Kun viisi vuotta sitten kävin ostamassa meille kaksi pupua, joiden edelliset omistajat halusivat niistä luopua, niin minulla oli ostoon kaksi syytä.
- Toivon, että omien lemmikkien avulla, pojat oppivat hoitamaan ja huolehtimaan eläimiä. Oppivat arvostamaan eläimiä ja pitämään huolta itseään heikommista.
- Toivoin, että jonain päivänä, he oppivat lemmikin menettämisen myötä, myös käsittelemään surua ja menetystä. Jotta selviävät myöhemmin elämän väistämättömistä suuremmista suruista.
Viime viikonloppuna toinen näistä pupuista, Hemuli, täytti molemmat nämä kohdat, nukkumalla ikiuneen.
Poikien ensimmäinen lemmikin menetys
Hemuli nukkui pois perjantain ja lauantain välisenä yönä. Hemulilla todettiin pari viikkoa aikaisemmin Cuniculi tauti (tai vaihtoehtoisesti välikorvatulehdus). Pupu sai molempiin lääkityksen, parani joksikin aikaa, mutta sitten kunto romahti rytiänällä.
Perjantai iltana huomasin Hemulin makaavan kaikki raajat levällään lattialla. Kun yritin nostaa Hemulia ylös, ei sen tassut pitänee ollenkaan. Siinä vaiheessa kello oli niin paljon, että eläinlääkärit olivat jo kiinni. Yritin metsästää päivystävää eläinlääkäriä ja viimein sellaisen löysinkin kunnalliselta.
Numerosta ei vastattu. Soitin uudestaan, ei vieläkään vastausta. Liian pitkän ajan päästä sain numerosta eläinlääkärin kiinni, joka oli ollut muualla hälyytyksessä. Ajoin Hemulin kanssa Nurmijärvelle eläinlääkäriin keskellä yötä, mutta kun pääsimme perille, niin pupu hengitteli jo viimeisiään. Eläinlääkäri pisti sille vielä lopetuspiikin.
Niin oli meidän söpö Hemulimme poissa.
Pojat nukkuivat koko tämän ajan, eivät tienneet mitään mitä on tapahtunut. Ainoastaan vanhin Ossian oli hereillä. Aamulla olikin pojille kerrottavan surullisia uutisia.
Mikä on Cuniculi?
Encephalitozoon cuniculi on sienimäinen alkuloinen, joka aiheuttaa kaneissa erilaisia tulehduksia. Se tarttuu virtsan ja papanoiden mukana sekä mahdollisesti myös ilmateitse. Sen hoito vaatii matolääkkeen (fenbendatsoli) ja antibiootit. Matolääke poistaa oireet ja antibiootti auttaa tulehdukseen. E. cuniculiin liitetään yleensä hermostosairauksia ja sokeutumista. Lähde: SEY
Suru on suurta
Minä ja Oliver itkettiin koko viikonloppu, silmät päästämme. Olemme hoitaneet pupuja kaikista eniten. Muutkin surivat omalla tavallaan. Silloin kun hautasimme Hemulin meidän pihaamme, niin jokaiselle se oli selvästi tosi vaikea paikka. Kaikki tajusivat vihdoin kuoleman lopullisuuden.
Jännä oli nähdä, että koiramme Kookos suri myös. Kun Kookos näki ensimmäisenä yönä, että pistin Hemulin laatikkoon ja parvekkeelle säilytykseen, niin Kookos ei millään halunnut jättää Hemulia sinne. Kookos ulisi oven edessä ja jos sen päästi parvekkeelle katsomaan, niin koitti tassulla raapia laatikkoa auki. Kookos oli aivan sekaisin tapahtuneista ja tärisi Hemulin vieressä, kun sai haistaa kuollutta kaveriaan. Kookos ei ole normaali vieläkään. Bea-pupu jäi nyt yksin, kun Hemuli lähti. Yritämme pitää sille seuraa enemmän.
Suru opettaa, se opettaa, että kun sen suurimman surun yli pääsee, niin jää jäljelle kaipaus. Hellä kaipaus, mutta elämä aina jatkuu.
Silloin kun teillä kanilla todettiin cuniculi, niin pitikö ihmisille antaa jotain matolääkettä? Kun ymmärtääkseni se kuitenkin on sellainen joka ihmistenkin voi hypätä.
Ei me ainakaan saatu. Ilmeisesti ihmisellä pitäisi olla todella alentunut vastustuskyky (esim syöpähoidot) jotta se tarttuisi. Lapset eivät meillä kuitenkaan saaneet enää käsitellä pupun kakka+pissa astiaa. Varmuuden vuoksi.