja toiseen luokkaan sijoittaminen ei auta, niin mitä itse koittaisit seuraavaksi? Ehkä paikka ei olekaan tavallinen koulu, vaan sairaalakoulu, jos lapsi ei pysty mitään tekemään.
Kyllä tämä poika siinä vaiheessa tekee jos on pakko. Mutta kun ei kukaan pakota koulussa. Pojalta vaan kysytään “tulisitko tukiopetukseen?” ja tietysti ADHD lapsi vastaa “en” jos hänelle annetaan vaihtoehto. Sehän on juuri yksi ADHD:n ongelma, että mihinkään ei oikein löydy motivaatiota.
Mutta hassuinta tässä kaikessa on se, että jos edes kotiin infottaisiin realiajassa “huomenna aion pyytää lasta tukiopetukseen” niin me vanhemmat voisimme uhkailu/lahjonta/kiristys periaatteella maksimoida sen tukiopetukseen menemisen, kunhan pääsisimme siihen vaikuttamaan. Mutta emme pääse vaikuttamaan jos saamme kuulla ennen syyslomaa, että poika ei ole tehnyt mitään tunnilla ja on kieltäytynyt tukiopetuksesta.
Niin kiire ei pidä opettajillakaan olla, että vanhempia ei infota mitä koulussa tapahtuu, varsinkin kun on tuen piiriin kuuluva oppilas. Kuitenkin on keretty kirjoittelemaan vanhemmille erinnäisiä wilma-merkintöjä hyvinkin usein, jotka ovat huomattavasti vähäpätöisempiä kuin se, että lapsi ei ole koko lukuvuonna opiskellut.
Ota yhteyttä koulupsykologiin ja kerro tilanteesta. Voi olla tarpeen tehdä psykologin tutkimukset, jotta tiedetään minkälaista tukea poika tarvitsee(ja mihin). Oppilashuoltoryhmä on koulussa juuri tätä varten. Toivottavasti asiat menevät eteenpäin ja poika saa oikeanlaista tukea. Hyvää lomaa!
Näitä tutkimuksia on pyydetty, tuloksetta.
Kysehän ei niinkään ole opettajan opettamisesta tai sen taidosta vaan pojan motivaatiosta ja syistä miksi hän ei tehtäviä tee. Yleensä kiristys-lahjonta, toimii tiettyyn ikään asti mutta kielteinen käytös rysähtää yleensä pahempana murrosiän kynnyksellä – juurikin siellä yläkoulu-toinen aste sektorilla.
Jokaisessa koulussa on moniammatillinen työryhmä jota kautta saa lähetteitä eteenpäin. Ryhmään saa yhteyden oman open, rehtorin, terveydenhoitajan, psykologin ym kautta. Olisi ehkä syytä selvittää ja ymmärtää miksi tehtävien tekeminen on niin vaikeaa tunnilla. Olen samaa mieltä kuin ylempänä, siinä että luokkamuoto ei ole nyt se paras.Pienluokkaopetuksesta hyötyisi niin lapsi kuin perhekin enemmän.
Lomaviikko on lomaa ja silloin ei koulutehtäviä tehdä, sanoi wilma tai koulu mitä tahansa. En myöskään sanoisi perheen muille lapsille loman perumiseksi sitä,että yhden kanssa tehdään koulutehtäviä. Se asettaa lapset vastakkain ja aiheuttaa turhaa painetta sille kenen vuoksi loma on peruttu. Kyseessä on kuitenkin lapsi tai nuori. Toivottavasti tämä oli vain sarkasmia tai huonoa huumoria ja se ei lasten tietoisuuteen tule.. Tsemppiä syksyyn, alkuselvittelyt ovat pitkiä ja haastavia mutta kantavat yleensä ”hedelmää” myöhemmin.
Juu ei tietenkään veljille näin oikeasti sanota, tämä oli vain väritetty kuvaus tapahtumista.
Olemme istumassa alas taas opettajien, rehtorin ja muidenkin asianomaisten kanssa syysloman jälkeen. Ehkä tämä tästä.
Moi. Ymmärrän, että tilanne turhauttaa. Kuitenkin mielestäni tässä ketjussa annetaan vaarallisia neuvoja. Olisi ensisijaisen tärkeää, että sekä lapsi, vanhemmat ja koulu olisivat samalla puolella (lapsen puolella!), kun lapsen asioita selvitetään. Riitelemään en lähtisi, vanhempien kasvava koulunegatiivisuus tarttuu myös lapseen.
