• Et ole niin loistava kasvattaja kuin kuvittelet

    Et ole niin loistava kasvattaja kuin kuvittelet

    Tiedätkö, et ole niin loistava kasvattaja kuin kuvittelet! Luultavasti lapsesikaan ei ole niin ihmeellinen, kuin ajattelet. Voi myös olla, että olet paljon taitavampi kasvattaja kuin oletat olevasi, lapsesi saattaa myös olla paljon ihmeellisempi, kuin uskotkaan. Kaikki riippuu kaikesta, mutta usein luulemme asioiden olevan jotain, mitä ne eivät ole.

    Mitä oikein höpötän? Lue alta…

    Pätemisen tarve ja täydellinen vanhemmuus

    Tapasin pitkästä aikaa hyvän ystäväni (amore amica) ennen lomia ja tapaaminen oli aivan ihana. Ei vain siksi, että näin pitkästä aikaa minulle rakkaan ihmisen, vaan myös siksi, että huomasin mitä olin kaivannut jo pitkään. Tavallista keskustelua, missä kukaan ei keuli millään. Ai että miten piristävää se olikaan.

    Olen lopen kyllästynyt kuulemaan kuinka Pertti-Einari siivoaa täydellisesti huoneensa, kuinka Irina-Mirjami kirjoittaa 3 vuotiaana romaaneja ja tekee munakkaan 4 vuotiaana. Miksi keskustelu vanhemmuudesta kääntyy usein siihen, että kenen lapselle on opetettu mitäkin parhaiten? Kenen lapsi osaa aikaisin, kenen lapsi on tottelevaisempi ja kenen lapsi on saanut parhaimman kasvatuksen?

    Lue myös: Lappi kutsuu tänä talvena, jos lunta ei tule

    Hei, tässä sinulle yllätys. Et ole niin loistava kasvattaja, kuin kuvittelet olevasi. Suurin osa ihmisistä ei vaan viitsi pahoittaa mieltäsi ja sanoa, että olet ihan tavallinen kasvattaja, aivan kuten me kaikki muutkin. Lapsesi ei myöskään ole mitenkään erityinen tai massasta upeudellaan poikkeva. Vaikka hän aivan varmasti on sitä sinulle (ja saa ollakin), mutta hän ei ole sitä meille muille. Hän on ihan tavallinen räkäposki ja tahmatassu, kuten kaikki muutkin lapset.

    Ja tähän samaan liittyen; se hölmöjä kaupungilla puuhaava Miko-Petteri tai muita jatkuvasti kiusaava Kielo-Onerva ei välttämättä ole sen huonommin kasvatettu lapsi kuin muutkaan lapset. Hän saattaa olla haasteellisempi lapsi kasvattaa, tai on voinut ehkä joutua hänelle sopimattomiin porukoihin? Mistä sitä tietää? Vanhempia on kuitenkaan turha aina osoitella sormella ja samalla kiillottaa omaa sädekehäänsä kehumalla omaa erinomaisuuttaan.

    (Sitten on asia erikseen vanhemmat, jotka laiminlyövät lapsen turvallista kasvua, mutta heistä en puhu tässä kirjoituksessa.)

    täydellinen kaqsvattaja
    Photo: Jamie Street

    Temperamentit ja sattumat ratkaisevat

    Minä uskon, että kyse ei ole siitä, kuka kasvattaa kuinkakin taitavasti tai kenen lapsi on lahjakkain ja upein. Kyse on temperamenteista, olosuhteista, henkilökemioista ja sattumasta.

    Hyvänä esimerkkinä Liisa Selänne (Teemu Selänteen edesmennyt äiti) joka kasvatti yhteensä kolme poikaa. Jokainen heistä oli fiksu. Yhdestä tuli opettaja, yhdestä tunnettu NHL-tähti ja yhdestä huumeriippuvainen. Äiti on kuitenkin yksi ja sama, kasvatustapa sama, elinpaikka sama, isä sama. Kumma juttu? Mitä jos oma erinomaisuutemme vanhempana ole olekaan se avainsana?

    ”Ei ole minun ansiotani, että Teemusta tuli tähti. Eikä ole minun syyni, että Panu sortui huumeisiin. Olen vain äiti, enkä voi kuin pysyä rinnalla ja rakastaa.” –kiteyttää Liisa Selänne Kodin kuvalehden haastattelussa vuonna 2006.

    Voisiko sitä enää fiksummin sanoa?

    Minulla on itselläni neljä poikaa ja he kaikki ovat hyvin erilaisia. Yhden kanssa on saanut koko ajan olla varuillaan ja jännittää mitä hän touhuaa. Hänellä oli taaperona valjaat, koska luottaa ei voinut, meni ihan päättömänä vaikka autojen alle. Joskus joku ihmetteli ääneen lähelläni ”miten joku pitää lapsellaan valjaita?” Poika on koulussa koko ajan ongelmissa ja uhmaa aikuisia. Hän on temperamentiltaan haastava kasvattaa, joka päivä jotain taistelua. Jos minulla olisi vain tämä lapsi, kuvittelisin totaalisesti epäonnistuneeni vanhemmuudessa.

