Tasapäistäminen tekee meistä ja lapsistamme onnettomia

Tasapäistäminen on nyt nosteessa. Tasapäistämisellä tarkoitan sitä, kun pyritään saamaan esimerkiksi yhtä paljon tyttöjä ja poikia kiinnostumaan teknisistä käsityöstä koulussa tai pyritään pakottamaan naiset töihin, poistamalla kotihoidontuki, jotta saadaan tasoitettua naisten ja miesten ansiotuloja. Tasapäistäminen on mielestäni kuitenkin karhunpalvelus lapsille ja meille kaikille. Se tekee todennäköisesti meistä onnettomampia.

Miksi? Koska silloin meiltä viedään vapaa valita elää elämämme sen näköisenä, miten itse haluamme. Olemmekin vain osana koneistoa, osa agendaa, jossa halutaan luvut paremmaksi. Yksilöistä välittämättä, lapsista välittämättä.

Naisten ja miesten työt, vai sittenkin vapaa valinta?

Yle Uutiset kirjoittaa Opetusministerin Jussi Saramon olevan huolissaan siitä, että perinteinen jako tyttöihin ja poikiin vallitsee edelleen koulussa. Saramon mukaan opettajille tarjotaan lisää täydennyskoulutusta tasa-arvoon liittyvistä aiheista. Tähän asti kuulostaa ihan hyvältä. Toivottavasti tasa-arvoa tuodaan myös lasten tasapuoliseen kohteluun. Olen kuullut monen lapsen (tyttöjen ja poikien) esimerkiksi kertovan, että opettajat puhuvat pojille ja tytöille hyvin eri äänensävyillä koulussa. Pojille huudetaan ja puhutaan napakammin, tytöiltä pyydetään ja heille puhutaan kauniimmin. Poikien Äidit yhteisöömme on useampikin äiti kirjoittanut, että opettajat myös herkästi arvioivat tytöille parempia numeroita. Oli joku opettaja sen jopa oppilaille ääneen myöntänyt. Perustellut, että antaa tytöille parempia numeroita, koska pojilla on aikuisena parempi palkka. (Opettaja vissiin sekoitti ansiot ja palkat)

Ehkä koulutuksessa annetaan opettajille vinkkejä muun muassa tähän tasa-arvoiseen kohteluun? Vai annetaanko?

Hallituksen Oikeus oppia -ohjelma on osaltaan mukana vahvistamassa opettajien täydennyskoulutusta. Sitä kautta sukupuolten tasa-arvoa halutaan vahvistaa, kertoo Saramo Ylen uutisessa. Sama hanke pyrkii lisäksi kehittämään oppilaanohjausta ja purkamaan koulutus- ja ammattialojen jakautumista naisten ja miesten aloihin.

Tässä alkaa mielestäni kompastelu. Mitä tällä tarkoitetaan?

Nythän jokainen lapsi ON saanut vapaasti valita tähän päivään asti mistä on kiinnostunut ja mihin suuntautuu. Minä valitsin pienenä tyttönä jo 80 -luvulla puukäsityön, vaikka suurin osa tytöistä meni rättikässään. Ei ongelmia. Tässä vaiheessa heiluu yleensä yhteiskunta kortti, koska väitetään, että yhteiskunta ja kasvatus suuntaa meitä valitsemaan nais-mies painotteisesti mielenkiinnon kohteemme. Kuitenkin tutkimusten valossa on pystytty toteamaa, että mitä tasa-arvoisempi yhteiskunta, sitä enemmän ammatit jakaantuvat sukupuolten mukaan. Vapaa valinta korostaa naisten ja miesten erilaisia mielenkiinnon kohteita. Miesten ja naisten erot kasvavat, kun tasa-arvo lisääntyy, kirjoittaa esimerkiksi HelsinginSanomat.

Tasapäistäminen romuttaa mielenkiinnon koulussa

Miten me saamme tytöt ja pojat kiinnostumaan koulussa samoista valinnaisista ja ennen kaikkea miksi meidän pitäisi? Eikö tärkeintä ole, että mielenkiinto kouluun säilyy ja lapset voivat toteuttaa itseään? Vai onko tärkeintä saada tasapäistettyä tilastoja, lasten kustannuksella?

Oma poikani on vuodesta toiseen toivonut koulun valinnaisissa pääsevänsä koodaamaan, vielä sinne pääsemättä. Pettymys on ollut kova, kun intoa olisi, mutta tekemään ei pääse. Kyllä se syö koulumotivaatiota, kun päätyykin sitten jonnekin ihan toiselle valinnaiskurssille, mikä ei samanlailla kiinnostaisi. Onko meillä varaa ottaa lisää koulupudokkaita? Varaa viedä viimeinenkin mielenkiinto kouluun tunkemalla lapsia väkisin opiskelemmaan aineita, jotka eivät heitä kiinnosta? Koska pitää muistaa, että valinta on tähänkin asti ollut lapsilla, enää aikoihin ei ole ollut mitään tytöille tai pojille pakollisia tunteja.

