• Apua! Poika haluaa vain pelata, onko se ok?
    photo: Emmanuel

    Apua! Poika haluaa vain pelata, onko se ok?

    Nyt haluaisin kuulla teiltä muilta poikien äideiltä mielipiteitä ja ideoita seuraavanlaiseen tilanteeseen. Mitä tehdä, kun poika haluaa vain pelata? Yksi pojistani (sanotaan nyt sen verran, että hän ei ole enää mikään pieni poika) ei enää tekisi arjessa muuta kuin pelaisi tietokoneella. Häntä ei vaan kertakaikkiaan kiinnosta mikään muu harrastus tai toiminta.

    Olen hieman kahden vaiheella, että miten tähän suhtautuisi. Auttakaa minua tämän kanssa!

    Toisaalta olemme kaikkemme tehneet ja tsempanneet, että poika harrastaisi edelleen jotain liikunnallista tai muuta, missä ei istuta ruudulla koko ajan. Hän on ollut koko pienen ikänsä innokas urheilija, mutta into lopahti jossain vaiheessa ja sen jälkeen liikkuminen on ollut yhtä pakottamista. Poika on taiteellisesti myös lahjakas ja olemme ostaneet hänelle jos jonkinlaiset vehkeet siihenkin hommaan. Kiinnostus ei kestänyt sitäkään.

    Ainoa juttu, mikä kiinnostaa on pelaaminen. Aamusta iltaan ja illasta aamuun.

    Onko pelaaminen harrastuksena ok?

    Tiedän, että on paljon nuoria, jotka harrastavat E-urheilua. Tavallaan ymmärrän, että harrastus sekin on, siinä missä muutkin. Tuskin meidän poika on ainoa, joka haluaa vain pelata. Olemmekin nyt luopuneet tiukoista peliajoista ja antaneet tälle pojalle enemmän aikaa pelailla, koska se häntä selvästi kiinnostaa. Hyvä, että edes joku aisa kiinnostaa.

    Pelien ikärajoista ollaan tarkkoja ja pelit suljetaan ajoissa illalla, viikonloppuna on aina myös yksi pelitön päivä. Meillä on olemassa tietyt ehdot pelaamiseen; koulu pitää hoitaa kunnialla ja kotona suorittaa vaaditut kotityöt sekä velvollisuudet, muuten on turha haaveilla pelaamisesta. Kiroilemisesta lähtee laitteet jäähylle.

    Lue myös: Pojilla kokeilussa rajaton peliaika. Kannattiko?

    On silti vaikea nähdä pimeässä huoneessa istumista ja välkkyvän kuvaruudun tuijottamista päivät pitkät mitenkään hyvänä lapselle. En pysty mitenkään ajattelemaan sitä kannattavana harrastuksena, vaikka kuinka yritän. Koska enhän minä pysty pakottamaan lasta harrastamaan jotain, mikä on omasta mielestäni parempi vaihtoehto. Sitäkin on kokeiltu.

    esport
    Photo: FPVmat A

    Yksin vai yhdessä?

    Vaikka poika on fyysisesti yksin huoneessaan, hän pelaa silti koko ajan kavereiden kanssa yhdessä. Kaverit ovat linjan päässä ja he puhuvat toisilleen koko ajan. Onko poika siis yksin vai yhdessä? Mitä mieltä olet?

    Kai sitä voisi olla suurempiakin murheita. Poika voisi pyöriä tuolla hölmöilemässä ulkona. Nyt hän on ainakin kotona ja turvassa. Mutta jostain syystä ahdistaa suuresti. Pitäisikö vain antaa olla ja rentoutua itse tämän asian kanssa? Antaa pojan harrastaa sitä mistä hän tykkää ja unohtaa kaikki ruutuajat ja liikunnat? Vai vieläkö taistelen niiden kanssa?

    Mitä te tekisitte, jos olisitte minä?

