• Tunnelukkoni: Olen draamakuningatar, joka huolehtii liikaa

    Tunnelukkoni: Olen draamakuningatar, joka huolehtii liikaa

    Päädyn testaamaan lomalla tunnelukkoni. Miksi?

    Kävin keskustelua vanhan työkaverini Idan kanssa yksi ilta tunnelukoista. Pohdin omaa toimintaani ja tunteitani tietyissä tilanteissa, jotka toistuvat elämässäni. Miksi ystävyysuhteiden loppuminen on minulle erityisen vaikeaa ja liittyykö siihen jonkinlaisia tunnelukkoja, mitä pitäisi ehkä käsitellä? Ida avasi minulle kiinnostavaa tietoa tunnelukoista ja minulle avautui uudenlainen näkemys itsestäni ja omista kompastuskivistäni tässä elämässä.

    Samalla oivalsin, että ajatukseni tästä ystävyyden menettämisen tunteesta eivät liity tunnelukkoihin. Ystävyysuhteiden päättymisen suru on inhimmillistä ja normaallia, se kertoo, että on aidosti toisesta välittänyt. Se ei liity mitenkään tunnelukkoihin, eikä ole asia mikä olisi millään tavalla minun syyni tai vikani. Tunteet ovat normaaleja. En ole yhtäkään päättynyttä ihmisuhdetta jäänyt koko iäkseni haikailemaan, joten varmasti sureminen ja asian pohtiminen on kannattanut. Kun tunteet käy aidosti läpi, niin pian huomaa jo tilanteen olevan ohitse. Taskussa mukavia muistoja, mutta ei katkeruutta tai surua.

    MUTTA pääsin käsiksi paljon mielenkiintoisempaan osaan itsessäni. Löysin tunnelukkoja, joiden olemassaoloa en ollut oikein sisäistänyt ikinä. Tunnelukkoni yllättivät.

    Mitä ovat tunnelukot?

    Ida Nevalainen on kouluttaja ja Elämän Akatemian perustaja, meille poikien äideillekin verkkokursseja vetänyt henkinen valmentaja. Hänellä jos jollain on tietoa ja taitoa kertoa enemmän tunnelukoista. Kovin tosissani en tämän tyyppisiä testejä ja juttuja osaa ottaa, mutta ainakin itse sain aika paljon uutta ajateltavaa omasta toiminnassani. Tykkään tehdä erilaisia testejä ja toisaalta myös analysoida itseäni, joten tämä oli ainakin kivaa ajanvietettä.

    Ihan jokaisella meistä on jotain tunnelukkoja. Tunnelukot ovat lapsuudessa ja nuoruudessa opittuja tapoja ja sisäistettyjä malleja reagoida, kokea, tuntea, ajatella ja käyttäytyä. Ne näyttäytyvät nimeomaan ihmissuhteissamme. Ne voivat aiheuttaa paljon murhetta elämäämme. Pitkään jatkuessaan tunnelukkojen vaikutukset voivat aiheuttaa esimerkiksi masennusta, uupumusta tai ahdistuneisuutta.

    Tunnelukko on hyvin kokonaisvaltainen ilmiö, jossa mukana ovat keho, mieli ja tunteet. Tunnelukot saavat meidät tuntemaan ja toimimaan kuin automaatiolla. Selviytymisjärjestelmän automatisoituminen on osa jokaisen ihmisen taipumusta, eikä siinä ole mitään tuomittavaa tai väärää.

    Tunnelukoista voi kuitenkin päästä eroon!

    draamakuningatar

    Minun tunnelukkoni

    Draamakuningatar

    Tunnelukkotestistä paljastui, että olen Draamakuningatar.

    Ensin minua vähän huvitti, sillä en osaa nähdä itseäni draamakuningattarena. Tunnen ihmisiä, jotka ovat todellakin draamakuningattaria ja olen mielestäni kaukana siitä. Draamakuningattaren kuvauksessa puhuttiin uhriutumisesta ja juoruilusta, mikä ei aluksi tuntunut yhtään minulta. Sitten kun luin kuvausta uudelleen ajatuksen kanssa, niin ehkä kuitekin olen draamakuningatar.

    Draamakuningatar kokee tunteet todella voimakkaina ja hän myös näyttää ne. Hän saa tyydytyksen tunnetta kaaoksesta ja uhriksi asettumisesta. Parhaimmillaan hän on täynnä energiaa ja hauska, huonoimmillaan hän on hysteerinen ja paranoidinen, kehitellen mielessään mitä omituisimpia tarinoita siitä, miten muut ovat häntä vastaan.