Varoittavia esimerkkejä on jo olemassa. Teknisen työn ja tekstiilityön yhdistäminen ei lisännyt tasa-arvoa, vaikka siihen pyrittiin, kirjoittaa Yle Uutiset. Sen sijaan se on voinut pahentaa ongelmaa, jota vientiteollisuus jo nyt pelkää. Uudella aineella pyrittiin edistämään tasa-arvoa, mutta tehtiinkin vain hallaa. Poikien kiinnostus käsitöihin romahti, tyttöjen kiinnostus tekniseen työhön ei kasvanut. Teknisen työn opiskelun väheneminen peruskoulussa pahentaa entisestään teollisuuden osaajapulaa aloilla, jotka vaativat kädentaitoja tai kolmiulotteista matemaattista ajattelua. Nämä teknologia-alat ovat tärkeitä myös kansantalouden kannalta.

Nyt jos olisin esimerkillinen äiti, niin kannustaisin poikaani innostumaan jostain muusta kuin koodauksesta, koska koodaushan on tunnetusti enemmän poikien mieleen. Tyttöjä taas pitää nyt kannustaa koodaamaan. Mutta tiedättekö mitä, en todellakaan niin tee. Minulle poikani on tärkein, haluan hänen olevan onnellinen ja tekevän aikuisenakin työkseen sitä, mistä itse pitää. Eikä sitä mihin hänen pitäisi tasapäistämisen vuoksi ohjautua. Minä kannusta poikiani valitsemaan mielenkiintontonsa itse ja jos ne on pojille tyypilliset mielenkiinnon kohteet, niin olkoot. Hän saa valita itse.

Lue myös: Täältä tullaan naisvaltaiset alat -poikani haluaa opettajaksi

Kotihoidontuen poistaminen kostautuu vain lapsille

Seuraava esimerkkini tasapäistämisestä on kotihoidontuki. Tätä uutista ei varmasti kukaan meistä missanut. Taloustieteilijöiden työryhmä on esittämässä hallitukselle  kotihoidontuen poistoa, jotta naisten työllisyys lisääntyisi. Naisten työllisyys halutaan nousuun, jotta paljon puhuttu ansiotulojen ero naisten ja miesten välillä saataisiin laskuun. Naisten aikaisempi töihin paluu vaikuttaisi myös naisten tuleviin eläkkeisiin positiivisesti. Aiheesta kirjoittaa Helsingin Sanomat. 

Mutta miten tässä taas kävisikään? Kuka tässä kaikessa kärsisi? Perheet ja lapset.

Kotihoidontuen muutokset koskevat hyvin suurta osaa suomalaisista lapsiperheistä. Kelan vuonna 2019 ilmestyneen vuosikirjan mukaan tukea käytti 87 prosenttia perheistä. Jos kotihoidontuki poistettaisiin, nykyjärjestelmän mukaan vanhemmat laittaisivat lapsen hoitoon hieman alle vuoden vanhana. Ajatelkaa alle vuoden vanhana! Mistä me löydetään tarpeeksi päiväkotipaikkoja, minne mahtuu pieniä vaippaikäisiä sellainen määrä?

Onko pienen lapsen paikka yleensäkään hälyisessä päiväkodissa, vai kotona omien vanhempien luona? Tämä varmasti jakaa mielipiteitä, mutta kertoo sekin jo jotain, että päiväkodissa työskentelevät, ovat järjestäen kertoneet minulle, että itse eivät veisi pientä lastaan päiväkotiin. Mitä se kertoo, jos siellä päivittäin työskentelevät ihmiset kokevat, että se ei ole pienten vauvojen ja taaperoiden paikka? (Jos sinulla on työntekijänä erilaista näkemystä, niin kerro ihmeessä kommentteihin. Olisi ihan mukavaa kuulla myös positiivisia tarinoita pienten lasten päivähoidosta, hoitajan näkökulmasta. Vielä en ole sellaisiin henkilökohtaisesti törmännyt).

Jokatapauksessa, se joka kärsii on lapset ja perheet. Tähän asti valinta on ollut perheillä itsellään. Kotiin jäävä on varmasti ottanut tietoisen riskin omasta heikosta eläkkeestään ja perhe on varmasti arvioinut oman taloutensa perusteella kenen on järkevintä jäädä kotiin. Usein äiti haluaa myös jäädä isää enemmän kotiin ja silloin on tietysti kiva, että se joka kotona enemmän viihtyy, saa sinne myös jäädä. Vapaa valinta on tärkeä osa ihmisten hyvinvointia. Jos kotihoidontuki poistetaan, niin onko lapsen kotona hoitaminen jatkossa enää rikkaiden etuoikeus?

