Lapsiperheen hektinen arki on varmasti tuttua monelle. On ääntä, paljon muistettavaa, työt ja deadlinet, harrastukset, kotityöt… Lista on loputon ja arki tuntuu toisinaan todelliselta palapeliltä. Itse henkilökohtaisesti en selviäsi päivääkään ilman kalenteria. 😀
Niin kauan kuin muistan, on minulla arjen hallinnan apuna ollut kalenteri. Jo paljon ennen lasten syntymää käytin kalenteria. Sellaista perinteistä, jossa on jokaiselle arkipäivälle omat kellonajat ja tilaa kirjoittaa. Sellaista käytän edelleen, sähköisen työkalenterin rinnalla. Mun pitää saada nähdä se viikko edessäni. Kääntää sivuja, yliviivata tärkeimpiä asioita eri värein ja mikä parasta, vetää viiva suoritetun asian yli.
Rakastan TO DO – listoja!
Se tunne, kun To do – lista pienenee, on jotain sanoinkuvaamattoman ihanaa. Mä saan siitä niin mielettömän paljon. Koen onnistumisen tunnetta ja tulee fiilis, että arki on jotakuinkin hallinnassa ja ei muuta kuin eteenpäin. Silloin kun kävin vielä töissä päiväkodissa ja työaikani vaihtelivat paljonkin, meillä oli jääkaapin ovessa jokaisen perheenjäsenen kyseisen viikon aikataulut nähtävillä niin kutsutussa perhekalenterissa. Millaiset hoitoajat oltiin merkitty lapsille, milloin itse aloitin työt ja sitä rataa. Nyt kun teen pääasiassa töitä kotona ja “koordinoin” HEHEE 😀 meidän perheen arkea paraatipaikalta, on koululaisten lukujärjestykset jääkaapin ovessa olleet riittävät ja eskarilaisen hoitoajat lähes poikkeuksetta toistavat samaa kaavaa. Samalla kun ilmoitan ne sähköisesti, merkkaan ne omaan kalenteriini.
Nykyinen työni on myös todella riippuvainen aikatauluista. Joissain yhteistyökampanjoissa on jopa kellontarkasti määritelty postausaika, joten kalenteri on myös todella tärkeä työväline minulle.
Olen myös hiljalleen oppinut hölläämään keskellä sitä kiireisintä arkeakin. Pystyn rentoutumaan kahvin, lounaan tai lasten kanssa pelatun lautapelin ääreen keskellä päivääkin,. Tiedän, että mikään asia ei tule unohtumaan, sillä kaikki on ylhäällä kalenterissa.
Lisää arkikuvia ja meidän perheen touhuja instagramissa.