Palaveria koululle (lapsen kanssa yhdessä!), jotta saatte tilanteen toimimaan. Mitä lisätukea koululla on tarjota, mikä on erityisopettajan kanta? Mitä tukitoimia ehdotetaan? Ovatko aineenopettajat kartalla tukitoimista?
Tukiopetus on lähtökohtaisesti tilapäiseen avun tarpeeseen esim. sairastumiseen liittyvien poissaolojen kiinni kuromiseen. Kun teillä on tehostettu tuki, kiinteä yhteys kouluun pitäisi jo ollakin ja joitain tukitoimia sovittu. Eri tukiportaalla olevat lapset tuovat eri verran lisäresurssia luokkaan, eli muutos voi näkyä konkreettisestikin.
Opettajat ja koulut ovat ahtaalla, itse tunnistan tuon tilanteen open näkökulmasta erittäin hyvin. Luokassa voi olla 30 oppilasta ja jokaisella on omat haasteensa. Lähtökohtaisesti koulussa halutaan auttaa, ei vaikeuttaa lasten oppimista. Se, joka elää kouluarkea tietää, mihin opettajalla on/ei ole aikaa. Resurssit ovat minimissä, (mikä on tietenkin täysin eri keskustelu).
Tsemppiä, uskon että saatte yhteistyössä asian etenemään!
ehdottomasti meillä on lähtökohtaisesti tavoitteena olla samalla puolella opettajien kanssa. Ei ole meilläkään helppoa pojan kanssa ja ihan ymmärrämme tuskan koulunkin puolella. Kuitenkin pitää myös vaatia lapsen edun nimissä tiettyjä asoita. Nämä resurssithan se ongelma tässä juuri onkin, ei opettajat.
Nyt täytyy kyllä puolustaa opettajaa. Tavallisessa luokassa ilman lisäresursseja opettajalla ei ole paljonkaan tehtävissä. Oppiminen vaatii ennen kaikkea motivaation syntymistä. Mitkään jälki-istunnot sun muut rangaistukset eivät todellakaan nosta motivaatiota. Jos lapsi ei suostu tunnilla mitään tekemään niin pakottamaanhan ei pysty ja oppimisen kannalta se olisi hyödytöntä. Jostain tulisi kaivaa lapsen motivaatio mikä on helpommin sanottu kuin tehty. Nykyisellä luokkakooolla opettajan on mahdoton tuntea lapsia kovin syvällisesti ja tietää mikä motivoisi lasta. Siinä te vanhemmat voisitte auttaa ja antaa opettajalle vinkkejä. Kotona voisitte tietysti alkuun harjoittaa jotain palkintosysteemejä jotta opiskelua alkaisi tapahtua. Tärkeää olosi tietty saada syntymään sisäinen motivaatio mutta aluksi tarvitaan ehkä ulkoista motivaatiota ja palkintosysteemejä esim. peliajan sitomista opiskelun määrään. Sen allekirjoitan että opettajalta tulisi tulla vanhemmille viestiä heti kun opiskelu alkaa kärsiä eikä vasta parin kuukauden päästä.
Meidän lapsen tuntien, hän tekee pakon edessä. Eli jos olisi vaihtoehtona saada jälki-istuntoa jos ei tee tunnilla tehtäviä, niin hän tekisi tehtäviä. No jälki-istuntoa ei tosiaan nykyään enää anneta, mutta voisihan se olla joku “rangaistus” tai palkinto kotonakin. Tieto vanhemmille pitäisi vain tulla realiajassa, että tunnilla ei tänään tehnyt mitään. Se ei riitä, että tieto tulee 2kk viiveellä.
Meillä on jo olemassa palkkiosysteemi, juuri tuolla peliajalla, mutta tieto ei tule kotiin asti. Opettajat ovat vaan onnellisia kun lapsi ei enää häiritse tunnilla.