Aja nainen autoa enemmän, jotta tasapäistät autoilua

Viimeinen esimerkkini tasapäistämisestä on jo vähän hullunkurinen.  Iltalehti kirjoitti naisten autoilusta mielenkiintoisen artikkelin, jossa Aikuinen nainen ratissa -kirja kirjoittanut Noora Jokinen kertoo miksi naiset eivät aja autoa. Artikkelissa väitetään, että moni nainen ei juuri aja autoa ja se on ongelma, koska tasa-arvo.

Iltalehti kirjoittaa, että Suomen noin 3,7 miljoonasta ajokortista liki puolet on naisilla, mutta autojen omistajista vain kolmasosa on naisia. Lisäksi Traficomin henkilöliikennetutkimukset kertovat, että jos autossa on mies ja nainen, kuskina on yleensä mies.

Ja tämä on ongelma…koska?

Ei herranjesta sentään. Eihän me voida ihan oikeasti kaikkea tässä maailmassa tasapäistää. Jos meillä on naisina ja miehinä yhtälainen oikeus ajaa ajokortti, omistaa auto ja ajaa autoa, niin mitä se haittaa jos toinen sukupuoli tekee sitä enemmän? Ihan oikeasti? Eikö se ole hienoa, että meillä on täällä mahdollisuus valita mitä me teemme, kuljemmeko junalla vai autolla, ja jos perhe lähtee reissuun, niin se ajaa, joka enemmän siitä tykkää.

Minä ajan aika paljon autoa, mutta jos olemme mieheni kanssa molemmat autossa, niin mieheni yleensä ajaa. Miksi? Koska hän tykkää ajaa ja minä en. Jokisen mukaan syy on kuitenkin yhteiskunnassa ja asetelmaa pitäisi muuttaa. Jokisen mukaan naiset eivät aja, koska naisten tehtävä on huolehtia eväistä ja lapsista (missä Suomessa tällaista oikeasti tapahtuu enää 2021 luvulla?), naiset eivät aja, koska “nainen ratissa” vitsit ovat pilanneet naisten mahdollisuudet ajamiseen ja naiset eivät aja, koska naisia pidetään kulttuurissamme hermoheikkoina ja epävarmoina kuskeina. Huoh.

Mitä jos naiset eivät aja niin paljon kuin miehet, koska eivät vain halua. Mitä jos naiset valitsevat miehiä herkemmin joukkoliikenteen ja mitä jos mies on sen verran kohtelias, että antaa naisen istua mukavasti pelkääjän paikalla ja ajaa itse, kun perhe lähtee yhdessä lomalle?

Oikeastaan sillä ei ole edes väliä miksi naiset eivät aja yhtä paljon kuin miehet. Ei meidän tarvitsekaan. Ei naisten, miesten ja muidenkaan tarvitse tykätä ja tehdä kaikkia asioita yhtä paljon keskenään. Koska me aletaan kellottamaan kakalla käyntiä tai shoppailu aikaa? Kuka tekee tutkimuksen siitä, että kolaako miehet vai naiset nyt yhtäpaljon kotipihoja, kun lunta tulee ihan hulluna. Onko näillä asioilla oikeasti millään mitään merkitystä, jos asetelma on perheelleen itselleen ok?

Tasapäistäminen voi toimia joskus

Tasapäistäminen voi olla kuitenkin hyvä asia joskus. Esimerkiksi silloin, kun valitaan päättäjiä päättämään meille kaikille tärkeistä asioista. Tasa-arvolain mukaan, julkisen hallinnon julkista valtaa käyttävä toimielimellä tulisi olla sekä naisia että miehiä kumpiakin vähintään 40 prosenttia mukana. Tämä on varmasti oikein hyvä ratkaisu.

On siksi todella hullunkurista, että esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:än nimeämä kansallinen asiantuntijaryhmän, ns. SOPPA-työryhmän, jonka tehtävä on valmistelella valtakunnallista ohjeistusta lapsenhuoltolain mukaisten olosuhdeselvitysten laatimisen tueksi, koostuu täysin naisista. Mukana ei ole yhtäkään miestä, vaikka nykyinen järjestelmä nimenomaan syrjii isiä, eli miehiä. On hyvin todennäköistä, että tällainen työryhmä tulee esittämään ohjeistusta, joka heikentää isien asemaa ja sukupuolten välistä tasa-arvoa entisestään.

Tasapäistäminen sopii siis joskus ja johonkin, mutta meidän tavallisten kansalaisten ohjailuun se ei mielestäni ole oikea ratkaisu. Valinnan vapaus on paljon parempi vaihtoehto ja tekee meistä eheämpiä sekä onnellisempia ihmisiä.

Mitä mieltä sinä olet?