    Myönnän, missä olenkin, siellä on myös kaaos. Myönnän, ehkä sitten kuitenkin otan jossain asioissa uhriutujan roolin. ”Ei minulla ole rahaa, en minä pääse, voi kun olisi enemmän apukäsiä lasten kanssa, voi kun sitä ja tätä”. Kuitenkaan en koe uhriutuvani muita kohtaan, enemmänkin itseäni ja maailmankaikkeutta kohtaan. En harrasta muiden syyttelyä tai asetu uhriksi kaikessa mitä elämässäni on tapahtunut. En koskaan syytä yksittäistä tapahtumaa tai yksittäistä ihmistä siitä mitä minä olen tai mitä minä tunnen. Koen olevani enemmän toimija, kuin uhri. Mutta minulla tämä uhriutuminen näyttäytyy ehkä eri tilanteissa, kuin toisilla.

    Huolehtija

    Toinen tunnelukkoni on huolehtija.

    Huolehtijana itseni näen sitten taas helposti. Kannan välillä harteillani aivan liikaa huolia. Pelkään kaikkea ja kaikkia. Illalla pyöritän mielessäni kaikki kauhuskeaariot siitä, miten joku murtautuu meille sisään tai miten kuolen nukkuessani ja lapset jäävät yöllä yksin. Olen ehdottomasti pessimisti ja siksi huolehtijan kuvaus osui minuun täydellisesti. Pelkään aina pahinta.

    Huolehtija etsii asioita, joista valittaa ja on mestari löytämään todisteita sille, että asiat harvoin menevät niin kuin haluaisit ja että koko ajan kannattaa olla varuillaan, jotta ei tuke petetyksi. Hän rakastaa sanontoja kuten ”Elämä nyt vain on tällaista”, ”pääse jo yli siitä”, ”Elämä ei ole helppoa”, ”Asiat vaatii työtä”, ”Raha ei kasva puissa” – tämä on niin minua!

    Mitä en sitten taas ole

    Oli hauska myös huomata, että mitkä tunnelukot eivät juurikaan saaneet minulla pisteitä. Ne olivat esimerkiksi miellyttäjä ja palvelija. Tästäkin tunnistan itseni, sillä en tee asioita miellyttääkseni muita ja olen sillä tavalla terveellisesti itserakas. Ehkä juuri siksi koulu oli minulle lapsena vaikeaa ja joskus ihmisiä ärsyttää se, kun sanon mitä oikeasti ajattelen, enkä kauheasti kaunistele muiden mieliksi. Miinuksena se, että en ole hyvä esimerkiksi verkostoitumaan tai nousemaan hierarkiassa, koska en vain kertakaikkiaan kykene ”perseen nuolemiseen”.

    Miinuksena myös se, että joskus on vastassa ihmisiä, jotka eivät ole tottuneet siihen, että puhutaan mitä ajatellaan ja sanotaan suoraan. Heille näyttäydyn ehkä hieman röyhkeänä tai jopa ilkeänä. Vaikka tiedän, että en ole koskaan kenellekään tarkoituksella inhottava tai ilkeä. Tarkoitukseni ei ole pahoittaa kenenkään mieltä.

    Tunnelukoista oppiminen

    Minulle tämä tunnelukko juttu oli aika silmiä avaava kokemus. Omat tunnelukkoni olivat hyvin erilaiset, kuin mitä aluksi ajattelin. Alan ehdottomasti työstämään omia tunnelukkojani tästä eteenpäin, koska en todellakaan halua niiden määrittävän elämääni. Ihan ensimmäisenä tulee mieleeni tietoiset valinnat muuttaa omaa tuttua toimintaa. Ehkä voisin vähentää draamailua. Ei kaiken takana ole jotain suurta salaliittoteoriaa tai kaikki eivät aina ole minua vastaan, jos jotain ikävää tapahtuu.

    Huolehtijan roolista onkin huomattavasti vaikeampi päästä eroon, se on jo niin sisällä minussa. Tähän tarvitsen ehkä enemmän työkaluja. Mutta olen valmis yrittämään päästä eroon turhista tunnelukoista, jotka vaikeuttavat ihan suotta elämääni. Kaiken kaikkiaan omien tunnelukkojen tietäminen on jo itsestään muuttanut tapaani katsoa itseäni, ikään kuin ”eri silmin”.

    Ida Nevalainen käynnistää pilottiryhmän innokkaille tunnelukoista kiinnostuneille äideille (ja muillekin). Jos olet kiinnostunut tietämään enemmän omista tunnelukoistasi, kurkkaa meidän nettikaupasta lisää. 

    Vastaa