Mutta vaikka poika tekisikin asioita pakon edessä aitoa oppimista ja kiinnostusta asiaan ei pakolla synny vaan motivaatiolla. Pitkällä tähtäimellä ei siis pakolla opetuksessa pitkälle pötkitä. Ihan elämää varten se oma motivaatio olisi jostain löydettävä. Ei työelämässäkin pomo istu vieressä pakottamassa ( tai en tiedä jos tälläisiäkin työpaikkoja on, itse en ole tämmöisessä ollut).
Näinhän se on. Tästä syystä tuntuu, että nykyinen opetussuunnitelma “kusee”. Koska selvästi se ei motivoi, esim poikia tarpeeksi, joiden koulumenestys laskee. Pojat eivät ole keskimäärin niin itseohjautuvia kuin tytöt, itseohjautuvuus selvästi laskee monen pojan motivaatiota suorittaa. Nyt pitäisi tehdä nopea korjausliike koko opetussuunnitelmaan ja miettiä, miten nämä koulupudokkaat saataisiin myös motivoitumaan.
Hei Jonna,
Lapsesi tarvitsee ehdottomasti paljon vahvempaa tukea. Tapaan työssäni perheneuvolapsykologina jatkuvasti poikasi kaltaisia lapsia. Hyvin paljon on tehtävissä ja apua saatavissa! Lapsellesi tarvitsee ensin tehdä koulupsykologin tutkimukset, joilla kartoitetaan hänen kognitiiviset valmiutensa. Adhd-epäily otetaan niissä aina huomioon. Kunnan/kaupungin toimintamallista riippuen koulupsykologi laittaa lähetteen perheneuvolaan, missä adhd tutkitaan ja mahdollisesti diagnosoidaan lääkärin toimesta. Diagnoosin saamisen jälkeen teidät ohjataan lasta ja koko perhettänne tukevien palvelujen äärelle. Voit myös itse hakeutua perheenne kanssa perheneuvolan asiakkaaksi ja vaatia saada apua lapsellenne. Teitä autetaan kyllä. ❤ Perheneuvola tekee yhteistyötä koulun kanssa, jotta lapsi saa tarvitsemansa tuen. Voimia kovasti ja luottamusta siihen, että asiat järjestyvät!
Hei, niin siis olemme nämä kaikki vaiheet jo läpikäyneet.
Omalla pojallani ei ole mitään diagnoosia, mutta onpahan vaan laiska ja ajoittain huoleton veikko. Koulunkäynti kiinnostaa rajallisesti, eli muutamat aineet sujuvat ilman erityistä panostamista. Loppujen aineiden eteen ei jaksaisi nähdä yhtään vaivaa. Tällainen lapsi on tietyllä tavalla väliinputoaja, sillä ketään ei koulussa kiinnosta, oppiiko hän oman tasonsa mukaisesti asioita vaiko ei. Yläkouluikäisen pitäisi ottaa paljon vastuuta oppimisestaan. No, meidän poika ei sellaiseen kyennyt. Patistelun ja kyselyn hän koki tarpeettomana, koska “kyllä mä hoidan” eli vanhemman ei passannut kouluunkäyntiin puuttua. Tuloksena yläkoulusta todistus, jolla ei pk-seudulla päässyt lukioon. Että on niitä ongelmia diagnoosittomillakin lapsilla.
Ihan varmasti on. Surullista, että resurssit ovat nämä.
Nykykoulu ei ota huomioon perinteisen koulun onnistujia, ns akateemisia lapsia joihin kyllä autismikirjon lapset suurimmassa osin kuuluu. Tarvitaan selkeitä rajoja, oma pöytä, oma opettaja, selkeitä faktoja, selkeitä vastauksia. Meillä on nyt 12-vuotias sairaalakoulussa, hän ei asu kotona mutta 8-vuotias jäi kotiopetukseen ja se on kyllä ainoa toimiva ratkaisu kunnes joku keksii uudelleen akateemisen normaalin koulun korvaamaan tuon isojen lasten päiväkodin. Lasten opetuksen taso ja vaatimukset ovat täysin epäsuhdassa.Vielä monessa palaverissa nähnyt ettei koulun työntekijät aijo sormeakaan nostaa lapseni hyvinvoinnin puolesta paitsi puhua jargoniaan. Lukekaa tämänhetkinen opetussunnitelma ja miettikää riittääkö lapselle joku opiskele itse- tiedekerho ja äidinkielessä aistimatka-kirjoittajakoulu jossa luokkatoverit saavat arvottaa kirjoituksesi ja korjata kirjoitusvirheet? Haluaisiko sinunkin lapsesi yksityisyyttä? Varmaan on monella nepsyllä paha olla joka koulupäivä. Tsemppiä!
