• Aikuisena opiskelemaan! Millähän ajalla senkin teen?

    Aikuisena opiskelemaan! Millähän ajalla senkin teen?

    Aikuisena opiskelemaan… apua!

    Tein eilen tosi ison päätöksen, lähden opiskelemaan! Lähden nyt aluksi väyläopintojen pariin, lukemaan Kulttuurituottajaksi, tavoitteena Kulttuurituottajan AMK.

    Olen pyöritellyt tätä jo pitkään. Vaikka aikuisopiskelu sinänsä ei minua jännitä, olenhan tehnyt sitä jo monia kertoja, mutta hieman jännittää yrityksen pyörittämisen ja opiskelun yhdistäminen. Uskon kuitenkin, että nämä tulevat tukemaan toisiaan. Aika voi olla vähän kortilla, mutta en osaa stressata.

    Neljä ammattia, mutta jotain puuttuu

    Olen käynyt lukion ja minulla on neljä ammattia. Kyllä NELJÄ! Nuorena opiskelin Parturi-kampaajaksi, sen alan töitä en tehnyt päivääkään. Tajusin jo ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen, että ala ei ole minua varten, mutta kävin sitkeästi koko kolme vuotta loppuun. Toinen ammattini on liikunnanohjaaja, opiskelin Vierumäen urheiluopistossa, missä tapasin myös nykyisen mieheni. En käynyt siellä AMK puolta, vaan peruskoulupohjaisen koulutuksen.

    Kolmantena opiskelin oppisopimuksella media-assistentiksi Adulta radio- ja tv-opiston, sekä Urheilukanavan kautta. Opiskelujen aikana sain ensimmäisen ja toisen lapseni. Opinnot olivat enemmänkin toimittajan työhön suuntaavia, mutta koska koulutus oli ensimmäinen laatuaan, ei kukaan oikein osannut sanoa mikä meistä virallisesti tulee. Lopulta titteli oli media-assistentti, vaikka kaikki tekemämme työt, sekä koulutus, opettivat toimittajan työhön.

    Lue myös: Ammattibloggaajaksi vuodessa

    Viimeisenä opiskelin Laajasalossa radiotoimittajaksi, silloin olin jo kolmen pojan äiti. Pystyin kuitenkin jättämään päivätyöni kokonaan ja heittäytymään opiskeluun täysillä. Radiotoimittajan töihin en valitettavasti jäänyt, tulin raskaaksi siten, että kun valmistuin, jäin pian äitiyslomalle. Myöhemmin alalle ei enää tullut palattua.

    Nokkelat jo huomaavatkin, että minulta puuttuu kuitenkin korkeakoulututkinto. Ja siinä on se suurin syy, miksi lähden nyt opiskelemaan.

    aikuisena opiskelemaan

    Loistava työkokemus ei yksin riitä, siksi lähden aikuisena opiskelemaan

    Minulla on nyt tämä yritys tässä ja meillä menee Sariannan kanssa paremmin yhdessä, kuin ikinä olisin uskaltanut edes unelmoida. Olen tosi kiitollinen, että saan tehdä töitä kotoa ja tykkään työstäni tosi paljon. Kiitos taas kerran kaikille teille lukijoille, että saan tehdä tätä työtä.

    Lue myös: Muutosten vuosi 2020! Mitä kaikkea tapahtui minulle?

    Kuitenkin meidän (mun ja Sariannan) pojat koko ajan kasvaa ja roolimme yrityksessä ei voi olla tämä sama ikuisesti. Jossain vaiheessa jonkun muun on otettava ohjat käsiin, jonkun jolla on pienet lapset.

    Joten, mitä jos joudun vielä joskus työnhakuun?

    Vaikka minulla on mieletön työhistoria, sellainen mistä voin olla todella ylpeä, niin se ei yksin auta. Valitettavasti työnhaku on tehty nykyisin niin tekniseksi, että rasti ruutuun vaan, jos korkeakoulu puuttuu, niin hakemustani ei edes lueta. Minua kiinnostavat työt kun ovat kuitenkin sellaisia, missä ihmisillä pääsääntöisesti on korkeakoulutus.

    Tästä syystä, minun on pakko lähteä kouluun. Mutta ei pelkästään pakko…

    Ennen inhosin opiskelua, nyt se on ihanaa

    En näe tätä kuitenkaan pelkkänä pakkona. Kun olin lapsi ja nuori, en tykännyt yhtään koulusta, enkä opiskelusta. Minulla on todennäköisesti jonkinlainen tarkkaavaisuushäiriö, ainakin selvä lukihäiriö. Nämä asiat hankaloittivat opiskelua ja keskittymistä. Ala-aste meni sekoillessa, yläaste meni sivussa istuessa, oikeastaan mitään tekemättä. Kun opin aikuisena vihdoin opiskelemaan ja ennen kaikkea nauttimaan opiskelusta, niin huomasin olevani koulussa hyvä. Minun piti vain tajuta, miten opin.

    Minulla on kuvamuisti, se on ensimmäinen asia, mikä tajuaminen auttoi minua opiskelemaan. Opin myös todella paljon paremmin, kun opiskelen jotain, mikä minua todella kiinnostaa. Tämä pätee varmasti kaikkiin ihmisiin, mutta omalla kohdallani se korostuu. En kertakaikkiaan pysty opiskelemaan asiaa mikä minua ei kiinnosta. Mitään ei jää silloin päähän.