    Mitä on E-urheilu? (Suomen elektronisen urheilun liitto)

    Kommentit

    1. Avatar
      Satu

      Meillä on kaksi poikaa (11 ja 12 v) ja ihan sama ongelma. On annettu pelata, koska pelaavat ulkomaalaistenkin kavereitten kanssa, puhuvat englantia ja kokevat sen hyvin jännittävänä. Molemmilla menee koulu hyvin, ei voi silläkään kiristää.. Mutta liikunta jää hyvin vähälle, mihinkään ei ole kiinnostusta enää, vaikka itse yritän näyttää esimerkkiä ja olen valmis kuskaamaan. Meillä sammuu koneet tiettyyn aikaan, mutta pelittömiä päiviä ei ole. Muutama it-alalla oleva aikuinen on sanonut että jos annatte pelata (ja harrastaa tietokoneita) niin tällanen siitä voi tulla 🙂 Vanhempi poika on oppinut todella taitavaksi koneen kanssa, osaa kiertää estoja ym, ei oikein tiedetä pitäisikö olla vihainen kun on salaa ylpeä luovuudesta. Näkisin että jos pystyy luovimaan niin että edes jonkin liikuntatuokion pitää välissä niin antaa pelata. Välillä vaikka punnerretaan ja hypitään. Ja jos kaverit on netissä niin on se aika julmaa rajoittaa sitä liikaa.

      1. Jonna
        Jonna

        Minua oikeestaan huolettaa nimenomaan tuo liikkumattomuus. Välillä poika vie koiraa lenkille, tai käy pyöräilemässä kavereiden kanssa, mutta se on niin satunnaista, että siitä ei sellaista terveydellistä hyötyä ole. Tähän asti olen jaksanut tapella siitä liikuntaharrastuksesta, se on ollut ehtona pelaamisellekin, mutta nyt olen alkanut miettiämään, että onko siinä järkeä. Pakottaa urheilemaan jos toinen ei halua? Toisaalta poika on ollut koko ikänsä liikunnallinen ja auttinut suuresti urheilusta, olen aika varma, että liikunan ilo löytyy uudelleen vielä joskus. Pitäisikö sitä rauhassa vaan odotella…?

    2. Avatar
      Susku

      Olen itse pelannut koko ikäni (nyt 32-v.), samoin puolisoni ja suuri osa kaveripiiriämme. Mielestäni vanhempana ei voi joustaa normaalin elämän peruspalikoista. Vertaa pelaamista intohimoiseen pesäpallon peluuseen. Ei pesäpallon takia saa jättää koulua menemään harakoille, unia nukkumatta ja terveellistä ruokaa syömättä, ei siis digitaalisen pelaamisenkaan takia. Mutta saisiko pesisharkkojen takia jättää menemättä lenkille? Saisi. On hyvin todennäköistä, että liikunnan ilo löytyy kyllä uudestaan, tai sitten löytyy kipeä selkä 25 -vuotiaana ja ihan uudenlainen motivaatio liikkua, varsinkin jos liikunnallista taustaa ja esikuvaa kotoa on.

      Jos lapsesi pelaa netissä, se on vahvasti sosiaalista, vaikka ei samassa tilassa oltaisikaan. Olihan sitä ennen ihmisillä kirjekavereitakin, jotka saattoivat olla tärkeämpiäkin kavereita kuin kukaan samassa koulussa, eikä siitä oltu huolissaan.

      Itse ehkä tekisin niin, että vetäisin henkeä, tilaisin lapsen suosikkipitsan, istuttaisin keittiön pöydän ääreen ja pyytäisin kertomaan mikä on suosikkipeli just nyt ja kuinka hyvin siinä menee. Mitä enemmän osoitat kiinnostusta pelaamista kohtaan, ehkä jopa ylpeyttä siitä, että lapsesi on siinä hyvä, sitä parempi toivo on keskusteluyhteyden pysymisestä 🙂