Kiitos näistä! Paljon ajateltavaa.
Tämä ei koske vain poikia peruskoulussa oppilaana, vaan myös tyttöjä, joilla samoja neuropsykiatrisia diagnooseja kuin pojallasi. Omalla lapsella meni vuosia koulussa hyvin, 1-5-luokat, sen jälkeen aiemmin osoitetuista taidoista ja menestyksestä huolimatta mennyt saman tyyliseksi kuin lapsellasi eli työskentely koulussa ei suju.
Tähän on koetettu etsiä ratkaisuja siirtämällä voimakkaampaan tukeen ja apua myös terveydenhuollosta, neuropsykologin kuntoutuksesta. Monien osapuolten massiivisen panostuksen jälkeen tulokset edelleen laihoja. Jälkikäteen ajateltuna tulee olo, että tehokkaamman tuen antaminen aloitettiin liian myöhään, mutta prosessit kuntoutukseen ja jopa koulun tukeen todella hitaita ja byrokraattisia ja jotenkin lasta syyllistäviä ja painostavia. Lisäksi mielestäni terveydenhuollosta ja koulustakin saatetaan ehdottaa tukimuotoja, jotka eivät olekaan hyödyllisiä, vaan jopa heikentävät lapsen opiskelukykyjä, tällaisesta esimerkkinä koulupäivän lyhentäminen.
Ainoa neuvo omien kokemusten jälkeen voisi ehkä olla alkaa vaatia eri tahoilta tukea todella nopeasti eikä itse jäädä ihmettelemään, koska eri virkatahojen hitaus sitten kun aletaan tehdä jotain varmistaa muutenkin sen, että apua tulee tosi hitaasti.
Muuten tuli tilanteestasi mieleen, että on mahdollista, että koulu kokee lapsesi tunneilla tekemättömyyden heidän kannaltaan niin noloksi (niin kuin se onkin!) etteivät mielellään infoa ajantasaisesti.
Ikävää kuulla, että teillä on taisteltu saman asian kanssa.
Uskon lopun arvauksesi osuvan oikeaan, tilanne varmasti hävettää varmasti opettajiakin. Lapsi on aika älykäs ja varmana jossain määrin myös vedättää opettajia tahallaan. Opettajat pääsevät helpommalla kun eivät lähde vääntämään hänen kanssaan…
Jos opettajalla on luokassa n. 20 oppilasta, ei hänellä millään riitä resursseja istua yhden vieressä koko tuntia valvomassa, josko saisi jotain tehtyä. Valitettavasti näitä tapauksia on melko paljon nykyään, jotka eivät saa tehtäviä tehtyä ilman jatkuvaa vieressäoloa. Mikä on sitten muilta pois. Opetus on ryhmätilanne, ja kaikilla on oikeus opetukseen. Ehkä lääkitys ADHD:iin auttaisi? Erityisopettajan tuki varmaan kylläkin, mutta jos ongelma on pojan asenteessa, niin ei hänkään pysty paljoa tekemään.
Ja tosiaan, opettajilla on se parikymmentä – usein tunnin välein vaihtuvaa – opiskelijaa, joilla kaikilla on omat haasteensa ja tilanteita satoja/tunti. Ei siinä ehdi reaaliaikaisesti päivittää Wilmaa, tai laiominlyö ryhmän. Pakotuskeinot tulevat kotoa, ei koulusta (esim. ellei ala hoitaa hommia, niin pelit lähtee?). Luokallejättämisellä ei ole tutkitusti myönteisiä seurauksia oppimiseen. Tympii tämä jatkuva opettajien syyllistys: jos joku kieltätyy tekemästä tehtäviä, ovat keinot vähissä. Ja erityisoperesurssi kannattaisi suunnata niille, jotka jotain tekevät, mutta joilla on muita oppimisen haasteita.
Miten sinne Wilmaan ehditään sitten ilmoittamaan “terotti kynää toistuvasti, tai “oli hattu päässä sisällä” tyyppisiä merkintöjä, jos ei ehditä kirjoittaa “läksyt tekemättä” tai “ei suostunut tulemaan tukiopetukseen”?