    Uskon opiskelun tuovan myös paljon hyvää yrityksellemme. Vaikka en työnhakuun enää koskaan lähtisikään, niin koulutuksesta on varmasti paljon hyötyä. Tottakai ammennan kaiken tiedon opiskellusta meidän yritykseemme eduksi ja viimeistään sitten kun tapahtumat alkaa taas pyörimään, niin olen entistäkin taitavampi niitä suunnittelemaan ja järjestämään. En malta odottaa!

    Mutta tällaisia kuulumisia täällä. Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia aikuisopiskelusta ja erityisesti yrittäjyydestä ja opiskelusta yhtä aikaa. Onko se muilla onnistunut?

    Kommentit

    1. Avatar
      Riina

      Uskomatonta miten tämä kuulostaa tutulta! Aloitin nyt syksyllä AMK opinnot koska tuntuu, että työpaikka ei kovin helpolla irtoa ilman korkeakoulututkintoa, hyvästä työhistoriasta huolimatta.
      Minulla myös jonkin asteen lukihäiriö ja opiskelu tuntuu nyt aikuisena ensimmäistä kertaa mielekkäältä.

      Paljon pitää tehdä töitä ja välillä tuntuu ettei mikään aika maailmassa riitä tähän kaikkeen. Mutta toisaalta kaikki oppimani on tosi kiinnostavaa ja hyödyllistä tulevaisuutta ajatellen, mm. tämä kannustaa jatkamaan.

      Tsemppiä opintoihin!!!

      1. Jonna
        Jonna

        Kiitos. Minäkin ajattelin tämän niin, että oli lopullinen mahdollinen tutkinto sitten itsestään hyödyksi tai ei, niin kaikki oppimani tässä matkalla on varmasti hyödyksi. Ihan hyvä välillä voidella aivojaan uudella tiedollakin. Tsemppiä sinne myös.

    2. Avatar
      Nanna

      Mahtavaa! Paljon tsemppiä 🙂 Itsellä alkoi nykyiset työt ahdistamaan joten lähdin harrastamaan työn ohella jatko-opintoja tavoitteena ylempi korkeakoulututkinto. Nyt ”kypsempänä” saa tavattoman paljon enemmän opinnoista irti kun on elämänkokemusta takana. Kyllähän aika on kortilla ja kahden virtaviivaisen alle kouluikäisen kundin kanssa joutuu ottamaan yön tehotunnit välillä käyttöön. Äitinä olemisen ehdoilla kuitenkin mennään, armollisena itselle. Opinnoissa mahdolliset viivästykset aina sovittavissa tiukan paikan tullen, yhtä paljon proffat/opettajat tahtoo että tutkinto saadaan hoidettua läpi 🙂 Energiaa opintoihin!

      1. Jonna
        Jonna

        Kiitos, olen tässä pähkäillyt, että kyllä se varmaan iltahommiksi hyvin pitkälle menee. Päivät menee näissä työjutuissa, sitten kuskataan lapsia hararstuksiin ja tehdään ruokaa, ilta taitaa olla ainoa aika mikä jää yli.

    3. Avatar
      Maija

      Olen poikien äiti. Kehitysvammaisen pojan omaishoitaja, lisäksi hoidan iäkästä vanhempaani.
      Opiskelin AMK:n äippälomalla.
      Mutta nälkä kasvaa syödessä ja pääsykokeisiin odotan…

      1. Jonna
        Jonna

        Opiskeleminen on kyllä koukuttavaa! Toivottavasti pääset opiskelemaan taas haluamallesi linjalle.

    4. Avatar
      Maikkis

      Just valmistuin merkonomiksi, päiväopiskelulla ja otin vakkari hommista opintovapaata. Ny on 4 tutkintoa kaikki kyl 2 asteelta. Pakko oli opiskella uusi ammatti kun kädet ei kestä nykyhommis. Viimeisen tutkinto 10vuoden takaa. Irtisanoin itseni ja yritän saada töitä merkonomin puolelta. Vielä kiinnostaisi opiskella isännöitsijäksi mutta sitä voi vain opiskella oppisopimuksella. Ja ikää vast 33 ja 3 mukulaa 8-4 vuotiaat. Et just ku on mielenkiintoista opiskeltavaa niin oppii paremmin.

      1. Jonna
        Jonna

        Onnea valmistumisesta. Tovottavasti minäkin pääsen sinne vielä joskus.

    5. Avatar
      Suski

      Opiskelen ylemmässä ammattikorkeakoulussa sosiaali ja terveysalan liiketoiminnan ja palvelujen johtamista. 90op.Valmistun ensi keväänä Opiskelu on ollut mielenkiintoista ja haastavaa. Ensin ajattelin että hoidan koko opiskelun työn ohessa mutta vuoden tehtyäni näin totesin sen olevan liian haastavaa joten otin 9kk opintovapaata loppuajaksi ja tämä on elämäni parasta aikaa, saa keskittyä vain opiskeluun. Pojatkin on jo niin isoja että saan rauhassa opiskella. Tähtäimenä parempi paikkainen asiantuntijan työ.🙂🥰

    Vastaa