    Lue myös: Rauhallinen saa hyvän todistuksen, rauhaton ei

    Yksi pojistani on taas maailman helpoin. Hän on niin kiltti lapsi, että en ole toista hänen kaltaistaan koskaan tavannut. Hän tottelee aina, ei koskaan uhmaa sääntöjä. On arka ja herkkä. Yhdelläkään aikuisella tai lapsella ei ole koskaan ollut tästä lapsesta mitään huonoa sanottavaa. Hänen vanhempanaan ihmettelisin, että ”Miten joku pitää lapsellaan valjaita! Miksi lasta ei vain opeteta tottelemaan, kuten minäkin olen omani opettanut”. 

    Onneksi minulla on myös tuo haastavampi lapseni, muuten voisin kuvitella olevani maailman taitavin kasvattaja. Nyt tiedän, että ei se ole minusta kiinni miten täydellisesti lapseni tottelevat tai käyttäytyvät.

    Valitsemme taistelumme

    Ja sitten on vielä otettava huomioon sekin, että jokainen vanhempi valitsee taistelunsa. Jos on kasvatettavana yksi tai kaksi helppoa lasta, on ehkä helpompi viedä läpi erilaisia kasvatusperiaatteita. Jos kasvatettavana taas on enemmän lapsia tai haastavampi ja uhmakkaampi lapsi, joutuu todennäköisesti valitsemaan taistelunsa. Ei kenenkään pää kestä sitä, että taistelee 24/7, on pakko valita ne asiat mitkä tuntuvat tärkeimmiltä.

    Lue myös: Valitsen taisteluni. Voirasian siisteys ei kuuluu niihin

    Ja ne mitkä tuntuvat tärkeimmiltä, ovat jokaisella perheellä omat juttunsa. Osalle on tärkeää, että lapsi laittaa lelut aina käytön jälkeen heti paikalleen, osalle taas se, että lapsi ei hypi sohvalla. Osalle se, että lapsi vastaa jos hänelle puhutaan ja katsoo silmiin kysyjää. Osalle se, että lapsi kiittää ja pyytää anteeksi. Osalle se, että lapsi syö lautasen tyhjäksi, osalle se, että lapsi maistaa kaikkia ruokia. Meillä kaikilla on niin erilaiset ajatukset siitä, mikä on tärkeintä. Pitää myös ymmärtää, että haastavan lapsen kanssa joutuu taistelemaan joka ilta hampaiden pesut, suihkut, läksyt, nukkumaan menot jne…JOKA ILTA! siinä ei paljoa jää energiaa miettiä, että miten ja missä asennossa lapsi suoriutuu sohvalla istumisesta tai onko lapsella aurinkolasit ulkona päässään. Jostain on pakko löysätä, oman mielenterveyden vuoksi.

    Ja välillä käy niinkin, että vaikka toistamme 15 vuotta lapselle jotain asiaa, niin se ei mene silti jakeluun.

    Monen on varmasti vaikea myöntää sitä edes itselleen, että pitää itseään parempana kasvattajana kuin muita. Uskon, että suurin osa vanhemmista näin kuitenkin kuvittelee. Ainakin jos ihmisten puheita ja kirjoituksia yhtään tulkitsee. Mitä jos ensi vuoden lupaukseksi tekisit sen, että et kuvittele yhtään mitään. Teet vain parhaasi ja katsot mihin se riittää. Ymmärtäen samalla myös, että et voi tietää toisten kasvatuksen haasteista yhtään mitään, koska itse et kasvata koskaan samaa lasta kuin toinen.

    Onnellista uutta vuotta kaikille teille ihanille! Sen on pakko olla parempi, kuin edellinen.

    Kommentit

    1. Avatar
      Tiituliitu

      Yleensä ne pahimmat arvostelijat ovat niitä joiden lapset ovat jo pitkään olleet aikuisia.

      Ja mitä tulee Selänteen poika vertaukseen. Edes saman perheen lapset eivät saa tismalleen samaa kasvatusta. Esikoinen syntyy täysin eri perheeseen kuin se kolmas kuopus. Esikoinen on syntynyt tuoreille ja ehkä innokkaille vanhemmille, kolmas jo kokeneille, mutta ehkä ruuhka vuosissa väsähtäneille vanhemmille.
      Esikoisen aikaan on saattanut isovanhemmat olla apuna, kun pahnan pohjimmaisen kohdalla hekin saattavat olla avun tarpeessa (nyt en tarkoita Selänteen perhettä).

      1. Jonna
        Jonna

        No tietenkään ei tismalleen samaa kasvatusta saa, mutta voisi kuvitella, että esim Selänteen perheessä kaksospoikien kasvatus ja elämä on ollut aika samanlaista. Olleet samalla luokallakin. Mutta ymmärrän pointin, eikä jokaista lasta pysty edes samanlailla kasvattamaan, lasten tempperamentit määräävät myös sitä paljon.

    2. Avatar
      Johanna

      Aivan ihana teksti, kiitos! 🥰🥰🥰

      1. Jonna
        Jonna

        Kiitos!

      2. Avatar
        Reeta Ahlgren

        Olen itse kaksonen ja me olimme täysin erilaisia ja pidimme eri ruuista saimme saman kasvatuksen ja olimme samalla luokalla toinen oli turhan tarkka ja toinen kunhan vähän sinnepäin menee.

    Vastaa