On vaikea pakottaa kotoa mitään, jos ei tiedä mitä koulussa tapahtuu. Siinä vaiheessa jos tulee 2kk aloituksen jälkeen tieto, että lapsi ei ole tehtäviä tehnyt kertaakaan, niin se on aika myöhään. Tai 2kk jälkeen tieto, että lapsi ei ole kertaakaan suostunut tukiopetukseen, niin sekin on aivan liian myöhään. Jotta vanhemmat ehtii reagoimaan, niin tieto pitää tulla nopeasti ja luulisi tämän onnistuvan, jos on kyse lapsesta jolla tehostettu tuki.
Kirjoitat: erityisoperesurssi kannattaisi suunnata niille, jotka jotain tekevät, mutta joilla on muita oppimisen haasteita.
Näin ilmeisesti nyt juuri tehdään ja se ei ole ok. Resurssit tulee suunnata niille, jotka apua tarvitsevat, oli se syy mikä tahansa. Ellei sitten haluta hurjia määriä syrjäytyneitä lisää.
Moi ☀️?. Mun poika on 13v, ADD ja syö nyt kolmatta vuotta keskittymistä auttavaa lääkettä. Pojalla kävi aivan älytön tuuri, kun muutimme nykyiseen asuinpaikkaan hänen mennessään kakkosluokalle. Opettaja oli /on varmasti vieläkin todella ammattitaitoinen ja ensimmäisen syyslukukauden jälkeen kaikki lukuaineet poika oli erityisopen pienryhmässä. Myös taito-ja taideaineiden opettajat infottiin luokanopettajan toimesta niin, että kärryiltä putoamista ei sattunut. Psykologin testeihin päästiin kun äiti vaati niitä ajoissa, eli vitosluokan keväällä. Kutosella psykologin suosittelemia opetusmetodeja painotettiin ja numerot nousivat kohisten. Nyt ollaan seiskan syksyä aloitettu ja tuo psykologin lausunto on jaettu jokaiselle aineen opettajalle ja luokanvalvojalle ja erityisopettajalle. En aio antaa pojan koulumotivaatiolle mitään tilaisuutta tipahtaa, jatkan ”nyppimistä” niin kauan että tukiopetukset ja muut tuet ovat käytänteinä taas.
Kun tuo poika on fiksu, repii yhdeksikköjä kokeista, kunhan on oppinut vaan asiat. Oppiminen vaatii toistoja, ja niitä toistoja tehdään kotona. Opeta en, eli jos nuorimies on ihan pihalla asiasta, laitan aineen opettajalle viestin ja vaadin tukiopetusta. Ja poika ei missään vaiheessa saa tilaisuutta kieltäytyä, tietenkään … muuten kipittäisi pleikkarille saman tien.. tsemppiä ja voimia, jaksa taistella. Hän on sen arvoinen ❤️??
Kiitos, juuri tuo, että sitä tukiopetusta saisi, halusi tai ei, olisi minustakin tosi tärkeää!
Hei. Itse olen 27 vuotias mies ja minua ei todellakaan kiinnostanut peruskoulun aikaan opiskelu juuri ollenkaan. Minulla ei ole diagnosoitu ADHD: tai muitakaan toimintakykyyni vaikuttavia sairauksia. Peruskoulu tavallaan vaan meni omalla painollaan. Kerrat jolloin luin kokeisiin on luultavasti laskettavissa kahden sormen käsillä varsinkin yläkoulun ajalta. Lukemaan ja kirjoittamaan opin kyllä jo hyvin varhain opetuksen alettua. Yläkoulun jälkeen kävin ammattikoulun samalla välinpitämättömällä tyylillä.
Olin useita vuosia töissä ja edellisenä (2019) syksynä kyllästyttyäni “duunarin” hommiin aloitin ammattikorkeakoulun jota olen menestyksekkäin arvosanoin käynyt yli vuoden ja aion jatkaa tutkintoon saakka. Omalla kohdallani menestyminen oli siis pitkälti kiinni omasta halustani opiskeluun. Pointtina tässä on se että peruskoulussa opettajilla on monta opetettavaa vastuullaan ja mahdollisesti moni heistä haluaa keskittyä niihin jotka haluavat oppia. (Sama jos itse opettaisit vaikka harrastusta, ((kitaransoitto, laskettelu, tms)) niin keskittyisitkö henkilöihin joita asia ei kiinnostaa vai niitä ketä kiinnostaa?). Opettajilla on oma vastuunsa mutta yksinkertaisesti mm. kaltaisilleni aika ei aina riitä.
