• You are currently viewing Uusi vuosi, sama minä

    Uusi vuosi, sama minä

    Uusi vuosi, sama minä

    Joulusuklaat on syöty, raketit ammuttu, lomat loppu ja lupaukset annettu. Vuosi on vaihtunut, ja monelle meistä se merkitsee totaalisen uutta alkua. Uutta elämäntapaa, liikuntaharrastusta, tipattomuutta, herkuttomuutta, kaikettomuutta… Minäkin lupasin muutaman jutun, mutta koko maailmaani en halua kääntää ympäri. Se ei suinkaan johdu siitä ettei osittain suurellekin muutokselle olisi tarvetta. En kuitenkaan usko siihen, että yhden minuutin aikahyppy vuodesta toiseen vaikuttaisi sitten, että pystyisin korjaamaan kaikki ongelmani.

    Moni vaatii itseltään aivan liikaa.

    Olen itse melko peruslaiska ihminen, mutta vuodenvaihteen lupauksissa on menty monena vuonna överiksi. On eräälainen oravanpyörä, että ihminen on 11 kuukautta ja 14 päivää vuodesta sohvaa hanurillaan kuluttava sokerihiiri, ja vuoden vaihtuessa kaikki muuttuukin paremmaksi. Pullapirkosta tulee kunnon salibeibe joka jakaa Instagramin täyteen #rantakuntoonkesäksi2021 kuvia ja syö vain vihreää ruokaa. Itseään kannattaa toki aina kehittää, mutta mitenkähän on todellisen hyödyn laita, kun massiivinen muutos käy liian raskaaksi ja parin viikon superfood-boomin jälkeen palaa takaisin sohvalle kuluttamaan suoratoistopalveluja sekä Woltin krediittejä?

    Ei varmaan kovin häävisti, veikkaan.

    Uskon että jokaisella on aina varaa kehittää itseään, olipa tilanne mikä tahansa. Elämä olisi ehkä vähän tylsääkin, jos aivan kaikki olisi täydellistä, eikä olisi yhtään ainoaa osa-aluetta jossa haluaisit kehittyä. Tai minä ainakin haluan. Kuten ehkä arvata saattaa, en kuitenkaan lähtenyt tekemään kovin suuria lupauksia – vaikka niille olisikin tarvetta sekä elämäntapojen että esimerkiksi talouden suhteen.

    Vuodenvaihde on symbolisestikin kuitenkin mahtava hetki tehdä muutoksia – tuntuu siltä, kuin pääsisi aloittamaan jollain tavalla täysin puhtaalta pöydältä, ja menneen vuoden pölyt voi karistaa pois. En kuitenkaan usko uusi vuosi, uusi minä-ajatukseen. Omalla kohdallani se ei ainakaan toimi.

    Lupasin itsekin kuitenkin neljä asiaa.

    Syön joka aamu aamupalan. Tätä opettelin  jo kesästä saakka, mutta nyt aion pysyä kovana. Elän muutenkin epäterveellisesti, ja aamupala jää usein syömättä, joka sitten tietenkin näkyy päivän kulussa. Jonain aamuna on ihan okei syödä vaikka pelkkä banaani, kunhan syön jotain.

    Teen unelmakartan. Hyppäsin mukaan erääseen ihanaan projektiin, jossa käsitellään kokonaisvaltaista hyvinvointia. Tässä tuli puheeksi unelmakartan teko, jota tehdään porukalla tammikuun puolivälissä. Uskon että unelmien ja haaveiden sanoittaminen on tärkeä askel niiden toteutumisen kannalta.

    Opettelen kuuntelemaan omaa intuitiotani aidosti: mikä on minulle hyväksi? Mitä mun keho ja mieli tarvitsee juuri tänään? Aiemmin kuvittelin tekeväni näin, mutta aika metsään on menty. Monessa asiassa olen tehnyt valintoja ulkopuolisten paineiden sanelemana. Jos taas puhutaan vaikkapa ravinnosta, mieliteko ei todellakaan läheskään aina ole synonyymi kehon todelliselle tarpeelle.

    Kerran kuukaudessa pidän mää-illan. Olkoon vaikka kolmen tunnin mittainen ilta, mutta sen ajan olen YKSIN ja teen mitä haluan, luen, syön, liikun, opiskelen…mitä tahansa, jota vain minä itse haluan juuri sillä hetkellä tehdä.

    Onko siellä ruudun takanakin uusi vuosi, sama minä -mentaliteetti?

    Vastaa