• You are currently viewing Mitä opin vuonna 2020?

    Mitä opin vuonna 2020?

    Mitä opin vuonna 2020?

    Postaus siitä mitä opin vuonna 2020, tulee vasta näin tammikuun lopulla, koska olen pohtinut asiaa visusti. Vaikka en suuria ja juhlallisia lupauksia vuoden vaihtuessa latelekaan, mielestäni se on hyvä hetki eräänlaiselle tilinpäätökselle.

    Missä onnistuin ja missä menin metsään vuonna 2020? Missä saavutin tavoitteita ja missä olisi hyvä kehittyä?

    Vuodesta 2020 sukeutui varmasti kaikkien kohdalla melkolailla erilainen, kuin aiemmin olimme ajatelleet. Rehellisesti myönnän että vuosi oli mullistava, mutta korona ei juurikaan henkilökohtaisella tasolla vaikuttanut näihin mullistuksiin. Maailman tilanne aiheutti kieltämättä huolta, mutta vaikeudet muodostuivat toisenlaisista osa-alueista.

    Missä mentiin vikaan?

    Ihmisten kohtelussa – sekä itseni että muiden. 2020 kätki sisälleen massiivisen parisuhdekriisin, joka oli todella monen tekijän summa. Kriisi oli varmasti tietyllä tavalla tarpeellinen, mutta nousi esille aivan väärää reittiä. Tämän rinnalla voimia miteltiin myös toisessa ihmissuhteessa, ja henkinen kapasiteetti paukkui punaisella.

    Sen lisäksi että en ymmärtänyt itselleni tärkeitä ihmisiä, jätin samalla totaalisen paitsioon itseni. En toiminut kenenkään edun mukaisesti, kunhan säntäilin sekopäisenä sinne tänne.

    Taloudellisesti otin myös melkoisen droppauksen, tai ehkä vain käsitin vihdoin miten syvällä suossa olen ollut raha-asioiden kanssa jo pitkään.

    Nämä kaikki yhdessä aiheuttivat lukuisia unettomia öitä, itkua, pelkoa ja ahdistusta.

    Missä onnistuin?

    Ainakin korjaamaan ensimmäiseksi mainitsemaani ihmisten kohtelua. Sen lisäksi opin myös antamaan anteeksi.

    Pienen hetken ajan olin niin järkyttävän katkera, kuin ihmisen ikinä on mahdollista olla. Täynnä kiukkua itseäni ja ympärillä olevia ihmisiä kohtaan hain syyllistä paskaan tilanteeseen. Käsitän kuitenkin hetki hetkeltä paremmin, että syy ei ollut yhdessä yksittäisessä ihmisessä – ei edes minussa itsessäni.

    Menneistä opin kuitenkin senkin, etten enää anna polkea itseänikään. En ole huono, kummallinen tai turha, hoettiinpa minulle sitä miten paljon tahansa. Olen ihan hyvä tyyppi, kaikkine ongelmine ja virheineni.  Käsitin, että minun ei tarvitse sopia tiettyyn muottiin ollakseni hyväksytty tai rakastettu, ja tämä on ollut minulle aika kova oppi.

    Pssst! Lue myös: Saako työstä nauttia?

    Mitä pitäisi vielä oppia?

    Haluaisin sanoa, että irti päästämistä ja unohtamista. Toisaalta mietin, etten kuitenkaan ole aivan varma siitä, haluanko todellisuudessa oppiakaan – mitä jos vain olen tällainen ja se pitää hyväksyä? Viime vuoden tyrskyissä menetin itselleni mielettömän rakkaan ystävän, tai oikeastaan samaan pakettiin kuului kaksi. Asia käy mielessä edelleen tuon tuosta, vaikka en voikaan tehdä sille enää yhtään mitään.

    Saavutinko joitain tavoitteita?

    Saavutin, tästä olen onnellisin. Saavutin hienoja asioita sekä ihmissuhteissa että työelämässä. Paras kaikista oli kuitenkin omaan parisuhteeseen liittyvä onnistuminen. Seisotaan taas yhdessä, rinnakkain, ja tiedän että tässä on kaikki hyvin. Vuosi 2020 ei ehkä unohdu koskaan, mutta en tiedä tarvitseeko sen edes?

    Opimme molemmat paljon asioita, niin itsestämme kuin toisistammekin. Vuodesta ei jäänyt myöskään mitään hampaankoloon vaikka se olikin raskas, vaan nyt kaikki ovet ovat auki ja mistään asiasta puhuminen ei tuota ongelmaa.

    Työn saralla saavutin upeita asioita: vakituisen työsopimuksen, kustannussopimuksen sekä diilejä hienoista työprojekteista. Ja tiedän että olen ansainnut omalla työlläni kaiken, mikään ei ole tullut ilmaiseksi.

    Mitä sä opit vuonna 2020?

    Vastaa