Minullahan on itselläni vähän vastaava tarina. En osannut peruskoulussa oikein mitään, ei kiinnostanut ja keskittyminen oli vaikeaa. Sitten innostuin opiskelusta aikuisena kunnolla ja lähdin lukion kautta opiskelemaan mediaa. Sain hyvän YO todistuksen ja opiskelu on sen jälkeen ollut helppoa. Uskon ja toivon, että meidänkin poika oppii möyhemmin… mutta vähän kyllä pelottaa aika peruskoulun jälkeen. Nykyään kun ei pääse yhtään mihinkään, jos on todella surkea todistus.
Mutta palatakseni poikaan, enemmän ehkä peräänkuulutan sitä vanhemmille infoamista asioista. Ei riitä, että kerran vuodessa kerrotaan, että poika ei ole tehnyt mitään koulutunneilla. Se tieto pitäisi tulla heti, jotta kotona siihen voitaisiin reagoida. Läksyhuomautukset pitäisi tulla joka tunnilta ym. Tukiopetusta pitäisi antaa, lapsen halusta huolimatta.
Huomenta,
tosi surullista koko tilanne. Ei näin pitäisi olla, että lapselle sysätään vastuu saatikka kysytään mitä haluaa. Kun oppiminen on haastavaa ja/tai mielenkiintoa ei ole, niin tottakai lapsi valitsee sen mistä aita on matalin. Pelottavaa on, jos kukaan ei huomaa eikä puutu oppimattomuuteen.
Ikävä kyllä vanhemmat joutuvat olemaan todella aktiivisia, joka suuntaan, jos lapselleen apuja haluaa. Olen huomannut vuosien varrella, että se on ainoa keino. Kysyä ja kysyä vaikkei aina tiedä mitä kysyisi?
Meillä ei ole ADHD:ta, mutta diagnoosin saatuaan on ollut helpompi saada apuja ja voinut vaatiakin.
ADHD-lääkitys voisi olla hyvä vaihtoehto. Onneksi semmoinen on keksitty.
Lähtisin itse liikkeelle lääkäristä. Tavoitteena saada diagnoosi ja mahd. lääkitys, jos lääkäri ja te olette sitä mieltä et se auttaisi ja että sitä kannattaisi kokeilla.
Sitten koulusta; oma opintosuunnitelma, mahd.mukaan pienryhmä tai avustaja. Joillakin kouluilla on oma ”erityis”luokka ja toiset ovat ”normi” luokassa, mutta esim. työskentelevät pienryhmässä tai ovat ”normi”luokassa avustajan kanssa.
Opettajien tulisi tietää millaista apua tarvitsee ja/tai mistä olisi hyötyä. Kaupunki/kunta päättää minkälaista apua saa.
Lääkärinlausunnon/diagnoosin ja opettajan/opettajien/erityisopen tekemän dokumentin avulla kaupunki päättää esim. omasta opintosuunnitelmasta.
Toiv. tästä olisi edes vähän apua?? eikä ollut kovin sekavasti kirjoitettu?
Tsemppiä kovasti teille ja kaikille muillekin!
??Ihanaa syksyä??
Meillä poika ei haluaisi pienluokalle, tietysti jos vaihtoehtoja ei ole, niin ei ole. Lääkitystä kokeiltiin pojan ollessa pieni, mutta se ei ollut kiva kokeilu, kun lääkkeestä tuli sivuvaikutuksia. Mutta ehkä sekin on uudelleen edessä. Saimme onneksi opettajalta ja rehtorilta pian viime viikolla vastauksia kysymyksiin ja toivon, että pallo lähtisi tästä pyörimään…
Etkö sanonut, että poikasi ei voi päättää sitä, haluaako hän tukiopetusta vai ei? Miten hän voisi päättää sen, meneekö pienluokalle vai ei? Olet epälooginen lausunnoissasi ja kasvatuksessa, ja sen takia poikasi on varmaan myös tuuliajolla.