      1. Jonna
        Jonna

        Kiitos, tämä oli todella arvokas neuvo. On möynnettävä, että oma asenteeni pelaamiseen on enemmänkin negatiivinen kuin positiivinen. Ehkä sitä omaa asennettaan olisi hyvä tarkkailla ensimmäisenä ja tehdä siihen korjausliike. En ole varmaankaan koskaan kysynyt pojalta mitään peleihin liittyen tai käynyt yhtäkään keskustelua peleihin liittyen. Jos poika on alkanut innolla jotain selittämään, niin vastaukseni on ollut ”nää pelit ei mua kuule yhtään kiinnosta”. Tässä on peiliin katsomisen paikka.
        Olen ajatellut nyt höllätä hetken tuota liikkumaan pakottamista ja katsoa löytyisikö se into sieltä itseltään pikkuhiljaa…

    3. Avatar
      Galapagos

      E-urheilijat pitävät itsensä kunnossa mm. harrastamalla liikuntaa. Vaikka kuinka sitä itselleen selittäisi, ei nuori pysy terveenä ja fyysisesti kunnossa jos ei liiku. Niinkuin ei aikuinenkaan. Nuori ei näe tässä omaa parastaan vaan se vaatii aikuisen vahvaa tukea.
      Liikuntaa voi harrastaa muutenkin kuin seurassa, lenkillä, pyöräilemässä, lihaskuntoa kotona, kavereiden kanssa ulkopelejä.
      Opettaisin lapselle että kunnostaan pitää silti pitää huolta ja edellyttäisi edes pari kertaa viikossa ennen pelaamista sitä että käy itsekseen/vanhemman kanssa/kaverin kanssa lenkillä tms.

      1. Jonna
        Jonna

        Niin tätä olen juuri miettinyt, että miten sitä liikkumista saisi jatkettua kuitenkin terveyssyistä edes jonkin verran….?

    4. Avatar
      Sari

      Meillä aivan sama juttu 15v:n kanssa. Onneksi on myös kesästä lähtien innostunut käymään kuntosalilla kavereiden kanssa, muu aika menee pelaillessa, paitsi joskus saan houkuteltua koiran kanssa lenkille meidän vanhempien kanssa. Isoveli on ammatti urheilija salibandyssa, mutta tämä nuorempi ei halua (enään) mitään liikuntaharrastusta vaikka koulussa liikuntanro on 10. Mielenrauhaa meille vanhemmille ja itse olen myös onnellinen, että poika on kotona turvassa eikä pyörimässä kaduilla ainakaan usein.

      1. Jonna
        Jonna

        Kyllä se minuakin, näin liikunnallisena ihmisenä vähän syö, että liikunnallisesti monilahjakas poika ei halua enää harrastaa liikuntaa. Mutta eihän se tosiaan minun päätettävissä ole, mistä poika tykkää.

    5. Avatar
      Marika Heikkinen

      Marika
      Minulla on kolme poikaa (23v ja 11v kaksoset)
      Vanhin aloitti noin 6v tietokoneiden kanssa puuhastelun, Nyt hän opiskelee yliopistossa tietokoneiden ohjelmointeja ja muita, mistä mulla ei ole hajuakaan. Hänen pelaa paljon kavereiden kanssa ja puhuu sujuvasti englantia ulkomaalaisten kavereiden kanssa. Hänellä ei kouluaikana ollut oikein kaveria koulussa eikä edes yläasteella/lukiossa. Asumme pienellä paikkakunnalla ja samanhenkisiä ei ole ollut. Hän pärjää loistavasti nyt ja on onnellinen. Ei pelaaminen ole pahasta ja olen kaksosten kanssa jo puhunut, että saa tehdä sellaista mistä tykkää. Heillä on jo tuttuja ulkomailla ja juttelevat englantia. Rajoitan kyllä hiukan viikonloppujen pelaamisia ettei pelaa 24/7, mutta kaikki sujuu kunhan koulu käydään kunnialla.

      1. Jonna
        Jonna

        Niin, olen ymmärtänyt, että tämän tyyppisessä voi käydä hyvinkin. Yksi meidän pojista on innostunut nyt koodaamaan, sen näen tosi järkevänä hommana ja sitä olen antanut tehdä aina kun mielii. Tuo pelaaminen on ollut ehkä vähän vaikeampi sulattaa…

    Vastaa