• You are currently viewing Opeta poikasi olemaan ahdistelematta
    A 18-year-old guy protects himself with his hand with the inscription Stop isolated

    Opeta poikasi olemaan ahdistelematta

    Opeta poikasi olemaan ahdistelematta

    Ja opeta myös, että ahdistelu ei riipu sukupuolesta. Poikiakin voidaan ahdistella, ja se on vielä vaietumpi asia. Tässä keskityn kuitenkin tarkoituksella pääasiassa naisten kokemaan ahdisteluun. Myönnän, tässä ja nyt, että nykyfeminismi ei houkuta minua. Se on saanut piirteitä, jotka eivät mielestäni johda tasa-arvoon – jonka suuri puolestapuhuja olen. Kotonani vieraili taannoin erään suurehkon yrityksen edustaja, myyntimies siis. Hän kävi edeltävänä päivänä ovellani ja sovittiin tapaaminen, koska tuote kiinnosti.

    Tapaaminen oli kuitenkin aika erikoinen. Mies kehui alusta alkaen vuolaasti tatuointejani. Ajattelin mielessäni, että onpas kohtelias. Sitten puhuttiin tuotteesta, ja palattiin taas tatuointeihin. Tällä kertaa hän kuitenkin tiedusteli, että onko niitä muualla? Vaatteiden alla? Onko ihan intiimialueillakin? Olisipa kiva nähdä? Näyttäisinkö?

    Ja tämä toistui monta kertaa.

    Olen aika hyvä puolustamaan mun ystäviä ja toisinaan itseänikin jos mua on loukattu, mutta tässä tilanteessa en sitä osannut tehdä. Kyseinen henkilö oli mua huomattavasti vanhempi, arvelisin että noin viisikymppinen. Hän tiesi tuotteesta kaiken mahdollisen ja osasi vastata hienosti kaikkiin kysymyksiini, mutta hänen tietoutensa jäi sikamaisen käytöksen varjoon. Yritin ohittaa kysellyt hämmentyneenä, naurahdin johonkin väliin, hyvin kiusaantuneena.

    Tämä on tosi yleinen käyttäytymismalli – vähättely siis. Kuitenkin kuten täältä käy ilmi, asiattomat puheet ovat todella yleisiä naisten kokemaan häirintään liittyen. Siitä huolimatta naisten kokema ahdistelu ja häirintä on arkipäiväistä ja pelottavan hyvin siedettyä. Meidät on ikääkuin opetettu suvaitsemaan tätä suoranaista perseilyä, ja jos siitä nostaa metakan, ollaan tiukkapipoisia ja takakireitä ämmiä. Ahdistelu ja häirintä on ahdistelua ja häirintää vaikka se ei sisältäisi suoraa ehdotusta / pyyntöä seksuaalisesta teosta, tai vaikka suhun ei koskettaisi.

    Tästä mä aloin sitten miettimään, että kun tää kulttuuri edelleenkin vaikuttaa olevan tällainen niin sanottuja setämiehiä suosiva ja häirintää suvaitseva, niin olisko meidän äitien oikeasti aika kääntää veneen suuntaa? Ihan todella keskusteltaisiin näiden meidän poikien kanssa siitä, miten toiselle voi puhua ja miten ei. Munkin keittiössä vieraillut ei-niin-herrasmies on ollut joskus jonkun äidin pieni poika,  ilman kykyä sukupuolisovinisimiin. Jossain vaiheessa matkansa varrella vaan mukaan on hänellekin tarttunut melkoisen kehnoja käyttäytymistapoja – tarina ei kerro, onko hänelle niistä kukaan huomauttanut. Mä en siinä tilanteessa huomauttanut, koska kuten sanottua, jäädyin. Jälkikäteen olin kuitenkin yhteydessä hänen esimieheensä, mutta en valitettavasti koskaan saanut vastausta.

    Ytimessä tulee tietenkin olla halu ja kyky kohdella muita ihmisiä kunnioittavasti – se on tärkeintä. Mutta koska maailma on tällainen kuin on, olisi hyvä tuon lisäksi heittää huomio siihen, että häirinnän ja ahdistelun suhteen mokailuihin ei ole varaa. Ajattelettomasti asetellut sanat tai typerä teko saattavat ihan oikeasti vesittää koko loppuelämän.

    Opeta poikasi olemaan ahdistelematta – se on palvelus myös hänelle itselleen.

    Vastaa