En tiedä onko sinulla erityislapsia, mutta jos on, niin teidät varmasti, että erityisesti erityislasten kohdalla päätökset ovat monen palasen summa. Meillä esimerkiksi pojan sosiaaliset suhteet ovat korostetun tärkeitä hänen pärjäämiselleen ja olotilalleen. Meidän on pakko hahmottaa vanhempina kokonaisuus ja siihen kuuluu myös se, että mitä kavereista väkisin erottaminen tekisi tälle lapselle. Se saattaisi tehdä syöksykierteen huonompaan ja sitä riskiä me emme voi ottaa.
Meillä poika on kuudennella luokalla. Adhd ja monimuotoinen oppimishäiriö. Lääkitys auttaa koulunkäynnissä todella paljon. Tehostetusta tuesta siirtyminen erityisen tuen piiriin ei auttanut, koska ei ollut resursseja. Minulle sanottiin tästä suoraan ja pahoiteltiin asiaa. Neuropsykologisten testien jälkeen suositeltiinkin koulun vaihtamista. Se auttoi. Poika on nyt erityiskoulussa. Hän jopa itki, kun ei päässyt kipeänä kouluun! Itse olen luokanopettaja ja olen väsyttänyt itseni auttaessani poikaani pysymään muiden mukana kouluasioissa. Jouduin jopa jäämään vuodeksi pois töistä. Nyt molemmat jaksamme paremmin. Aloitin syksyllä taas työt ja poika siirtyi tähän uuteen kouluun.
Meillä on lääke ollut kokeilussa aikanaan, mutta ainakaan silloin se ei sopinut. Siitä tuli pahoja sivuvaikutuksia. Voi tietysti nut olla, että uusi kokeilu on jossain vaiheessa edessä.
Tosi vaikea tilanne 🙁 Kouluihin tarvittaisiin lisää resursseja ja yhteiskuntaan yleisesti osaamista kohdata nepsylapsi. Ei lapset tahallaan ole hankalia tai laiskoja vaan tekevät parhaansa niillä kyvyillä mitä käytössä on. Kolmiportainen tuki on yksi vitsi, erityisenkin tuen resurssit voivat olla aivan olemattomat. Meidän autistille apu tuli erityisluokasta. Vanhemmalla ei oikein ole muuta keinoa kuin vaatia ja taistella, käydä kaikki valitustiet läpi kunnes lapsi saa tarvitsemaansa tukea. Teille saattaisi sopia hyvin LAKU-kuntoutus, jota kautta voisi saada myös koululle apuja ja ohjausta lapsen kanssa. https://www.kela.fi/laku-perhe-kuntoutus. Kovasti tsemppiä!
Meillä on miehen pojan äidille neuvolassa sanottu että poika on ylivilkas. Huomasin sen jo ennen neuvolan tädin kommenttia että kaikki ei ole ihan kohdallaan. Mies ei soita lapsen äidille, vaadi tutkimuksia, koska 5 vuotiaan pystyy jo tutkimaan, hänen äitinsä ei tajua mistään mitään. Pistää pojan pelaamaan Nintendoa päivät pitkät ettei tarvitse opettaa mitään. Poika ei puhu muusta kuin pelaamisesta ja mies kysyi ex vaimolta että onko ruutuaikaa, ei kuulemma ole. No, pojalla on mustat silmän aluset koko ajan, nukkuu huonosti nukahtaa huonosti, on levoton, tunteiden hallinta aivan älyttömän huonossa kunnossa. En näe tässä vaiheessa kovinkaan valoisaa tulevaisuutta jos pojm äiti ei nyt ala tekemään asioille jotain ja todennäköisesti mies joutuu puuttumaan näihin kohta. Itse en voi tehdä mitään, voisin viedä tutkimuksiin ja hoitaa hänen asioita mutta joudun katsomaan vierestä. Silloin kun poika on meillä, ei pelata mitään tv pelejä tai kattoa kauheasti lastenohjelmia edes. Keskitytään leikkimään yhdessä ja opettelemaan odottamaan ja tekemään pieniä kotitöitä ja ulkoillaan. Poika on selkeästi rauhallisempi kun jättää telkkarin pois. Mitä tällaisessa tilanteessa teet kun etävanhempi on se jota joko ei kiinnosta tai ei yksinkertaista tajua.
Siis lähivanhempi ei tajua, kirjoitus virhe?